"lang"
{ 
	"Language" "finnish" 
	"Tokens" 
	{

				"npc_dota_hero_antimage_bio"													"Turstarkurin munkit seurasivat vuoristoluostaristaan, miten valloittajien aalto toisensa jälkeen pyyhki halki karujen laaksojen. Luostarinsa turvassa askeettiset ja pragmaattiset munkit pysyttelivät erossa arkipäiväisistä riidoista. He syventyivät meditaatioon, joka ei tuntenut jumalia tai taian elementtejä. Sitten laaksoon marssi Kuolleen jumalan legioona. Sen tehtävänä oli korvata kaikenlainen palvonta Hengettömän herran täysin tyhjällä filosofialla. Legioona kokosi tuhat vuotta silkkaa verenvuodatusta ja taistelua kokeneiden kaatuneiden legioonalaisten sielut ja luut ja käänsi ne Turstarkuria vastaan. Luostarin puolustus ei kestänyt edes kahta viikkoa. Meditaationsa keskeyttäneet harvat munkit pitivät valtaajia demonisina näkyinä, joiden tarkoitus oli vain keskeyttää meditaatio. Munkit kuolivat silkkityynyillään istuen. Vain nuori pyhiinvaeltaja selvisi hengissä. Hän oli tullut etsimään viisautta, muttei ollut vielä saanut munkkivihkimystä. Kauhuissaan hän katseli, kuinka munkit, joille hän oli tarjoillut teetä ja nokkosia, teurastettiin ja nostettiin palvelemaan Kuollutta jumalaa. Nuori pyhiinvaeltaja pakkasi mukaansa Turstarkurien kalliit opinkääröt, pakeni turvaan muille maille ja vannoi tuhoavansa Kuolleen jumalan taikain käyttäjät ja kaiken magian."

				"npc_dota_hero_queenofpain_bio"													"Elzen pappiskuningas piti kivusta – kielletystä sellaisesta. Vähemmän merkittävässä poliittisessa henkilössä senkaltaisia haluja olisi voitu pitää harkitsemattomina, mutta hänen asemassaan olevalle monarkille moisten halujen tyydyttäminen olisi tarkoittanut koko jumalaisen valtaistuimen vaarantamista. Siksi hän suuntasikin demonologeja täynnä oleviin tyrmiinsä, luvaten vapauden sille, joka voisi kutsua hänelle henkilökohtaisen sukkubuksen ja vangita sen täysin hänen palvelukseensa. Olento joka saapui, Akasha nimeltään, esitteli hänelle niin erinomaisia piinoja, että hän nimesi sen Salaiseksi kuningattarekseen, ja alkoi viettää kaikki vapaat hetkensä alistuen sen oveliin menetelmiin – luopuen lopulta kaikista velvollisuuksistaan jahdatessaan kivuliaita nautintoja, joita vain se voisi tarjota. Queen of Pain kykeni viemään hänet kuoleman partaalle, mutta riimulukko esti sitä tappamasta häntä. Lopulta kuninkaan välinpitämättömyys valtion asioita kohtaan aiheutti vallankumouksen. Hänet raahattiin kammiostaan ja heitettiin Loitsujen tornista. Kuninkaan kuoleman hetkellä Queen of Pain lähti maailmalle, vapautettuna palveluksesta – vapaana esittelemään kärsimyksiään jokaiselle, jonka suvaitsi huomata."

				"npc_dota_hero_lina_bio"														"Sisaruskiistat Lina the Slayerin ja hänen nuoremman siskonsa Rylain, Crystal Maidenin, välillä olivat oivaa legendamateriaalia leudolla alueella, jossa he viettivät riitaisat lapsuutensa. Lina oli aina niskan päällä, sillä vaikka Crystal oli rehellinen ja naiivi, Linan tulista kiihkoa oli karkaistu viekkaudella ja juonittelulla. Näiden yhteensopimattomien jälkeläisten katkeroituneet vanhemmat kävivät läpi puoli tusinaa kotitilaa, menettäen vuorotellen yhden tulelle ja seuraavan jäälle, kunnes tajusivat, että olisi yksinkertaisempaa erottaa lapset toisistaan. Vanhimpana Lina lähetettiin kauas etelään, polttavalle Misrulen aavikolle, asumaan kärsivällisen tätinsä luokse. Ilmasto sopi täydellisesti Linan tuliselle luonteelle. Hänen saapumisensa teki vaikutuksen ikävystyneisiin paikallisiin, ja useampikin mahdollinen kosija poltti näppinsä tai lähti palanein kulmakarvoin saatuaan rukkaset. Lina on ylpeä ja itsevarma, eikä mikään voi sammuttaa hänen liekkiään."

				"npc_dota_hero_mirana_bio"														"Kuninkaalliseen perheeseen syntyneenä, vereltään prinsessana ja Aurinkovaltaistuimen perijänä Mirana luopui vapaaehtoisesti kaikesta oikeudesta arkipäiväiseen maahan tai titteliin omistautuessaan täysin Selemenen, Kuun jumalattaren palvelukseen. Kuun prinsessana siitä lähtien tunnettu Mirana vaanii pyhää Yöhopean metsää, etsien kaikkia, jotka uskaltavat yrittää varastaa pyhää hohtavaa lootusta jumalattaren reviirin hopeisista altaista. Valtavalla kissapedollaan ratsastaen hän on varma, ylpeä ja peloton, tottunut kuun vaiheisiin ja suurempien tähtimerkkien vaihteluun. Hänen jousensa, terävät kuumalmin sirut kärjissään, käyttää kuun voimaa vahvistaakseen valon nuoliaan."

				"npc_dota_hero_life_stealer_bio"												"Devarquen vankityrmien kahleissa viruva kostonhimoinen velho suunnitteli pakoaan. Hän jakoi sellinsä höpöttävän otuksen kanssa nimeltään N'aix, johon Katala neuvosto oli langettanut pitkäikäisyyden loitsun, jotta hän kärsisi mahdollisimman pitkään elinkautistaan ryöstelystä ja petoksesta. Vuosien aikana N'aixin kahleet olivat ruostuneet, kuten myös sen järki; N'aix ei muistanut mitään aikaisemmasta elämästään eikä enää halunnut edes paeta. 
<br><br>Velho näki tämän täydellisenä apuna omaan pakoonsa ja loihti elämänvoimansa N'aixin ruumiiseen, aikoen uhrata sen väkivaltaisesti ja paeta itse samalla takavasemmalle. Sen sijaan velho huomasi joutuneensa liian syvälle hulluuden syövereihin ja lopulta pakosuunnitelmat pyyhkiytyivät hänen pirstoutuneesta mielestään. Uusi elämä N'aixin sisällä ravisteli sen hereille hullusta painajaisestaan. N'aix totteli päänsä sisällä kuuluvaa ääntä, jolla oli vain yksi tavoite: pako. 
<br><br>Näin syntyi Elonsyöjä. Tämä otus loihti mielensä vankityrmän vartijoihin ja sotilaisiin, saaden heidät väistymään hänen tieltään vapauteen ja syöden heidän elämänsä. Elonsyöjä kantaa edelleen ruosteisia kahleita mukanaan varoituksena kaikille, että häntä ei voi vangita. Sisältään hän on kuitenkin edelleen vanki. Samassa ruumiissa elää kaksi mieltä – nimetön, kiero ja pahansuopa otus sekä isäntä, jonka ääntä se esittää tottelevansa."

				"npc_dota_hero_furion_bio"														"Kun Verodicia, metsien jumalatar, oli täyttänyt maailman vihreällä, istuttanut siemenensä henkeensä, lannoittanut maan sielullaan, kastellut kasvit verellään, ja hoivannut luontoa auringon kanssa, huomasi hän, että hänen aikansa oli käymässä vähiin, eikä hän tulisi näkemään unelmansa kukoistamista. Hänen sydämeensä sattui jättää teoksensa puolitiehen, kun kasvit eivät olleet vielä puhjenneet kukkaan, ja ne olisivat heikkoja ja vastustuskyvyttömiä kaikkea maan pahuutta vastaan. Mutta hän löysi siemenpussistaan yhden siemenen, jonka hän oli unohtanut istuttaa. Hän sanoi sille yhden sanan ja nielaisi sen kuollessaan. Hänen vartalonsa maatui pitkän talven aikana, muuttuen mullaksi, joka ruokkisi siemenet keväällä. Ja kevätpäiväntasauksena, ennen kuin muu luonto alkoi heräämään, hänen siemenensä kasvoi ja halkesi hetkessä. Siitä astui ulos Luonnon profeetta, täydessä terässään, omaten Verodician voimat, joilla hän kykenee suojelemaan luontoa ja heitä, jotka ovat tarpeeksi onnekkaita ollakseen hänen puolellaan."	

				"npc_dota_hero_windrunner_bio"													"Läntiset metsät suojelevat salaisuuksiaan tarkoin. Yksi näistä on Lyralei, metsien mestarijousiampuja ja jumalten suosima tuulityttö. Nykyään Windranger-nimeä kantavan Lyralein perhe kuoli myrskyssä hänen syntymänsä jälkeisenä yönä. Puhuri repi kotitalon palasiksi ja lennätti tavarat taivaan tuuliin. Vain vastasyntynyt Lyralei selvisi turmion myrskystä ja sen aiheuttamista tuhoista. Myrskyn laannuttua tuuli huomasi onnekkaan taaperon itkemässä maassa. Tuulen kävi lasta sääliksi, joten se nosti tytön ilmaan ja lennätti naapurikylään talon rappusille. Vuosien ajan tuuli palasi seuraamaan, miten Lyralei hioi taitojaan. Vuosikausien harjoittelu on kantanut hedelmää, ja nykyään Windrangerin nuolet osuvat aina kohteisiin. Hän liikkuu häikäisevällä nopeudella, aivan kuin tuulen viemänä. Hän lakoaa viholliset nuolisateella ja on kuin luonnonvoima itsekin."

				"npc_dota_hero_lion_bio"														"Verivelhojen loitsuperinteiden mestarinakin toiminut Lion keräsi kunniaa veljiensä keskuudessa taistellessaan valon ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Mutta kunnia kihahtaa päähän. Ylitsepääsemättömien voimiensa lumossa hän tuli paholaisen viekottelemaksi, muuttuen pahaksi ja vaihtaen sielunsa kunniaan. Lion teki hirmuisia rikoksia, jotka korruptoivat hänen sielunsa, kunnes hänet hylättiin. Paholainen petti hänet hyötyessään vihollisista enemmän. Raivon vallassa Lion seurasi paholaista helvettiin ja surmasi sen, repien irti raajan raajalta ja vaihtaen kätensä paholaisen käteen. Tästä ei kuitenkaan selvitty ilman seurauksia. Lionin ruumis muotutui tätä tehdessä tunnistamattomaksi. Hän palasi helvetistä raivon ruumiillistumana, tappaen jopa heidät, jotka aikoinaan pitivät häntä mestarinaan ja tuhoten maat, joita hän joskus rakasti. Hän elää nykyään Verivelhojen perinteiden ainoana harjoittajana ja aloittelevina velhoina esittäytyvät huomaavat nopeasti heidän manansa kadonneen kuin tuhka tuuleen, jonka jälkeen heistä ei ole edes kättä nostamaan."

				"npc_dota_hero_vengefulspirit_bio"												"Tyytyväisimmätkin Taivaankiitäjät ovat äkkipikaisia olentoja, jotka himoavat kostoa pienimmästäkin loukkauksesta. Mutta Kostonhenki on kostoa itsessään. Shendelzare, joka oli aikoinaan ylpeä ja villi Taivaankiitäjän jälkeläinen, oli ensimmäinen Aavemaisen kotkanpesän perimäjärjestyksessä, kunnes hänen siskonsa keplotteli tämän oikeuden itselleen. Palkkamurhaajan verkkoon jäänyt Shendelzare pakeni siipiensä kustannuksella, ryömien paikalta nöyryytettynä: kävellen. Shendelzare tiesi, että ilman siipiä hänen kansansa ei ikinä hyväksyisi häntä johtajakseen. Hän tiesi myös, ettei pääsisi käsiksi siskoonsa, sillä tämä oleskeli kotkanpesän korkeimmalla orrella, jonne oli pääsy ainoastaan siivillä. Shendelzare ei halunnut elää rajoitettua elämää siivettömänä, ja äärimmäisen kostonhimon pauloissa hän teki sopimuksen jumalatar Scree'Aukin kanssa: hän luovutti rikkinäisen ruumiinsa katoamattomaan, koston ylläpitämään energiamuotoon, jolla hän pystyisi tekemään suurta tuhoa materiaalisessa maailmassa. Shendelzare saattaa olla siipirikko, mutta hän tulee saamaan kostonsa."

				"npc_dota_hero_witch_doctor_bio"												"Jäykkä hahmo liikkuu nykien eteenpäin. Sillä on rosoiset piirteet ja groteski käynti. Herpaantumatta se kulkee taistelukentällä ristiin rastiin ja hakee vihollisten heikkoa kohtaa, johon voisi iskeä helpoimmin aiheuttaen eniten vahinkoa. Kukaan ei tiedä, onko köyry kummajainen onnettomuuden tulosta vai kummajaiseksi luotu, mutta sen voimia ei kukaan epäile. Pitkä sauva tömähtelee maata vasten, kun poppamies Zharvakko etenee ja laukoo valtavan arsenaalin taikakaluja, kirouksia ja loitsuja. Taito kumpuaa Arkturan saarella aikain saatossa opitusta ja huippuunsa hiotusta magiasta, jota se käyttää nykyisin vihollisten nujertamiseen. Zharvakko voi olla paras ystävä tai pahin vihollinen, se voi parantaa liittolaiset ja tehdä selvää kaikista, jotka uskaltavat vastustaa sitä."

				"npc_dota_hero_leshrac_bio"														"Leshrac, tuo piinattu sielu, on luonnon sydämestä revitty olento, joka on olemassa sekä tässä maailmassa että tuonpuoleisessa. Huomattavan älykkyytensä ansiosta hän ei pysty hetkeksikään jättämään huomiotta koko luomakunnan keskuudessa vallitsevaa tuskaa. Joskus muinoin Leshrac oli elämän tarkoituksen löytämiseen vihkiytynyt suuri filosofi, ja sukelsi olemuksen syvimpiin syövereihin Kronoptisten kristallien avulla. Niiden paljastamat kamalat totuudet kuitenkin muuttivat hänet lopullisesti, ja Leshracin synkässä valaistuneisuuden maailmassa ei ole enää muuta valoa kuin hänen ylimielisyytensä liekki. Kuten muutkin elementaaliset olennot, hän on yhtä luonnon kanssa, mutta tässä tapauksessa se luonto on varsin katala ja viekas. Vain hän tietää todellisuuden pahuuden eikä näe mitään käyttöä heille, jotka uskovat että kosmoksella on erityinen palkkio hyvyyden lähettiläille."		

				"npc_dota_hero_juggernaut_bio"													"Kukaan ei ole ikinä nähnyt Yurneron, itse suuren Juggernautin, naamion taakse kätkeytyviä kasvoja. On itseasiassa silkkaa arvailua, että hänellä edes on kasvot. Noustuaan korruptoitunutta ylimystä vastaan Yurnero karkotettiin muinaiselta Naamioiden saarelta – rangaistus, joka pelasti hänen henkensä. Koko saari hävisi pian näiden tapahtumien jälkeen kostonhimoisen taikuuden nostattamaan aallokkoon. Vain Yurnero jäi eloon jatkamaan saaren pitkiä Juggernauttien perinteitä, johon liittyvät sekä rituaalit että miekkailutaito. Tämän taitojensa viimeisen harjoittajan itseluottamus ja urhoollisuus ovat loputtoman harjoittelun tulos. Hänen kekseliäs miekankäyttönsä todistaa, ettei hän ole koskaan lopettanut itsensä haastamista. Silti Yurneron motiivit ovat säilyneet piilossa yhtä hyvin kuin hänen ilmeensä. Hän on menettänyt kaiken kahdesti, mutta taistelee aina kuin voitto olisi itsestäänselvyys. "

				"npc_dota_hero_pudge_bio"														"Loputtoman verilöylyn taistelukentillä, Quoidgesta etelään, pyylevä hahmo työskentelee lakkaamatta läpi yön. Hän katkoo raajoja, repii sisälmyksiä ja kasaa kuolleilta keräämänsä ruumiinosat, jotta taistelukenttä olisi tyhjä aamun koittaessa. Tässä kirotussa maassa mikään ei voi maatua; mikään maasta tullut ei ole maahan palava, vaikka kuinka syvän kuopan toiselle kaivaisi. Teurastaja Pudge hioo taitojaan terillä, jotka teroittuvat käytössä, seuranaan vain haaskalinnut, jotka haluavat hänen pilkkovan ateriat nokkiinsopiviksi paloiksi. Huis, huis, krunts. Liha irtoaa luusta, jänteet ja nivelet katkeavat kuin märkä paperi. Intohimo teurastusta kohtaan Pudgella oli ollut aina, mutta ajan mittaan hän alkoi arvostaa myös sen sivutuotteita. Se alkoi kimpaleesta lihaa ja tilkasta verta... eikä aikaakaan, kun hän jo upotti leukansa kovimpaankin ruumiiseen kuin koira, joka järsii luuta. Jopa he, jotka eivät pelkää noutajaa, pelkäävät Teurastajaa."

				"npc_dota_hero_bane_bio"														"Kun jumalilla on painajaisia, niihin on syypää Paholaisen elementti. Tämä myös Atropoksena tunnettu henkiolento Bane syntyi jumalatar Nyctashan öisistä kauhun hetkistä. Unet eivät saaneet pidettyä Banea kurissa. Hän nousi unten keskeltä, ammensi voimaa jumalattaren kuolemattomuudesta ja loi huuruisen olemuksensa tämän tummasta verestä. Bane on pelon ydin. Kun hän puhuu kuolevaisille, on kuin ääni kuiskisi synkkiä salaisuuksia. Hän vetoaa sankareiden sisimmässä piilevään pelkoon. Hereilläolo ei suojaa Banen mustalta vereltä, joka tervan lailla kahlitsee viholliset painajaiseen. Banen läheisyys saa sankaritkin pelkäämään pimeää."

				"npc_dota_hero_earthshaker_bio"													"Golemien tai gargoilien tapaan Järistäjä oli aluksi yhtä maan kanssa, mutta kulkee nyt vapaana sen päällä. Toisin kuin nuo muut olennot, hän hoiti luomistyönsä itse oman tahtonsa voimalla, eikä näin palvele mitään herraa. Syvässä kivenkolossa viettämässään levottomassa unessa hän tuli tietoiseksi yllään vapaana virtaavasta elämästä. Uteliaisuus voitti. 
<br><br>Maanjäristysten aikaan Nishain huiput ravistelivat itsensä vapaaksi maanvyöryjen voimalla, siirtäen jokia ja tehden matalista laaksoista pohjattomia rotkoja. Kun maa vihdoin rauhoittui, Järistäjä ilmaantui laskevan pölypilven keskeltä heitellen syrjään massiivisia kivenlohkareita kuin kevyen peiton. 
<br><br>Hän oli muotoutunut kuolevaiseksi pedoksi ja ottanut nimen Raigor Kivisorkka. Nyt hän vuotaa verta ja hengittää, joten hän voi myös kuolla. Mutta hänen henkensä on silti yhtä itse maan kanssa, hän kantaa mukanaan sen voimaa maagisessa toteemissa, joka ei ikinä jätä häntä. Sinä päivänä kun Järistäjä taas kerran sulautuu yhdeksi maankamaran kanssa, se tervehtii häntä kuin tuhlaajapoikaa."

				"npc_dota_hero_sand_king_bio"													"Usva-aavikon hiekka on elävää ja ajattelevaa. Se puhuu itselleen, pohtii ajatuksia, joita vain sen laajuus voi käsittää. Ottaakseen yhteyttä rajoitetumpiin elämänmuotoihin se vapauttaa osan itsestään ja täyttää sillä maagisen panssarinsa. Tämä osa kutsuu itseään nimellä Crixalis, \"hiekan sielu\", mutta muut tuntevat sen nimellä hiekkakuningas, Sand King. Sand Kingin ulkomuoto muistuttaa Usva-aavikon väestön tapaan valtavaa hämähäkkieläintä, joka kuvaa hyvin sen raivokasta luonnetta. Sand King on suojelija, soturi, lähettiläs ja erottamaton sen synnyttäneestä aavikosta."

				"npc_dota_hero_nevermore_bio"													"Legenda kertoo Nevermorella, Varjopaholaisella, olevan runoilijan sielu, ja itse asiassa hänellä on niitä tuhansia. Vuosituhansien ajan hän keräsi runoilijoiden, pappien, keisareiden, kerjäläisten, orjien, filosofien, rikollisten ja luonnollisesti sankareiden sieluja. Mikään sielu ei voi paeta häntä. Mitä hän tekee sieluilla on mysteeri. Kukaan ei ole koskaan vilkaissutkaan kuiluun, josta Nevermore kurkottaa kuin ankerias astraalikivien keskuudesta. Syökö hän sielut yksi kerrallaan? Kehystääkö hän ne yliluonnollisen temppelin käytäville, vai tekeekö hän niistä keittoa? Vai onko hän vain sätkynukke, jota jokin demonijumala ohjaa ulottuvuuksien repeämän takaa? Hänen pahuutensa on niin ehdotonta, hänen pimeyden auransa niin voimakas, etteivät kuolevaiset voi sitä ymmärtää. Jos haluat tietää, mitä kerätyille sieluille tapahtuu, on vain yksi keino ottaa asiasta selvää: lisää sielusi hänen kokoelmaansa. Tai odota vain Nevermorea."

				"npc_dota_hero_sven_bio"														"Sven on Pallid Meranthan synnyttämä Vartioritarin poika, joka kasvatettiin Varjorannan raunioissa. Sven, jonka isä teloitettiin Vartiosääntöjen rikkomisesta ja jonka äitiä vieroksutaan hänen villin rotunsa takia, ei usko kunnian löytyvän yhteiskuntajärjestyksestä -- vaan hänestä itsestään. Huolehdittuaan hitaasti kuolevasta äidistään, Sven haki aloittelijaksi Vartioritareihin, muttei koskaan paljastanut henkilöllisyyttään. Kolmentoista vuoden ajan hän opiskeli isänsä koulussa, harjoitellen tiukkoja sääntöjä, jotka tekivät vain hänen olemassaolostaankin inhotun asian. Valmistujaispäivänään hän tarttui miekkaansa, murskasi pyhän kypärän ja poltti sääntökirjan Vartion pyhässä tulessa. Hän harppoi ulos Vartiotornista, ikuisesti yksin, noudattaen omia sääntöjään viimeiseen riimuun asti. Hän on edelleen ritari... laiton sellainen."

				"npc_dota_hero_phantom_assassin_bio"											"Lapsia valitaan Huntusiskojen, salamurhaa pyhänä pitävän lahkon, kasvatettavaksi ennustusten avulla. Huntusiskot päättävät kohteensa meditaation ja oraakkelimaisten lausahdusten perusteella. He eivät tee sopimuksia, eivätkä tunnu valitsevan kohteitaan poliittisista tai taloudellisista syistä. Heidän tekemänsä murhat eivät seuraa mitään tunnistettavaa kaavaa, ja ne saattavat vaikuttaa täysin satunnaisilta: korkeassa asemassa olevaa henkilöä ei tapeta sen todennäköisemmin kuin kerjäläistä tai kaivonkaivajaa. Jos murhilla on jokin kaava, sen tietävät vain Huntusiskot itse. He pitävät kohteitaan uhrauksina ja heidän tappamakseen tuleminen katsotaan kunniaksi. Ilman mitään erillistä henkilöllisyyttä kasvatetut Aavemurhaajat voivat milloin vain korvata toisensa, eikä heidän lukumäärästään ole tietoja. Heitä voi olla useita tai sitten ei. Kukaan ei tiedä, mitä näiden aavemaisten huntujen alta löytyy. Paitsi yhden heistä tiedetään toisinaan, kun kukaan ei ole kuulemassa, kuiskaavan oman nimensä: Mortred."

				"npc_dota_hero_skeleton_king_bio"												"Kuningas Ostarion rakensi valtakuntaansa vihollistensa jäänteistä lukemattomien vuosien ajan. Se oli pakkomielle, jota tekemällä hän sai aikansa kulumaan eläessään ikuista valtakauttaan, joka ei koskaan näyttänyt päättyvän. Hän uskoi, ettei voisi kuolla, jos vain rakentaisi uusia torneja palatsiinsa. Lopulta hän kuitenkin tajusi erehtyneensä... sillä jopa luu voi pettää. Ostarion alkoi etsiä pysyvämpää tapaa ylläpitää valtakuntaansa. Hän ei kuitenkaan luottanut lihaan, vaan päätyi lopulta tavoittelemaan aave-energiaa, eräänlaista pimeiden sielujen kuollessaan luovuttamaa puhdasta henkeä. Hän ajatteli, että täyttämällä itsensä aaveolemuksella hän saisi kehon, joka olisi yhtä valovoimainen ja ikuinen kuin hänen egonsa. Kerran vuosituhannessa tapahtuvan talvipäivänseisauksen aikaan, aaveiden yönä, hän aloitti muodonmuutosrituaalin, ja käski alamaisiaan keräämään tarpeeksi sieluja kuolemattomuutensa raaka-aineeksi. Kukaan ei tiedä, kuinka moni sankari kaatui, sillä ainoa merkittävä eloonjäänyt oli seuraavan aamun koitteessa noussut Aavekuningas. Nykyään hän ei juurikaan vietä aikaansa hehkuvalla valtaistuimellaan, vaan marssii miekka kädessään ja vaatii alamaisiltaan uskollisuutta, joka ulottuu kuolemaakin pidemmälle."

				"npc_dota_hero_drow_ranger_bio"													"Maahisvaeltaja sai ristimänimekseen Traxex – sopiva nimi lyhyen, peikkomaisen, varsin vastenmielisen metsämaahiskansan jäsenelle. Mutta Traxex ei ole yksi heistä. Hänen vanhempansa olivat matkustajia karavaanissa, jonka kimppuun ryövärit hyökkäsivät. Viattomien meluisa teurastus nostatti hiljaisen maahiskansan vihan pintaan. 
<br><br>Taistelun rauhoituttua he löysivät rikkoutuneissa vankkureissa piileskelevän pienen pikkutytön ja totesivat, ettei häntä voi jättää luonnon armoille. Jo lapsena Traxex osoitti olevansa luonnonlahjakkuus metsämaahiskansan arvostamissa kyvyissä: huomaamattomuudessa, hiljaisuudessa ja oveluudessa. Henkisesti, joskaan ei fyysisesti, hän saattoi jopa olla orpo maahinen, joka oli palannut oikeaan kotiinsa. Mutta varttuessaan hän kasvoi perhettään pidemmäksi, ja alkoi pitää itseään rumana, olivathan hänen piirteensä sileitä ja symmetrisiä, täysin syylättömiä ja parrattomia. 
<br><br>Etäännyttyään adoptioheimostaan, hän vetäytyi asumaan yksin metsiin. Eksyneet matkailijat, jotka löytävät tiensä takaisin metsistä, kertovat joskus satumaisen kauniista samoojasta, joka tähysti heitä syvältä metsän uumenista, häviten kuin tuhka tuuleen ennen kuin häntä pystyi lähestymään. Notkea, huomaamaton ja jäätävän kuuma Traxex liikkuu hiljaa usvan lailla. Kuulemasi kuiskailu lähtee todellisuudessa hänen jäisistä nuolistaan, jotka etsivät tietään vihollisten sydämiin."

				"npc_dota_hero_morphling_bio"													"Aikakausien ajan komeetta kierteli. Kaukaisen tähden pakenemattoman painovoiman kahleissa massiivinen jääpallo matkasi maailmojen välisessä mustuudessa, pimeän matkansa muuttamana. Muinaisen Vloyn sodan aattona se syöksyi taivaan läpi valaisten yön – molemmat valmistautuvat armeijat tulkitsivat sen ennusmerkiksi. Jäinen pallo suli silmänräpäyksessä, kahden armeijan ottaessa yhteen kapean joen ympäristössä. Vapautettuna jäisestä vankeudestaan Morphling syntyi taisteluun ja omaksui ensimmäisenä jokeen uskaltautuneen kenraalin muodon, ja sitten tappaen tämän. Sekalaisten sotilaitten taistellessa hän eteni muodosta muotoon läpi taistelun, hetkessä omaksuen kohteensa tavat – jalkamies yhtenä hetkenä, jousiampuja toisena ja ratsumies kolmantena – kunnes viimeisen sotilaan kaatuessa Morphling oli esittänyt jokaista osaa. Taistelun loppu oli hänen alkunsa."

				"npc_dota_hero_bloodseeker_bio"													"Veriveli Strygwyr on rituaalisesti valtuutettu metsästäjä, Nyljettyjen kaksosten verikoira, joka on lähetetty Xhacatocatl:n usvan peittämiltä huipuilta etsimään verta. Nyljetyt vaativat valtavan määrän verta pysyäkseen tyytyväisinä ja täysjärkisinä, ja he olisivatkin jo luultavasti tyhjentäneet koko vuoristovaltakuntansa väestöstään, elleivät ylätasankojen papit olisi heitä rauhoittelemassa. Tästä johtuen Strygwyr laskeutui vuorelta hakemaan kunnon verilöylyä. Tärkeät osat hänen keräämästään verestä siirtyvät suoraan kaksosille hänen aseissaan ja panssarissaan olevien pyhien merkintöjen avulla. Vuosien varrella hänestä on kehittynyt raa'an ajokoiran energian ruumiillistuma; taisteluissa hän on villi kuin sakaali. Veriveljen naamion alta kerrotaan toisinaan löytyvän Nylkijöiden piirteitä heidän ohjatessaan verikoiraansa."

				"npc_dota_hero_axe_bio"															"Jalkaväen sotilaana Punaisen usvan armeijassa Mogul Khan päätti, että hänestä tulee Punaisen usvan kenraali. Taistelussa toisensa perään hän todisti kykynsä raakojen tekojen kautta. Uran etenemistä auttoi eritoten se, ettei hän koskaan epäröinyt ylempiarvoisenkaan mestaamista. Seitsemänvuotisen Tuhannen lammen kampanjan aikana hän ansioitui verenvuodatuksen saralla. Hänen tähtensä loisti kirkkaana, vaikka asetovereiden määrä väheni vähenemistään. Voitokkaana iltana Kirvesmies julisti itsensä Punaisen usvan kenraaliksi ja otti nimen Axe. Mutta tuoreen kenraalin joukot olivat kuivuneet kokoon. Osa oli toki kaatunut taistelussa, mutta Axe kirveineen oli syypää monen sotilaan kuolemaan. Oli siis sanomattakin selvää, että useimmat sotilaat karsastivat Axea kenraalina. Kirvesmiestä se ei kiinnostanut tippaakaan, sillä hän tiesi, että yhden miehen armeija on ehdottomasti paras."

				"npc_dota_hero_phantom_lancer_bio"												"Kaukaisella Paalun kylällä ei ollut mitään hajua kuningaskunnan sydämessä vellovasta sodasta. Heille keihäskalastuksen tarjoama hiljaisuus ja ateria oli kaikki, mitä elämältä tarvitsi. Mutta sotaan he joutuivat joka tapauksessa. Aivan kuten kaikki muutkin työkykyiset varusmiehet, nöyrä keihästäjä Azwraith lupasi tuoda rauhan valtakuntaansa, ja samalla myös kansalleen. Jouduttuaan heimolaistensa kanssa eturintamaan Kauhumaagi Vornia vastaan viimeiseen rynnäkköön, hänen tovereidensa menetykseltä ei voinut välttyä. Kun rynnäköivä joukko taisteli kohti linnoitusta, vain Azwraith heimolaistensa kanssa olivat jäljellä, ja vain hän onnistui murtautumaan linnoituksen sisäpuolelle. 
<br><br>Keskittyneenä ja veljiensä murhista raivoissaan Azwraith päihitti jokaisen velhon tappavista ansoista ja kätyreistä. Pian tämä vaivainen kalastaja saapui Vornin tornin kammioon. Kaksikko kamppaili läpi yön, keihäs sauvaa vastaan, kun kaaos raivosi heidän alapuolellaan, ja korviahyytävän huudon voimalla Azwraith lävisti vihollisensa. Mutta velho ei noin vain kadonnut; hän räjähti lukemattomiksi valosirpaleiksi, läpäisten tappajansa voimalla. Kun taistelun aiheuttama savu hälveni, Azwraith löysi itsensä heimolaistensa ympäröimänä. Jokainen heistä oli pukeutunut hänen vaatteisiinsa, jokainen oli varustautunut hänen aseillaan, ja Azwraith huomasi jokaisen ajattelevan hänen ajatuksillaan. Kun hän tajusi liittolaistensa tulevan, hän komensi nämä aaveet piiloon, ja niin jokainen niistä katosi yksitellen tyhjyyteen. Kun sotilaat saapuivat kammioon, he löysivät sen soturin, joka päihitti ilkeän velhon. Kun he lähestyivät mestaria, keihästäjä katosi. Keihäsmies, joka heidän edessään seisoi, ei ollut mitään muuta kuin aave."

				"npc_dota_hero_razor_bio"														"Kaikista Alamaailmaa asuttavista mahtavista voimista kammottavin ja ylivoimaisesti pelätyin on salamavaltias Razor. Salamoita iskevä ruoskansa aseenaan hän partioi Kapean labyrintin surullisenkuuluisia syövereitä, joista kuolleiden sielujen tulee selviytyä osoittaakseen älykkyytensä, oveluutensa ja sisunsa. Leijuessaan sokkeloiden yläpuolella Razor katselee inholla allaan vaeltavia hämmentyneitä sieluja ja tarjoilee niille aina tarvittaessa piristäviä sähköiskuja, sekä rangaistakseen sieluja että nopeuttaakseen niiden matkaa kohti omaa huonoa tai erittäin huonoa kohtaloaan. Razor on alistamisen ikuinen ruumiillistuma, joka on epäinhimillisen tarkka ja lähes tunteeton voimiaan käyttäessään. Silti Razorissa on jotakin, joka kertoo hänen nauttivan häijystä työstään täysin siemauksin."

				"npc_dota_hero_storm_spirit_bio"												"Storm Spirit on kirjaimellisesti luonnonvoima – tuulen ja sään villi voima, pullotettuna ihmismuotoon. Ja kylläpä se onkin riehakas, lupsakka ja lannistumaton! Iloisen lempisetänsä tavoin hän täyttää ympäristönsä rätisevällä energialla. Näin ei kuitenkaan ollut aina, sillä hänen luomisessaan tapahtui tragedia. Sukupolvia sitten, Walittavien Wuorien tuolla puolen, ihmiset elivät kuivuudessa ja nälänhädässä. Elementalisti nimeltä Thunderkeg käytti kiellettyä loitsua kutsuakseen myrskynhengen, toivoen sadetta. Vihaisena tämän kuolevaisen olettamuksista, myrskynhenki nimeltä Raijin levitti maahan tuhoa, tehden siitä karun tuulilla ja tulvilla. Thunderkeg ei voinut hengelle mitään, ennen kuin hän lopulta käytti itsemurhaista loitsua, joka yhdisti heidät toisiinsa: hän vangitsi hengen omaan ruumiiseensa. Vangittuna toisiinsa, Thunderkegin rajattoman hyvä huumori yhdistyi Raijinin hulluun energiaan, luoden lupsakan Raijin Thunderkegin, fyysisessä muodossa maata mittaavan hengen."

				"npc_dota_hero_crystal_maiden_bio"												"Rylai syntyi leudolla alueella ja hänet kasvatettiin tulisen isosiskonsa Linan kanssa. Kristallineito Rylai oppi äkkiä, että hänen luontainen kiintymyksensä jäähän loi ongelmia kaikille lähistöllä oleville. Vesilähteet ja vuoristopurot jäätyivät hetkessä jos hän pysähtyi niiden viereen lepäämään; kypsyvät sadot kuolivat pakkaseen, ja kukkivat hedelmätarhat muuttuivat jäisiksi sokkeloiksi ja tiputtivat pilaantuneet, jäiset hedelmänsä. Kun heidän ärsyyntyneet vanhempansa lähettivät Linan päiväntasaajalle, Rylai päätyi hylättynä pohjoiseen Jääraunioiden valtakuntaan, missä eräs hänet huostaansa ottanut jäävelho oli kaivertanut itselleen erakkomajan Sinisydämen jäätikön huipulle. Pitkän tutkimuksen jälkeen velho julisti Rylain valmiiksi yksinharjoitteluun, jättäen hänelle paikkansa ja laskeutuen jäätikön uumeniin horrostamaan tuhanneksi vuodeksi. Rylain jäisien taitojen tuntemus on vain syventynyt niistä ajoista ja hänen kykynsä ovat nyt vailla vertaa."

				"npc_dota_hero_kunkka_bio"														"Claddishin merivoimien amiraalille Kunkalle annettiin tehtäväksi suojata kotisaariaan, kun Könkään paholaiset aloittivat hyökkäyksen. Vuosien ajan pienien ja yhä vain rohkeampien ja tuhoisampien hyökkäysten jälkeen paholaisvoimat lähtivät täyshyökkäykseen Tärisevää saarta kohti. Epätoivoiset Claddishin itsemurhavelhot suorittivat suurimman riittinsä ja kutsuivat pitäjän muinaiset henget suojaamaan laivastoa. Tämä riitti juuri ja juuri kääntämään taistelun suunnan.
<br><br>Kunkka katseli laivastoaan tuhoavia paholaisia ja karkotti vihollisten laivaston muinaisella magiallaan. Paholaisten, miesten ja henkien kamppailussa jonkin on täytynyt nostattaa esiin myös neljäs voima, joka odotteli syvyyksissä. Aallot nousivat valtavina syöksyinä jäljellä olevien laivojen ympärillä ja Maelrawn Lonkeroinen ilmestyi rähinän keskelle. 
<br><br>Kukaan ei voi sanoa varmaksi, mitä myrskyssä tapahtui. Köngäs hävisi tyhjyyteen entisten asukkaidensa hylkäämänä. Kunkka on nyt amiraalina aavelaivassa, joka muistelee tuhon hetkeään ikuisesti. Kunkan kohtalosta ei ole selvyyttä. Ei edes Tidehunter, joka kutsui Maelrawnin, osaa sanoa varmaksi."

				"npc_dota_hero_warlock_bio"														"Demnok Lannik tavoitteli Ultimyr-akatemian pääkuraattorina ja hankintaosaston johtajana väsymättömästi kadonneita, harvinaisia ja kiellettyjä kirjasarjoja. Mikään kirottu temppeli ei ollut niin enteilevä tai luola niin kavala, että huoli omasta selviytymisestään olisi saanut hänet toisiin ajatuksiin jos huhujen mukaan jotain alkukantaista perimätietoa oli löydettävissä. Hänen tutkimuksensa kuitenkin herättivät suojelijoiden vihan niin usein, että oli vihdoin pakko opetella magian salat. Hän opetteli taikuuden samalla perinpohjaisella pakkomielteellään, jolla jahtasi ikivanhaa kirjallisuutta, päätyen koko akatemian voimakkaimmaksi velhoksi nopeammin kuin useimmilla menee yhden yliopistokurssin tehtävien suorittamiseen. Ikäänkuin kirsikaksi kakun päälle, hän kaiversi Kuolonpuusta itselleen sauvan ja kutsui siihen vangitun hengen ulkoisista helveteistä ja ryhtyi kirjoittamaan omaa mustien loitsujen kirjaansa, ennakoiden sitä päivää, kun kaikki kadonneet loitsukirjat ovat vihdoin saatu takaisin. Se on epäilemättä opettavainen."

				"npc_dota_hero_zuus_bio"														"Taivaan herrana ja jumalten isänä Zeus pitää kaikkia sankareita rasavilleinä lapsinaan. Hän jäi toistuvasti kiinni kuolevaisten naisten tapailusta, ja lopulta jumalallinen vaimo esitti uhkavaatimuksen: \"Jos rakastat kuolevaisia noin paljon, muuta heidän luokseen. Jos pystyt todistamaan, että osaat olla uskollinen, saat palata luokseni ikuiseksi aviomieheksi. Muussa tapauksessa saat jäädä sinne kuolemaan.\" Zeuksen mielestä vaimon logiikkaa (tai taikuutta) ei käynyt kieltäminen, joten hän hyväksyi vaimonsa haasteen. Siitä lähtien Zeus on käyttäytynyt mallikkaasti, koska arvostaa kuolemattomuutta enemmän kuin kuolevaisia. Mutta osoittaakseen olevansa ikuisen vaimonsa arvoinen hänen on todistettava mahtinsa taistelukentillä."

				"npc_dota_hero_tiny_bio"														"Tiny on tullut maailmaan kivenmurikkana, joka pohtii heltymättä alkuperänsä mysteereitä. Tätä nykyä se on kivijätti, mutta mikä se oli ennen? Golemin kantapäästä lohjennut pirstale? Gargoiliveistäjän työpajasta peräisin oleva hukkapala? Tai ehkä Garthoksen oraakkelimaisesta naamiosta haljennut kivenlohkare? Uteliaisuus ajaa Tinya eteenpäin, kun se matkaa ympäri maailmaa ja hakee yhteyttä elämänsä alkuhetkiin, syntyperäänsä ja kansaansa. Kuljeskelun myötä se kerää painoa ja kokoa. Voimat, jotka kuluttavat vähäisempiä kiviä, saavat Tinyn vain kasvamaan."

				"npc_dota_hero_puck_bio"														"Vaikka Puck vaikuttaa ensisilmäyksellä pahansuovalta, lapselliselta hahmolta, tämä ominaisuus peittää sen muukalaisluonteen. Puckilla on lapsekas keijulohikäärmeen muoto, ja se elää ikuisuuksia lapsellisessa muodossaan. On totta, että Puck on nuori, eikä se tule muuttumaan, vaikka nykyajan kaupungit murentuvat pölyksi. Sen motiivit ovat salaperäisiä, ja se mitä me näemme, saattaa vain peittää hämärämmän tarkoituksen. Puckin loputon halu tehdä jäyniä paljastaa sen todellisen luonteen."

				"npc_dota_hero_dazzle_bio"														"Jokaisen nuoren Dezunin lahkon jäsenen tulee suorittaa sarja riittejä, ennen kuin heistä tulee varjopappeja. Riiteistä viimeinen, varjojen riitti, on tuskallinen hengellinen matka läpi Nothlin valtakunnan, ennalta-arvaamattoman paikan, josta kaikki eivät palaa. Kaikki sieltä selviytyvät eivät kuitenkaan palaa terveinä. Toisilla on kummallisia kykyjä. Mutta kaikki sinne menevät muuttuvat kokemustensa kautta. 
<br><br>Valaistuksen tarpeen johdattama Säihke oli heimonsa nuorin, joka pyysi tehdä pyhän rituaalin. Lahko kieltäytyi aluksi vetoamalla Säihkeen ikään. Mutta se ei luovuttanut. Aistittuaan heimon jääräpäisessä kuopuksessa jotakin erikoista, johtajat leppyivät ajatukselle. Säihke joi pyhän juoman ja istui tulen ääreen muun heimon tanssiessa läpi yön. 
<br><br>Nothlin eteerisessä maailmassa valo ja pimeys ovat kääntyneet peilikuvikseen. Tästä johtuen sen loistava parantava valonsa, meidän mielestä hyvinkin kaunis, onkin oikeasti uhkaavan pahaenteinen; ja pahimmat teot ovat kirkkaan hohtavia. Johtajien intuitio osoittautui oikeaksi: Säihke palasi heimonsa luokse ennennäkemättömänä varjopappina, jolla oli sekä parannuksen että tuhon lahja. Nykyään se käyttää näitä voimia kaataakseen vihollisensa ja hoitaakseen ystäviään."

				"npc_dota_hero_rattletrap_bio"													"Rattletrap polveutuu samasta kaukaisesta rodusta kuin Tarkk'ampuja ja Peltiseppä, ja kuten suurin osa Kernas-kansan väestä, se korvaa pienen ruumiinrakenteensa vempaimilla ja aivoillaan. Kuuluisan kellonikkarin lapsenlapsi Rattletrap oli monia vuosia harjoittanut tuota perinnettä, ennen kuin sota syttyi vuorilta käsin ja pyyhkäisi maiden ja mantujen kylät tyhjiksi moisista kutsumuksista. Uusi kutsumuksesi on sota, isä kuiskasi, samalla kun kylä sen ympärillä oli pelkkää tuhkaista rauniota. 
<br><br>Vain huono nikkari syyttää työkalujaan, ja Rattletrap ei koskaan tehnyt poikkeuksia. Haudattuaan isänsä kylänsä raunioihin se päätti muuttaa itsensä suurimmaksi sotatyökaluksi, mitä tämä maailma on koskaan päällä kantanutkaan. Se lupasi, ettei koskaan enää tulisi yllätetyksi, ja taitojensa avulla rakensi Kellopelipanssarin, joka saa muiden maiden ritarit näyttämään peltipurkeilta sen rinnalla. Nyt kun Rattletrap on varustettu laitteillaan, se on pieni, mutta tappava soturi, jonka yllätys- ja tuhoamiskyvyt ovat yli-inhimillistä luokkaa, ja melkein automaattiset. Kuoleman käsityöläisenä sen rakennelmat tekevät selvää jälkeä kaikista varomattomista ja saavuttavat uuden aikakauden tämän ajan sodankäynnissä. Minkä aika nyt on? Kellopelin aika!"

				"npc_dota_hero_lich_bio"														"Eläessään jäävelho Ethreain (ei vielä Kalmo) oli käyttänyt jään tuhoavan voiman uhkaa orjuuttaakseen kokonaisia kansakuntia. Ennen pitkää hänen alamaisensa, apunaan muutama epätoivoinen taikuri, uskalsivat väijyttää hänet. Mukanaan tarpeeksi lumottua köyttä sitomaan hänet ikuisiksi ajoiksi, he sitoivat jäävelhon adamanttipainoihin ja pudottivat hänet lampeen, joka tunnettiin parhaiten pohjattomuudestaan. Sitä se ei kuitenkaan ollut.
<br><br>Hän upposi vain noin vuoden ajan, ennen kuin ulkonema kalliossa pysäytti hänen putoamisensa. Siinä hän lepäsi, kuolleena mutta hajoamattomana, kunnes geomantikko Anhil päätti tarkistaa mukamas pohjattoman Mustan lammen legendan. Anhilin luotilanka kietoutui hukkuneen taikurin ympärillä oleviin köysiin, ja hän veti ylös odottamattoman saaliin. Ajatuksenaan herättää kuolleen epäkuolleeksi, jotta voisi kysyä Kalmolta lammen ominaisuuksista, hän poisti köydet ja aloitti yksinkertaisen herätyksen riitin. Jopa Ethreainin vihollisten jälkeläisetkin olivat unohtuneet aikaan kauan sitten, joten kukaan ei voinut varoittaa Anhilia. Hän kuitenkin oppi päätöksensä virheet lähes heti, kun Kalmo syöksi pois kahleensa ja tuhosi hänet."

				"npc_dota_hero_tidehunter_bio"													"Tidehunterina tunnettu Leviathan oli joskus Uponneen saariston sankari, mutta hänen motiivinsa ovat yhtä salaperäiset kuin hänen kansansakin. Tiedämme kaikki Kuivamaalaisten laivaväylien tärkeyden, kuinka imperiumit voivat nousta ja sortua merten hallitsemisen mukaisesti. Paljon vähemmän tiedetään vedenalaisista väylistä, ja siitä, kuinka Meranthic Diasporan sotivat heimot ovat kaivertaneet asumuksia loputtomien vedenalaisten kamppailujen seurauksena. Merien ja ihmisten välisistä hauraista sopimuksista näkee vilaukselta uponneitten valtakuntien laajuuden, joitten politiikko vaikuttaa monimutkaiselta ja vaikeaselkoiselta. Vaikuttaa siltä, että Leviathan väsyi moiseen mitättömään kiistelyyn ja lähti liikkeelle yksin, uskollisena vain omalle, pirulliselle jumalalleen, Maelrawn Lonkeroiselle. Nyt hän väijyy matalikkoja etsien ihmisiä tai merantheja, jotka joutuvat hänen tielleen, mukanaan erityinen inho amiraali Kunkkaa, perivihollistaan, kohtaan syistä, jotka ovat kauan aikaa sitten kadonneet meren syvyyksiin."

				"npc_dota_hero_shadow_shaman_bio"												"Vuotavilla vaaroilla syntynyt Rhasta oli vasta nääntyvä nuorukainen, kun matkaileva tirehtööri otti hänet leiviinsä. Kahdesta kuparikimpaleesta hän kertoisi tulevaisuutesi. Kolmesta hän kastroisi sikasi, viidestä ympärileikkaisi poikasi. Hyvän aterian eteen hän pukeutuisi shamaanin viittaansa, lukisi muinaista kirjaansa ja asettaisi kirouksen vihollistesi ylle. Tämä outo nuorukainen, puoliksi vuorenpeikko ja puoliksi jotain ihan muuta, toimi tirehtöörin apurina ja toi eksotiikkaa hänen toimiinsa. 
<br><br>Aina askeleen huijattuja asiakkaitaan edellä, kaksikko matkusti mantereiden poikki, kunnes eräänä päivänä tirehtööri huomasi, että nuorukainen oikeasti pystyi siihen, mitä oli vain teeskennellyt osaavansa. Hänen taitonsa oli lahja – lahja, jota asiakkaat arvostivat. Ja niin nuoresta Rhastasta tuli esityksen päätähti ja hän sai lisänimekseen Varjoshamaani. Kaksikko jatkoi matkaa kaupungista kaupunkiin, taikoen rahaa vastaan sitä myöten kun Varjoshamaanin maine kasvoi. Lopulta kaksikon karmea menneisyys kostautui, kun heidän kimppuunsa hyökkäsi lauma huijattuja ex-asiakkaita. Tirehtööri murhattiin, ja Rhasta käytti ensimmäistä kertaa voimiaan pahuuteen, murhaamalla hyökkääjät. Hän hautasi rakkaan mestarinsa, ja käyttää nyt voimiaan tuhotakseen kenet tahansa, joka yrittää aiheuttaa hänelle harmia."

				"npc_dota_hero_riki_bio"														"Riki syntyi keskimmäiseksi lapseksi Tahlinin mahtisukuun. Hänen vanhempaa veljeään valmisteltiin valtaistuimelle ja nuorempaa aina hemmoteltiin. Kun puolestaan Riki, perheen pieni keskimmäinen lapsi, oli kuin syntynyt näkymättömyyteen. Se oli taidetta, jota hän kehitti, ja joka lopulta pelasti hänen henkensä, kun heidän kansansa petettiin ja Rikin perhe murhattiin. Koko kuninkaallisesta suvusta ainoastaan hän, pieni, ketterä ja nöyrä, pakeni käyttäen savua suojanaan. Hän kulki kuninkaallisten tilusten läpi, käyttäen yllätystä etunaan ja hiljaisesti tappaen jokaisen vihollisen sotilaan yksi kerrallaan. Vapaana kuninkaallisista velvollisuuksista, Riki käyttää nykyään taitojaan uuteen tarkoitukseen: salamurhaan. Hän hiljentää vihollisensa, kehittää taitojaan ja toivoo jonakin päivänä kostavansa niille, jotka tappoivat hänen perheensä ja ryöstivät häneltä hänen synnyinoikeutensa."

				"npc_dota_hero_enigma_bio"														"Enigman taustoista ei tiedetä mitään. On vain sukupolvelta toiselle kulkeneita hämäriä tarinoita ja legendoja. Oikeasti Enigma on mysteeri, jonka voi kuvata vain seuraavilla sanoilla: se on kaikkialla vaikuttava voima, maailmojen syöjä. Se on tyhjyyden olento, joka on toisinaan aineellinen ja toisinaan aineeton. Ulottuvuuksien välinen peto. 
<br><br>Tarina kertoo, että se olisi ollut aikanaan mahtava alkemisti, joka pyrki selvittämään maailmankaikkeuden salaisuudet, mutta se kirottiin ylimielisyydestään. Toisien legendojen mukaan se on kummallisen vetovoiman olento, syvänteen henkilöitymä – vääristynyt ääni alkuperäisestä pimeydestä, ennen universumin ensimmäistäkään valoa. Muut legendat väittävät sen olevan ensimmäinen tuhoutunut tähti, musta aukko, joka on kehittynyt monimutkaiseksi ja älylliseksi – jonka motiivit ovat tuntemattomia ja voimat vääjäämättömiä, tuhon voima itse olemassaoloa kohtaan."

				"npc_dota_hero_tinker_bio"														"Peltiseppä Boushin vähäinen rotu tunnetaan älykkyydestään, oveluudestaan ja pistävästä suhteestaan magiaan. Kunnian tähden ne selviytyvät järjellään ja käyttävät ainoastaan niitä luonnonvoimia, jotka voi avata älyllisillä tavoilla. Tämä rajoitus on kuitenkin johtanut myös ongelmiin, kuten Boush voi todistaa. Luonnonlakien päätutkijana toiminut Boush johti laajaa älyllistä tutkimusta luonnon toimintaan, perustaen maanalaisen laboratorion usvan peittämälle Violetille tasangolle. Halveksuen velhojen kohtaamia vaaroja, Boush ja hänen apurinsa avasivat ylpeästi portin maailmaan, jota ei voinut käsittää, ja johtivat sinne omia painajaisiaan. Violetin tasangon sisältä nousi mustaa usvaa, peittäen sen pysyvällä pimeydellä, joka peitti kauhunhuudot sisäänsä. Boush pakeni vain järkensä ja laitteidensa avulla ainoana Peltiseppänä, joka selvisi Violetin tasangon tapauksesta."

				"npc_dota_hero_sniper_bio"														"Kardel Haukansilmä syntyi syvällä Knollenin vuoristolaaksoissa, joissa kansa on selvinnyt kautta aikain metsästämällä outoja, kylää ympäröivillä kallioilla asustavia jyrkkäläisiä. Ne kaadettiin ampumalla alhaalta laaksosta ja ruumiit kerättiin sieltä, mihin ne putosivat. Haukansilmä oli yksi taitavimmista kansansa jäsenistä, joille tussari oli kuin raajan jatke, yhtä luonnollinen asia kuin tuntoaisti. 
<br><br>Päivänä, jona Haukansilmän piti saada täysi asema kylässään, hän suoritti muinaisen kokeen: jyrkänteen otus piti kaataa yksittäisellä laukauksella. Huti olisi häpeä. Koko kylän seistessä todistamassa Haukansilmä ampui laukauksensa. Jyrkkäläinen kaatui, väkijoukko hurrasi. Mutta ruumista noudettaessa väki hiljeni. Kylän vanhimmat huomasivat, että luoti oli lävistänyt jyrkkäläisen kimaltelevan keskimmäisen silmän, joka oli vajonnut puristuksiin sen leukaluiden väliin. Pahaenteinen tapahtuma käynnisti synkän profetian, joka ennusti ampujan mahtavuutta ja karkotusta. Tarkk'ampuja Haukansilmän taidokkuus tuomitsi hänet jättämään kansansa, jonka pariin hän saisi palata vasta sitten, kun ansaitsisi legendaarisen arvostuksen taistelukentällä."

				"npc_dota_hero_necrolyte_bio"													"Suuren kulkutaudin aikaan eräs hämäräperäinen munkki, Rotund'jere, ylennettiin lahkonsa johtajaksi ylempiarvoistensa kuoltua yllättävästi. Kun muut lahkon jäsenet surkuttelivat sairaiden kohtaloa, uusi johtaja eristäytyi Rumusquen katedraaliin, juonien tapoja saada kuolevien aatelisten omaisuutta itselleen ja luvaten heille hengellisiä palkintoja, jos he antaisivat perintönsä hänelle. Kulkutaudin hälvetessä korkeampi lahko pääsi selville hänen juonitteluistaan, tuomiten hänet vääräuskoisuudesta ja loitsien hänet kuolemaan hitaasti ja kituvasti. Lahkon jäsenet eivät kuitenkaan ottaneet huomioon munkin luonnollista immuniteettia. Rotund'jere sairastui, mutta kuolemisen sijaan tunsikin voimistuvansa, muuttuen ruttovelhoksi, kulkutautien Paaviksi. Hän kutsuu itseään Manaajaksi, kiertäen maailmaa ja levittäen kulkutautia minne meneekin, kasvattaen voimiaan jokaisella kylällä, jonka tauti tuhoaa."

				"npc_dota_hero_slardar_bio"														"Slardar on Kärmes, yksi Syvistä, uponneiden kaupunkien ja niihin hautautuneiden aarteiden vartija. Valtamerten pimeissä syövereissä tämä vartija partioi salaisia aarrekammioita, aina valppaana vedenalaisten varkaiden varalta. Varkaiden, joita maalla asuvat aarteita ja salaisuuksia himoitsevat loitsijat lähettävät matkoille syvyyksiin. Slardar on erittäin uskollinen ja hänen hiljainen luonteensa pitää sisällään syvän tietämyksen meren salaisimmista paikoista. Toisinaan hän nousee syvyyksistä pinnalle, kirkkauden aiheuttamasta tuskasta huolimatta, suorittaakseen tiedustelua ja varmistaakseen, ettei kukaan juoni syvyyksiä vastaan. Joskus hän myös jahtaa niitä harvoja, jotka ovat onnistuneet varastamaan esineen vedenalaisesta aarrekammiosta. Vietettyään koko elämänsä meren suuren paineen alaisena, Kärmesvartija Slardar on todella voimakas olento."

				"npc_dota_hero_beastmaster_bio"													"Karroch oli orpolapsi. Äiti kuoli jo synnytyksessä ja isä, Slomin viimeisen kuninkaan hevosenkengittäjä, tallottiin kuoliaaksi Karrochin ollessa viisivuotias. Karroch päätyi oppiin kuninkaan eläintarhaan, jossa se tutustui hovin muihin eläimiin: leijoniin, apinoihin, peuroihin ja harvinaisempiin, taruolennoiksi uskottuihin otuksiin. Kun Karroch oli seitsenvuotias, muuan seikkailija toi tarhaan ennennäkemättömän pedon. Kuninkaan eteen kahleissa viety otus puhui, mutta sen suu ei liikkunut. Se anoi vapautusta, mutta kuningas nauroi ja käski otuksen esiintymään mielikseen. Kun peto kieltäytyi, kuningas iski sitä valtikallaan ja passitti sen karjan joukkoon. 
<br><br>Karroch vei haavoittuneelle otukselle salaa ruokaa ja lääkkeitä, mutta sai ainoastaan hidastettua tilan huononemista. Peto puhui pojalle ilman sanoja. Ajan myötä ystävyys syveni, kunnes poika huomasi pystyvänsä itsekin puhumaan sanoitta. Hän tajusi voivansa puhua kaikille hovin eläimille. Pedon kuollessa poika raivostui. Hän yllytti eläimet kapinaan, avasi häkit ja päästi vangit vapaiksi. Kuningas pääsi kaaoksessa hengestään. Taistelun tuoksinassa uljas uroshirvi kumarsi pojalle, joka oli vapauttanut sen. Beastmaster hyppäsi selkään, ja kaksikko loikkasi muurin yli pakoon. Aikuisiän saavuttanut Karroch hallitsee yhä taidon keskustella villieläinten kanssa. Hänestä on tullut yhtä raaka kuin luonnosta itsestään."

				"npc_dota_hero_venomancer_bio"													"Jidi-saaren happoviidakon syövyttävää mahlaa valuvia liaaneja pitkin kulkevien eläinten suonissa virtaa myrkkyveri. Mutta jopa tässä myrkkyjen ihmemaassa Myrkyttäjää pidetään kaikkein myrkyllisimpänä. Kauan aikaa sitten eräs kasvisparantaja nimeltä Lesale ylitti Fradj-lahden vesitse etsiessään tehokkaita aineksia, joita tämän viidakon kaarnasta ja juurista voisi uuttaa. Tämän sijaan se kokikin painajaismaisen muutoksen. Parin tunnin kävelyn jälkeen Lesale kohtasi päällyskasviksi naamioituneen pedon, joka pisti sitä. Epätoivossaan se käytti osittaista tietouttaan viidakon kasvistosta ja yhdisti pedon myrkkyä panssaroidun orkidean kanssa luodakseen vastamyrkyn. Juuri ennen halvaantumista Lesale piikitti itseään orkidean piikillä ja vaipui koomaan. 
<br><br>Seitsemäntoista vuotta myöhemmin jokin hievahti paikassa, jossa se oli kaatunut ja heitti yltään vuosien aikana kerätyt mullat: Myrkyttäjä. Se ei ollut enää kasvisparantaja Lesale – vaan kuolemantuoja Lesale. Sen muistot olivat pyyhkiytyneet melkein kokonaan ja ruumiin tilalle oli muodostunut orkideasta ja pedon myrkystä yhdistynyt kerros. Jidin happoviidakko sai uuden mestarin, jolle pahimmatkin pedot tiesivät kumartaa, tai piilotella ikuisesti. Saari oli Lesalelle kuitenkin liian rajoittava, ja jonkinlainen ihmisnälkä sen sydämessä sai sen lähtemään saarelta etsimään uusia myrkkyjä – ja uusia mahdollisuuksia tappaa."

				"npc_dota_hero_faceless_void_bio"												"Faceless Void, Darkterror, on vierailija Claszuremesta, alueesta ajan ulkopuolella. On yhä arvoitus miksi tämä olento toisesta ulottuvuudesta uskoo kamppailun Nemesiskivestä olevan omaan fyysiseen maailmaamme siirtymisen arvoista, mutta ilmeisesti häiriö tämän maailman voimien tasapainossa vaikuttaa myös rinnakkaisissa todellisuuksissa. Ajalla ei ole merkitystä Darkterrorille, paitsi keinona päihittää vihollisensa ja auttaa liittolaisiaan. Hänen kokemuksensa kosmoksesta on saanut hänet kaukaiseksi ja irralliseksi, vaikkakin taisteluun hän pystyy silti suhtautumaan henkilökohtaisesti."

				"npc_dota_hero_death_prophet_bio"												"Krobelus oli kuolonoraakkeli – mikä on vain kiertoilmaisu hänelle, joka ennustaa tulevaisuuden maksusta niille varakkaille, jotka haluavat nähdä verhon taakse. Mutta ennustettuaan vuosien ajan tulevaisuutta muille, hän päätti viimein etsiä omaa kohtaloaan. Kun kuolema kieltäytyi paljastamatta salaisuuksiaan, hän yritti ostaa ne hengellään. Mutta korkeinkin hinta osoittautui riittämättömäksi. 
<br><br>Kerta toisensa jälkeen kuolema torjui hänet, peitellen sen syvimmät salaisuudet. Kateus kalvoi hänen sielussaan. Muut kuolevat iäisyydeksi, miksei hän? Miksi hänet pitää aina herättää henkiin rutiininomaisesti? Miksi hän ei voi osoittamaan arvokkuuttaan kuolemaa kohtaan, mitä kaikki muut kammoksuivat? Hän ei kuitenkaan lannistu tästä. 
<br><br>Joka kerta haudasta noustuaan hän toi pienen osan kuolemaa mukanaan. Haamut seurasivat häntä kuin hänen särkyneen sielunsa sirpaleet. Hänen verensä oheni ja muuttui ektoplasmaiseksi. Hämärän olennot pitivät häntä kaltaisinaan. Jokaisella yrittämällään hän antoi osan elämästään, ja loppu näytti viimein olevan lähellä. Tämän myötä hänen omistautumisensa kuolemalle kasvoi suunnattomasti, ja hän heitti itsensä yhä voimakkaammin manalan syvyyksiin, tarkoituksenaan toteuttaa se ennustus, josta hän haaveili: että jonain päivänä Kuolonoraakkelia ei enää olisi olemassa."

				"npc_dota_hero_pugna_bio"														"Pugnan syntymämaailmassa, lähellä alamaailman purkautumisaukkoja, sijaitsi temppeli, jossa harjoitettiin Unholan oppeja keräämällä voimaa alamaailman energioista. Temppelin mestari oli itse kadonnut Unholaan muutamia vuosia aiemmin, jättäen oppilaitoksensa ilman johtajaa. Mestarinsa kuolemasta lähtien temppelin väki alkoi tutkia mahdollisuutta mestarinsa uudelleensyntymisestä ja lopulta sen selvitettiin tapahtuvan ihan lähialueella. Muutamat kylät polvistuivat temppelin varjon alle, kujat ja torit täynnä parkuvien lapsien naurua. 
<br><br>Pugna, 13-kuukautinen poika, oli yksi ehdokas mestarin uudeksi olomuodoksi, ja hänet esitettiin temppelissä kahden toisen kanssa. Lamat toivat lapsien eteen vanhoja muistoesineitä, entisen mestarin aarteita. Yksi pojista osoitti porfyyrisauvaan, joka kuului lamalle... ja pisti sen sieraimeensa. Eräs tyttö otti esiin amuletin, joka oli myös ollut laman, ja nieli sen heti perään. Pugna suhtautui heihin viileästi, naurahtaen, ja ampui heitä purskauksella ikuista tulta, tehden heistä välittömästi tuhkaa. Tämän jälkeen hän otti sauvan sekä amuletin ja sanoi \"Minun!\". Pugna nostettiin olkapäille, kiedottiin mestarin vaatteisiin ja vietiin nopeasti valtaistuimelle ennen kuin hänen mielensä muuttuisi. Viiden vuoden sisällä koko temppeli itsessään muuttui suureksi kasaksi tuhkaa, mikä oli Pugnan mielestä erittäin tyydyttävää."

				"npc_dota_hero_templar_assassin_bio"											"Temppelisalamurhaaja Lanaya löysi kutsumuksensa uteliaan tutkimuksen kautta. Se oli mieltynyt tieteisiin ja käytti varhaiset vuotensa tutkimalla luonnonlakeja, magian ja alkemian ihmeellistä maailmaa. Se toisti Purppura-arkistojen hiiltyneiden katkelmien kuvailemia kokeita ja otti muistiin Kernaiden kirjanpitäjien havaintoja. Lanya oli jo valmiiksi hiljainen ja salamyhkäinen, ja näitä tietoja hankkiessaan sen naamioitumiskyky parani edelleen. Jos se ei olisi ollut niin omistautunut asialle, siitä olisi voinut tulla suurikin kuuluisuus varkaiden ja oppineiden killan keskuudessa. Sen sijaan tutkimukset johtivat vielä hämärämpien asioiden jäljille. 
<br><br>Kun se käytti kykyjään selvittääkseen universumin saloja, se löysikin luonnosta itsestään salaoven: sisäänkäynnin Salaiseen Temppeliin. Älyköt oven takana olivat odottaneet sitä. Niiden löytöhetkellä paljastamansa salaisuudetkaan eivät olleet mitään verrattuna siihen, mitä Lanayalle luvattiin, jos se jatkaisi niiden palveluksessa. Se vannoi suojelevansa salaisuuksia, mutta mikä tärkeintä, palvelemalla Salaista Temppeliä se myös tyydyttää ainaisen selvittämisen ja ymmärryksen himonsa. Jokaisen eliminoidun vihollisen silmistä sille avautuu uusi palanen mysteeristä."

				"npc_dota_hero_viper_bio"														"Pahansuopa Viper oli vain tyytyväinen, kun sadistinen velho pyydysti hänet lemmikseen. Velhon ansiosta hän pääsi pois Alamailta, missä hänen lajinsa oli elänyt miljoonia vuosia sen jälkeen, kun maankuoren valuminen sulki Alakäärmeet valoisiin luolastoihin. Hän vietti jonkin aikaa esittäen alentuvansa velhon kahleisiin, ja toivoi oppivansa kaiken mahdollisen velhon harjoittamasta mustasta magiasta. Mutta hän pian ymmärsi, että harva taioista oli yhtä tappavia kuin hänen syntymästään asti muodostamansa myrkyt. Joten hän syövytti kalterit myrkyllään, liukui ulos kahleistaan, sylki myrkkyä velhon silmiin ja liihotti ulos ilmoittamaan maailmalle sen uudesta hallitsijasta."

				"npc_dota_hero_luna_bio"														"Kuinka hänelle kävikin näin? Muinoin hän oli tasankojen vitsaus, sotureiden ja petojen armoton johtaja, ja kylvi kauhua sinne, minne ikinä menikään. Nyt hän oli kaukana kotoaan, puolihulluna nälästä ja kuukausien vaeltamisesta, ja hänen armeijansa on kuolleena tai vielä pahempaa. Kun hän seisoi muinaisen metsän reunalla, kiiltävä silmäpari vakoili häntä oksien takaa. Jokin kaunis ja tappava haki lounastaan kuihtuneessa hämärässä. Ääneti se kääntyi pois ja lähti. Raivo sai hänet valtaansa. Ruosteensyömä tikari kourassaan hän ryntäsi pedon perään, määränpäänään saada edes hippunen kunniastaan takaisin, mutta hänen määränpäänsä ei niin vain jäänyt kiinni. Kolmesti hän sai pedon syrjäytettyä nurkkaan, ja kolmesti hän syöksyi sen kimppuun vain huomatakseen sen kadonneen syvemmälle metsän pimeyteen. Mutta täysikuun valaistessa metsää, pedon jälkiä oli helppo jäljittää. 
<br><br>Saapuessaan kukkulan huipulle, pedon massiivinen kissamainen olemus näkyi kuunvalossa odottavan häntä. Kun soturinainen valmisteli tikariaan, peto ärjähti ja syöksyi hänen kimppuun. Kuolema näyttäisi viimeinkin ottavan hänet syleilyynsä tässä oudossa paikassa. Hän seisoi rentona, valmiina kuolemaan. Vain liikahdus, ja peto nappasi tikarin hänen kädestään ja katosi metsän pimeyteen. Pian pimeä, huppuinen olemus saapui. Kunnianarvoisalla äänellä se paljasti, että Selemene, Kuun jumalatar, oli valinnut hänet, opastanut ja koetellut häntä. Tietämättään hän oli selvinnyt Pimeän Kuun ja Yöhopean metsien muinaisista rituaaleista. 
<br><br>Hänelle annettiin kaksi vaihtoehtoa: liity Pimeän Kuun joukkoihin ja vanno palvelevasi Selemeneä, tai poistu, äläkä koskaan palaa takaisin. Hän ei empinyt lainkaan. Omaksuen synninpäästönsä, hän unohti verisen menneisyytensä ja aloitti uuden aikakauden, ollen Luna, Pimeän Kuun pahamaineinen Kuuratsastaja, Yöhopean metsien armoton ja lojaali suojelija."

				"npc_dota_hero_dragon_knight_bio"												"Oltuaan vuosia legendaarisen Muinaisliskon jäljillä ritari Davion pettyi nähdessään vihollisensa: kammoksuttu Slyrak oli jo vanha ja hauras, sen siivet olivat riekaleiset, sen muutamat jäljellä olevat suomut olivat suomuhomeessa, sen hampaat olivat kuluneet pyöreiksi ja sen tulikihdit eivät olleet märkiä tulitikkuja kummoisempia. 
<br><br>Ritari Davion tajusi, että tämän lohikäärmeen taposta ei saisi mitään kunniaa ja valmistautui jo kääntymään pois ja jättämään vanhan vihollisensa kuolemaan rauhassa, mutta ääni hiipi sen ajatuksiin Slyrakin kuiskatessa rukouksen, että Davion antaisi sen kuolla kunniakkaasti taistelussa. Davion hyväksyi ja huomasi saaneen käsittämättömän palkkion armostaan: kun Davion upotti miekkansa Slyrakin rintaan, lohikäärme lävisti Davionin kurkun kynnellä. Verten sekoittuessa Slyrak lähetti mahtinsa verivanaa pitkin, luovutti voimansa ja vuosisatojen viisaudet ritarille. Lohikäärmeen tappo sinetöi heidän siteensä ja Lohikäärmeritari oli syntynyt. Muinainen voima uinuu Lohikäärmeritari Davionissa ja herää aina, kun se kutsuu sitä. Tai kenties lohikäärme on se, joka kutsuu ritaria..."

				"npc_dota_hero_dark_seer_bio"													"Hämärännäkijä Ish'Kafel, loistava strategi, ei tarvitse teräviä aseita päihittääkseen vihollisensa, vaan luottaa nopeuteensa ja vahvan mielensä voimaan. Sen kyky piilee taidossa ohjata taistelu omaksi edukseen. Hämärännäkijä on kotoisin paikasta, jota se kutsuu nimellä \"Maa seinän takana\". Täällä se on muukalainen, soturi tämän todellisuuden tuolta puolen. 
<br><br>Aikoinaan suuri kenraali kansansa keskuudessa, jumalkuningas Damathryxin uljas puolustaja, Hämärännäkijän armeijan tuhosi paljon suurempi joukko suuren rajasodan viimeisinä päivinä. Varman tappion edessä se suoritti epätoivoisen teon: se johti vihollisjoukot sokkeloon. Viimeisenä hetkenä, juuri ennen vangiksi jäämistään, se siirtyi toiselle puolelle ja sulki seinät ikuisiksi ajoiksi räjähtävällä pimeän energian vapautuksella. Kun pöly laskeutui, se näki pelastaneensa kansansa, mutta katselevansa eri maailman aurinkoa ilman minkäänlaista keinoa palata. Nyt se on sitoutunut todistamaan arvonsa sotilasstrategina ja vannoo näyttävänsä olevansa suurin taktikko, jonka tämä outo, uusi maailma on koskaan nähnyt."

				"npc_dota_hero_clinkz_bio"														"Vuotavien vaarojen juurella sijaitsee metsäinen paikka nimeltä Hoven, jossa mustat lammikot keräävät ylämaailmasta valuvan veren ja kuningasmaagi Sutherex hallitsee hyväntahtoisesti. Clinkz, aikoinaan Hovenin maiden ylpeä puolustaja, tunnettiin mahtavista jousitaidoistaan. Kuningasmaagin kolmantenasadantena vuotena paholainen Maraxiform nousi kuudennesta helvetistä tuhoamaan metsän. Estääkseen tämän kuningasmaagi langetti murtamattoman loitsun: paholaisen surmaajaa odottaisi ikuinen elämä.
<br><br>Clinkz, tietämättä kyseisestä loitsusta, syöksyi taisteluun puolustaakseen maitaan paholaiselta. Clinkz ajoi Maraxiformin takaisin itse kuudennen helvetin porteille, jossa he ryhtyivät suureen taistoon. Clinkzin ladatessa viimeistä nuoltaan, pahasti haavoittunut paholainen syöksi purkauksen helvetin tulta. Tuli purkaantui nuolen osuessa Maraxiformiin, sytyttäen mustat lammikot tuleen ja polttaen Clinkzin elävältä juuri paholaisen kuollessa. Tästä johtuen maagin asettama loitsu astui voimaan heti, pelastaen Clinkzin tältä tulikuumalta kuolemalta ja jättäen hänet kuolevaan tilaan, jossa hän koostuu vain luista ja raivosta, kantaen helvetin henkäystä mukanaan ikuisuuteen."

				"npc_dota_hero_enchantress_bio"													"Aiushtha vaikuttaa viattomalta, huolettomalta metsien olennolta, ja vaikka tämä onkin ehdottoman totta, tämä on tuskin hänen tarinansa tiivistelmä. Hän ymmärtää hyvin luonnollisen maailman kärsimyksen. Hän on vaeltanut kauas, matkannut sekä ankeitten että kirkkaitten metsien läpi, joka ilmastossa ja joka vuodenaikana, keräten ystäviä, kertoen uutisia, tuoden naurua ja parantaen kaikkialla, minne hän meneekin. Sillä sotien repimässä maailmassa metsiä kaadetaan laivoja ja piirityskoneita varten, jopa rauhan paikoissa metsää kaadetaan kotien rakennusaineeksi ja polttoaineeksi lukemattomiin tulisijoihin. 
<br><br>Aiushtha kuulee pienten otusten pyynnöt, hiljaisen väestön, joka tarvitsee vihreää varjoa ja lehväkatoksen pärjätäkseen. Hän kuuntelee niitä, joita kukaan muu ei kuuntele. Hän kantaa kertomuksia metsästä maailmalle, uskoen, että hänen oma intonsakin on jonkinlainen lumous, että hän pystyy itse täyttämään lupauksen viheriöivästä tulevaisuudesta."

				"npc_dota_hero_omniknight_bio"													"Purist Thunderwrath oli kokenut ja lannistumattomasti taisteleva ritari, joka oli vannoutunut ritarikuntaan, jossa hän kasvoi aina aseenkantajasta kunniakkaaksi vanhemmaksi ritariksi asti. Hän oli kuluttanut koko elämänsä Kaikkitietävyyden, Kaikkinäkevän silmän palveluksessa. He taistelivat pyhää sotaa, ja niin vannoutunut Thunderwrath oli tähän, että hän ei koskaan edes kyseenalaistanut sen tarkoitusta, kunhan vain jaksoi taistella. Mutta vuosien varrella vanhemmat ritarit kuolivat ja heidät haudattiin tien sivuun. Veriveljiensä kaatuessa Kaikkitietävyyttä kunnioittamattomille olennoille ja aseenkantajiensa hävitessä tuhon ja kulkutautien tieltä, Thunderwrath alkoi kyseenalaistamaan valansa merkitystä – koko ristiretkien merkitystä. 
<br><br>Meditoituaan pitkään ja syvään hän jätti armeijan ja lähti matkalle takaisin Emauracusin rinteille, haastaakseen Kaikkitietävyyden papit. Yksikään ritari ei ollut kyseenalaistanut heitä ennen, ja tästä johtuen he yrittivät heittää hänet uhrikaivoon. Mutta Purist ei liikkunut. Katsoessaan pappeihin, hän alkoi hehkua pyhää valoa ja he tajusivat, että Kaikkitietävyys oli päättänyt paljastaa itsensä hänelle. Ylipappi otti hänet mukaansa matkalle syvimpään, pyhääkin pyhempään holviin, jossa he eivät odottaneet mitään abstraktia näkemystä tai siitä saatavaa viisautta, eivätkä kummallisia riimuja, joiden tulkitseminen vaatisi lähestulkoon mielenvikaa, vaan tätä ikiaikaista olentoa itseään. Se ei ollut vain virunut näiden kivien sisällä miljardeja vuosia; ei, se oli luonut ne. 
<br><br>Kaikkitietävyys oli luonut koko planeetan ympärilleen suojaksi avaruuden vaaroilta. Tästä johtuen Kaikkinäkevä silmä sanoi luoneensa maailman, ja nähtyään tämän kaiken, Purist ei epäillyt enää sanaakaan. Ehkä Kaikkitietävyys on valehtelija, vangittuna syvälle kiviin, eikä sittenkään maailman luoja, mutta Omniritari ei enää koskaan kyseenalaistanut uskoaan. Hänen tavoitteellaan oli vihdoinkin jokin tarkoitus. Ja siitä ei ole kysymystäkään, etteivätkö hänen voimansa, joilla hän vahvistaa sekä itseään että ystäviään, olisi aitoja."

				"npc_dota_hero_huskar_bio"										"Selviydyttyään pyhän Nothlin maailman tuskista Huskar avasi silmänsä nähdäkseen tuhlailevaisen varjopappi Dazzlen työstävän voimakasta loitsua hänen yllään. Dezunin veljeskunnan muinaisten riittien vastaisesti Huskarin henki oli pelastettu ikuisuudesta. Mutta kuten kaikki Nothlin kohtaavat huomaavat, hänkin huomasi muuttuneensa peruuttamattomasti. Enää hän ei ollut kuolevaisen ruumiin armoilla, hänen sydänverestään tuli uskomattoman voiman lähde; jokainen vuotanut pisara palasi kymmenkertaisena kiivaan, polttavan voiman kanssa. Tämä uusi lahja kuitenkin raivostutti Huskaria, sillä hänen pelastuksensa Nothlista myötä Dazzle oli evännyt häneltä paikan jumalten joukossa. Häneltä oli evätty oma, pyhä uhrauksensa. 
<br><br>Aikanaan veljeskunnan vanhimmat pyrkivät laajentamaan vaikutusvaltaansa, ja he sopivat, että Huskarista tulisi hirmuinen työväline heidän sotaretkellään. Tuleminen pelkäksi aseeksi veljeskunnalle, joka epäsi häneltä hänen synnyinoikeutensa, suututti Huskaria vielä lisää. Kun sodan ensimmäinen hehku ilmestyi horisonttiin, hän pakeni esi-isiensä kodista löytääkseen uusia liittolaisia, etsien koko ajan asiaa, joka olisi kelvollinen vapauttamaan voiman, jonka hänen täydellinen uhrauksensa voisi tuoda."

				"npc_dota_hero_night_stalker_bio"												"Yövaanija Balanarista ei ole kirjoitettua tietoa, ainoastaan tarinoita. Kaikkien rotujen ja kulttuurien tarustoihin sisältyy muinaisia kertomuksia mahdottomasta ajasta ennen auringonvaloa ja päiväsaikaa, jolloin yö hallitsi yksin ja maailma oli yön otusten päällystämä – otusten kuten Yövaanija. 
<br><br>Sanotaan, että ensimmäisen päivän auringonnousun aikaan joka ikinen yön otus menehtyi. Jokainen, lukuun ottamatta yhtä. Balanarin, pahan ruumiillistuman, pahantahtoisuus tuottaa hänelle itselleen mielihyvää. Hän loi painajaiset ja mörön. Niin kauan kun on ollut lapsosia, on hän pelotellut niitä. Tämä on rooli, josta hän nauttii, eikä se ole edes näyttelyä. Hän todella väijyy pahaa-aavistamattomia, puolustuskyvyttömiä, heitä jotka ovat poikenneet liian kauas valaistuilta teiltä, tai kieltäytyneet kuuntelemasta yhteisönsä varoituksia. Yövaanija on elävä todiste siitä, että jokaisen lapsen pahin painajainen... on totta."

				"npc_dota_hero_broodmother_bio"													"Satojen vuosien ajan Emolukki Black Arachnia vaani pimeissä laavaputkissa Pyrotheos-vuoren alapuolella, kasvattaen miljoonia pieniä hämähäkkejä turvassa ennen kuin lähetti ne etsimään saalista yläpuolisesta maailmasta. Myöhemmin, Ahneuden visiiri Ptholopthales rakensi magnetiittimonumenttinsa tämän kuolleen tulivuoren rinteelle tietäen, että sen magneettista rikkautta havittelevien tulisi kulkea hämähäkkien täyttämien luolastojen läpi. 
<br><br>Tuhannen vuoden rauhan jälkeen Black Arachnia huomasi tulleensa säännöllisesti varkaiden ja ritarien hyökkäämäksi. Näistä jokainen oli toki maukas, mutta he eivät juurikaan auttaneet hänen jälkikasvunsa kasvatusta. Kyllästyneenä häiriköistä Black Arachnia vieraili Ptholopthaleksen luona. Kun tämä ei suostunut keskustelemaan asiasta, Arachnia kietoi hänet silkkiin ja teki hänestä erityisen syntymäpäiväaterian. 
<br><br>Valitettavasti magneettisen mestarin puutos vain rohkaisi uusia häiriköitä. Kun eräs hänen lapsistaan tuli kömpelön seikkailijan tallomaksi, Arachnia sai tarpeekseen. Hän nousi maan pinnalle ja kuulutti aikomuksestaan tyhjentää maailmasta kaikki mahdolliset häiriköt, viimeisimmätkin sankarit, jos siihen oli tarvetta, kunnes hän voisi taas hoitaa pikkuisiaan rauhassa turvallisessa ja terveellisessä ympäristössä."

				"npc_dota_hero_bounty_hunter_bio"												"Kukaan ei ole varma, mitkä jahdattujen kertomista tarinoista palkkionmetsästäjä Gondarista ovat totta. Kuiskaten he kertovat, kuinka hänet hylättiin jo pentuna ja miten hän oppi jahtaustaitonsa pelkästään selviytymällä omillaan. Toisten mukaan hän oli sotaorpo, jonka suuri metsästäjä Soruq koulutti metsällä käyttämään veistä. Jotkut taas väittävät, että Gondar oli katulapsi, joka kasvatettiin varkaiden ja ryöväreiden killassa, jossa hän myös oppi piiloutumaan ja johtamaan muita harhaan. Leiritulien äärellä erämaassa jahdatut kertovat huhuja Gondarin teoista, peläten joka sekunti aina vain enemmän: sanotaan, että se oli juuri hän joka jäljitti hullun kuningas Goffin vuosia hänen piiloutumisensa jälkeen, tuoden hänen päänsä ja valtikkansa todisteena. Juuri hän, joka soluttautui Highseatin kapinallisleireihin ja tappoi legendaarisen varkaan, Valkoviitan. Ja juuri hän, joka surmasi metsästäjä Soruqin, jota syytettiin prinssin tulihaukan murhaamisesta. Gondarin kyvyistä kertovat tarinat kasvavat kerta kerralta, kertoen aina vain uskomattomammista teoista. Metsästetyt tietävät, että oikealla hinnalla voi löytää kenet vain. Oikealla hinnalla mahtavampienkin tulee piilotella varjoissa."

				"npc_dota_hero_weaver_bio"											"Luomakunnan kudos vaatii jatkuvaa huoltoa, ettei se riekaloituisi. Sen purkautuessa kokonaiset maailmat häviävät. On Kutojien työ pitää kudos tiukkana, korjata repeytyneet kohdat todellisuuden verkossa. He myös vastustavat otuksia, jotka jyrsivät ja munivat harsuuntuneille alueille, jossa kuoriutuneet nuorukaiset voivat nopeasti ahmia kokonaisen maailmankaikkeuden, jos Kutojat antavat katseensa harhailla. Skitskurr oli mestarikutoja, hänen vastuullaan oli pitää pieni alue tiukasti kudottuna ja haalistumattomana. Mutta tämä työ ei ollut hänelle tarpeeksi. Häntä häiritsi, että alkuperäinen luomistyö oli jo menneisyyttä. Kehrääjä oli tehnyt työnsä ja siirtynyt eteenpäin. Pelkän ylläpitämisen sijaan hän tahtoi luoda – kutoa itse suunnittelemansa maailman. Hän aloitti pienillä muutoksilla alueeseensa, mutta luonnin into oli koukuttavaa. Hän teki muutoksistaan suurempia, mennen jopa vastakarvaan Kehrääjän kudosten kanssa. 
<br><br>Vartijat tulivat saksiensa kanssa, napsivat Skitskurrin maailman kosmisesta kudelmasta ja kutoivat alueen uudelleen, jättäen Skitskurrin sen ulkopuolelle. Hän tajusi olevansa yksin, erillään omistaan, mikä olisi ollut raastavaa kelle tahansa muulle Kutojalle. Mutta Skitskurr riemuitsi, sillä nyt hän oli vapaa. Vapaa luomaan maailman itselleen, aloittamaan alusta. Raaka-aineet, joita hän tarvitsi, olivat kaikkialla hänen ympärillään. Hänen tarvitsi vain repiä tämä vanha maailma saumoistaan."

				"npc_dota_hero_jakiro_bio"											"Jopa maagisten kummajaisten keskuudessa kaksipäinen lohikäärme on karmaiseva ilmestys. Yhtäläisesti tulta ja jäätä, viekkautta ja raivoa, Jakirona tunnettu olento liitää tuhkien ja jäätiköiden peittämien taistelukenttien yli, tehden hallaa kaikille, jotka häntä vastaan taistelevat. Pyreksikäärmeiden pesueet sisältävät aina kaksi poikasta. Rotu tunnetaan myös heidän raakuudestaan, jo elämän ensihetkillä vastasyntyneet lohikäärmeet yrittävät tappaa sisaruksensa pesässään. Vain vahvimmat selviytyvät. Tällä tavalla pyreksikäärmeiden rodussa säilyy se vahvuus, mikä on ollut jo aikojen alusta asti. Mutta jonkin luonnon erheen vuoksi Jakiron sisarus oli muodostunut häneen samassa munassa, yhdistäen näin rodun molemmat lajityypit yhteen lohikäärmeeseen. Jakiro on näin ollen kaksi pyreksiä yhdessä ruumiissa, jossa jään ja tulen voimat yhdistyvät, eikä yksikään vihollinen ole turvassa."

				"npc_dota_hero_batrider_bio"										"Yama Raskavin viidakon otusten välillä ei ole minkäänlaista harmoniaa. Pieninkin heikkouden merkki tarkoittaa välitöntä kuolemaa. Riderin kerrotaan olleen vain nuori poika, joka käytti silppumyllyä sukunsa maatilalla, kun valtava morde-lepakko nappasi hänet mukaansa etsiessään suupalaa. Pojalla oli kuitenkin parempi idea: hän kiemurteli irti kaappaajansa otteesta, hyppäsi otuksen selkään ja pakotti sen laskeutumaan työkaluillaan hakkaamalla. Pakkolaskusta selvittyään, lentämisen jännityksen lumoissa, hän tajusi löytäneensä kutsumuksensa. 
<br><br>Poika kasvoi ja palasi joka kesä sukunsa tilalle ja vietti aikaansa aarniometsässä. Hän toivoi joutuvansa jonkin kitaan tai kaatuvansa pahasti, jotta saisi kokea uudelleen uhkaavan kuoleman tuoman jännityksen. Vuodet vierivät ja into vain kasvoi. Hän tutki villinä rehottavaa metsää ja tunkeutui joka retkellään entistä syvemmälle, kunnes törmäsi metsän ytimessä sijaitseviin luoliin. Huhu kertoo, että sinä paahtavan kuumana kesäiltana Riderilla  oli mukanaan vain narua, rohkaisuryyppy ja palava tahto päästä lentoon. Sitten hän sukelsi luolastoon..."

				"npc_dota_hero_chen_bio"											"Hazhadalin jumalattomilla erämailla syntynyt Chen tuli taysi-ikäiseksi lainsuojattomien, aavikon polttavassa kuumuudessa niukasti pärjäävien heimojen parissa. Käyttäen muinaista eläintenlumoamistemppua, Chenin kansa kasvatti kestävää aavikkolocuthia, kitukasvuista kaivavaa lohikäärmelajia, joka sulattaa aavikon hiekat lasisiksi putkiksi, jonne puolivuotuiset sateet kerääntyivät. Aina nälkäkuoleman ja kuivumisen partaalla, taistellen naapureitaan ja toisiaan vastaan, Chenin klaani eräänä päivänä vahingossa väijytti väärän karavaanin. 
<br><br>Seuranneessa verisessä taistelussa Chenin klaani oli alakynnessä. Foldin haarniskoidut ritarit päihittivät helposti lumotut locuthit, jotka hyökkäsivät ja kuolivat aalloissa. Lohikäärmeittensä kuoltua, heimolaiset pian seurasivat. Chen kamppaili, viilsi, kynsi ja kuoli – melkein. Päihitettynä, polvillaan, hän kohtasi teloituksensa nöyrästi, tarjoten kaulaansa terälle. Liikuttuneena Chenin selkeästä rohkeudesta, teloittaja pysäytti miekkansa. Miekan sijaan, Chenille annettiin valinta: kuolema tai käännytys. Chen seurasi uskoa raivolla. Hän liittyi Foldiin ja ansaitsi haarniskansa yksi verinen käännytys kerrallaan. Nyt, käännytetyn fanaattisuudella ja eläintenlumousvoimansa huipussaan, Chen etsii vääräuskoisia ja esittelee heille heidän viimeiset palkkionsa."

				"npc_dota_hero_spectre_bio"						"Samoin kuin korkeammat energiat pyrkivät pienempään, Kummitus nimeltä Mercurial, vahvasta ja väkivaltaisesta energiasta luotu olento, huomaa vastuttamattomasti pyrkivänsä osallistumaan fyysisen maailman konflikteihin. Vaikka hänen normaali aavemainen muotonsa välttääkin aistien rajat, fyysisessä kehossaan hän menettää osan itseään – joskaan ei tarkoituksella. Taistelun tiimassa hänen henkilöllisyytensä pirstoutuu ja muotoutuu uudelleen, jolloin hän alkaa herätä. Hän tajuaa olevansa Kummitus nimeltä Mercurial, ja että kaikki hänen Haamunsa ovat vain varjoja oikeasta Kummituksesta. Keskittyminen kohdistuu selviytymiseen, hänen oikea mielensä uudelleenasettelee itseään, kunnes voiton tai häviön viimeisellä hetkellä hän ottaa olemuksen haltuunsa ja palautuu ikuiseen muotoonsa."

				"npc_dota_hero_doom_bringer_bio"						"Hän, joka on liekeissä muttei koskaan tuhoudu, syö muttei koskaan tule kylläiseksi, tappaa ja on kaikkien lakien tuolla puolen – Lucifer tuo tuhoa kaikille, jotka uskaltavat asettua hänen eteensä. Hän kantaa sieluja tulisen miekkansa kärjessä. Hän on Langennut, aikoinaan suosittu kenraali maailmasta valon takaa, karkotettu uhmakkuuden synnin vuoksi: hän ei polvistunut. Kuusi kertaa hänen nimensä soitettiin Vashundolin suurella kellolla. 
<br><br>Kuusi ja kuusikymmentä kertaa hänen siipensä polttomerkittiin, kunnes jäljelle jäivät vain savuavat tyngät. Ilman siipiään hän pakeni valosta, johon hänet oli kahlittu, ja putosi kirkuen maahan. Kraatteri maassa, Kadotettu paratiisi. Nyt hän hyökkää ilman armoa, ilman motiivia, ainoana elävänä olentona, joka kykenee liikkumaan vapaasti seitsemän pimeän valtakunnan välillä. Väistämättömien tarpeiden riivaamana ja käsittämättömien lahjojen vääristämänä Doom kantaa mukanaan omaa helvettiä missä sitten liikkuukin. Uhmakas loppuun asti. Ennen pitkää maailma tulee olemaan Tuhon oma."

				"npc_dota_hero_ancient_apparition_bio"											"Kaldr on muinainen ilmestys, kuvajainen aikain takaa. Hän syntyi hyisessä, ikuisessa tyhjyydessä, joka edelsi itse universumia ja odottaa sen loppua. Kaldr oli, on nyt ja tulee aina olemaan valtavista voimistaan huolimatta vain himmeä, haalistunut heijastuma todellisesta, ikuisesta Kaldrista. Sanotaan, että kosmoksen kulkiessa kohti loppuaan Kaldrin voimat vain kasvavat. Ancient Apparition nuortuu ja vahvistuu, kun iäisyys hiljalleen hiipuu. Hänen jäinen otteensa pysäyttää kaiken ja hänen kuvansa heittää hirvittävän valon, jota ei kestä yksikään elollinen. Apparition ei ole enää pelkkä ilmestys!"

				"npc_dota_hero_ursa_bio"													   	"Soturi Ulfsaar on karhuheimon hurjin jäsen, suojelevainen maataan ja väkeään kohtaan. Pitkien talvien aikana, kun äidit nukkuvat ja hoitavat pentujaan, urokset vartioivat maanpäällistä maata väsymättöminä, valppaina muinaisten tapojen puolustajina. Kuultuaan vaisuja, mutta yleistyviä huhuja pahuuden leviämisestä Ulfsaar lähti villien kotimetsiensä rajojen ulkopuolelle löytääkseen ja tuhotakseen pahuuden lähteen, ennen kuin se vaarantaisi hänen kansansa. Hän on ylpeä otus, joka on täysin luotettava, uskollinen liittolainen ja vartija, jolla on uljas, ylpeä sielu."

				"npc_dota_hero_gyrocopter_bio"												"Palveltuaan koko ikänsä Aurel oli saanut tarpeekseen sodista, kapinoista ja vallankumouksista. Parin kunniamitalin ja suuren eläkkeensä lisäksi vanhalla insinöörillä oli palveluksestaan poistuessaan jotain paljon mielenkiintoisempaakin: maailman ensimmäisen koneellisen lentolaitteen, gyrokopterin, keskeneräiset ja unohdetut piirustukset. Trooppiselle Tuhkasaaristolle eläköitymään siirtyneellä Aurelilla ei ollut muuta kuin rahaa ja aikaa, joten hän alkoi rakentaa laitettaan. 
<br><br>Kun vuodet kuluivat ja epäonnistuneet koekappaleet kasaantuivat, hän alkoi empiä, oliko koneellinen lentäminen edes mahdollista. Vuosikymmenen ja päivän kuluttua ensimmäisestä eläkepäivästä, eräänä aurinkoisena iltapäivänä, Aurel istui närkästyksissään ja epäonnistumista odotellessaan viimeisimmässä koekappaleessaan, jossa näkyivät raskaan työn ja intohimon jäljet. Hän veti käynnistysjohdostaan ja reaktionomaisesti veti kätensä pään suojaksi, odottaen väistämätöntä räjähdystä. Aurelin suureksi yllätykseksi koje alkoi nousta ilmaan ja muutaman paniikinomaisen säädön jälkeen tasasi lentoratansa. Tunnin kuluttua hän jo syöksähteli ja kaarteli tuulenpuuskien läpi, kilpaili lokkien kanssa ja ihaili lentämisen henkeäsalpaavaa ihmettä. 
<br><br>Auringon laskiessa hän kääntyi takaisin kohti työpajaansa, mutta ei ehtinyt edes suorittaa käännöstään loppuun, kun lentävä kanuunankuulan läpäisi peräsimen. Aurel irrottautui laitteestaan, ui lähimpään rantaan ja kirosi laivan, jonka kanuunankuula oli tehnyt hänen laitteestaan romukopan. Päiviä myöhemmin Aurel palasi työpajalleen ja aloitti uuden gyrokopterin rakentamisen. Gyrokopterin, joka kykenisi kantamaan paljon raskaampaa, vaarallisempaa lastia..."

				"npc_dota_hero_spirit_breaker_bio"											"Barathrum Sisunmurtaja on hallitseva ja voimakas, ankara ja elementaalinen olento, joka päätti siirtyä materiaaliseen maailmaan osallistuakseen tapahtumiin, jotka aiheuttavat seurauksia hänen asuttamassaan elementaalisessa maailmassa. Päästäkseen materiaaliseen maailmaan hän otti muodon, joka palvelee häntä kaikissa tilanteissa, sekä meidän maailmassamme että sen ulkopuolella. Hänen fyysinen muotonsa ammentaa tämän maailman voimista, yhdistäen härän ja kädellisten ominaisuuksia – sarvet, kaviot ja kädet – jotka kuvastavat hänen todellista voimaansa, vauhtiaan ja oveluuttaan. Barathrumilla on rengas nenässään muistutuksena siitä, että hän palvelee salaista mestaria ja että maailma, jossa hän työskentelee, on vain varjo oikeasta maailmasta."

				"npc_dota_hero_alchemist_bio"												"Kemian pyhän tieteen tutkiminen oli Mustanhautojien suvussa perinteenä, mutta kukaan ei ollut yhtä luova, innokas ja huimapäinen kuin nuori Razzil. Aikuisikään päästyään Razzil kuitenkin hylkäsi suvun perinteen ja yritti luoda kultaa alkemian avulla.
				<br><br>Maineeltaan röyhkeä Razzil julisti muuttavansa kokonaisen vuoren kullaksi. 20 vuotta tutkimusta ja valmistelua päättyivät lopulta kertakaikkiseen epäonnistumiseen, ja Razzil päätyi telkien taa kokeilunsa aiheuttaman tuhon takia. Razzilia eivät vastoinkäymiset pysäyttäneet, vaan hän yritti pakoa, jotta saisi jatkaa tutkimustaan. 
				<br><br>Razzilin uusi sellitoveri oli raakalaismainen jätti, ja hän tajusi tilaisuutensa koittaneen. Hän sai käännettyä pedon pään, ja tämä lupasi, ettei pistelisi häntä poskeensa. Razzil ryhtyi hauduttamaan jätille juomaksi uutetta, jonka raaka-aineet löytyivät sellin seinien homeesta ja sammaleesta. Viikkoa myöhemmin uute oli valmis. Juotuaan sitä jätti sai ennennäkemättömän raivokohtauksen, katkoi kalterit ja teki selvää niin seinistä kuin vartijoistakin. 
				<br><br>Paennut parivaljakko huomasi olevansa eksyksissä metsässä. Kaikki ympärillä oli raunioina, mutta kukaan ei näyttänyt seuraavan heitä. Uutteen vaikutuksen laannuttua jätti vaikutti rauhalliselta, onnelliselta ja jopa innokkaalta. Parivaljakko päätti toimia yhdessä ja lähti keräämään materiaaleja, jotta Razzil pääsisi jatkamaan alkemistisia kokeitaan."

				"npc_dota_hero_invoker_bio"													"Aikaisimmassa, joidenkin mukaan tehokkaimmassa muodossaan taikuus oli muistitaitoa. Siihen ei tarvittu teknologiaa, sauvoja tai lisävarusteita, ainoastaan velhon mieli. Kaikki rituaalikuviot olivat ainoastaan muistisääntöjä, jotka saivat niiden käyttäjän muistamaan tietyn loitsun kaavan yksityiskohtaisesti. 
<br><br>Tuon ajan mahtavimmilla velhoilla oli loistava muisti, mutta heidän oli silti pakko erikoistua johonkin loitsukuvioiden monimutkaisuuden takia. Kaikista omistautuneimmat saattoivat koko elämänsä aikana oppia kolme tai ehkä neljä loitsua. Keskinkertaiset velhot olivat tyytyväisiä osattuaan kaksi taikaa ja useat kylien päävelhot saattoivat tietää vain yhden – ja silti joutua käyttämään loitsukirjaa apunaan, jotteivät unohtaisi mitään. 
<br><br>Eräs näistä alkuvelhoista oli kuitenkin erilainen, uskomattoman älykäs nero, jolla oli kristallinkirkas muisti. Velho tunnettiin nimellä Manaaja. Pienestä asti tämä poikkeuksellinen velho ei opetellut neljää, viittä tai edes seitsemää loitsua. Hän käytti kymmentä ja pystyi loitsimaan ne välittömästi. Hän oppi myös useita muita, mutta koki ne turhiksi ja pyyhki ne mielestään, jotta sinne mahtuisi jotakin hyödyllistä. Eräs näistä turhista loitsuista oli Ikiaikainen ansa – pitkäikäisyystaika, jonka alkuaikoina loitsineet ovat edelleen keskuudessamme (ellei heitä sitten ole jo murskattu atomeiksi). 
<br><br>Monet näistä lähes kuolemattomista elävät hiljaiseloa, eivätkä uskalla myöntää salaisuuttaan, mutta Manaaja ei lahjojaan piilottele. Se on muinainen, oppineempi kuin kukaan muu. Sen mieleen mahtuu silti jotenkin sen valtava omanarvontunto... ja manaukset, joilla se huvittaa itseään maailmanlopun iltahämärässä."

				"npc_dota_hero_silencer_bio"												"Osana seitsemättä ja viimeistä sukupolvea tarkasti suunnitellussa sukupuussa, Nortromin synnytti muinainen Aeol Driasin veljeskunta, jotta hän voisi olla maailman mahtavin loitsija. Ennustukset olivat kertoneet hänestä, kahdensadan vuoden huolellisesta parittamisesta syntyvästä sotamaagista, joka toisi kunniaa veljeskunnalle ja tuhoa heidän perivihollisilleen, Foldin ritareille.
<br><br>Muiden nuorten velhojen kanssa Hazhadalin erämaan vuorilla kasvatetun Nortromin voimien odotettiin nousevan. Hän ei kuitenkaan kyennyt yksinkertaisiinkaan loitsuihin muiden oppilaiden kehitellessä taitojaan tulen, jään ja manausten kanssa. Loppukokeen lähestyessä hän ei ollut vieläkään löytänyt taitojaan. Opettajat moittivat häntä inhosta lasten nauraessa. “Sinä et ole velho”, julistivat veljeskunnan johtajat. Nortrom ei välittänyt. Hän saapui kokeeseen ja asettui häntä pilkanneita nuoria velhoja vastaan. Tässä vaiheessa opettajat oppivat tärkeän läksyn: magian puute saattaakin olla loitsuista kaikista vahvin. Nortrom vaimensi kohtaamansa velhot ja kukisti heidät taistelussa yksi kerrallaan, kunnes hän seisoi yksin ylpeänä Aeol Driasin mestarina, aivan kuten ennustettu."

				"npc_dota_hero_obsidian_destroyer_bio"										"Harbinger, kunniallisen ja taianomaisen rodun edustaja ja vartioston ainoa eloonjäänyt vartija, vaanii Tyhjiön reunalla. Tältä rakeiselta, kristalliselta Ääreisyydeltä se on tarkkaillut taivaita ikuisuuksien ajan ja valvonut kaikkea epäilyttävää tähtien toisella puolen, pohjattoman yön alla. Syvälle älyn ja ajatuksien hiloihin on painettu kuvio, joka muistuttaa pimeyksien ennustusta; pimeä musiikki, joka kertoo pahuuden joskus heräävän tämän luomakunnan reunojen ulkopuolella ja kääntävän katseensa maailmaamme kohti. Ollessaan vartiossa Ääreisyyden Tuhoaja ei paljoa kiinnittänyt huomiota tapahtumiin oman aurinkonsa ympärillä. Mutta Muinaisten sodan äänien kaikuessa vaaran uhka tuntui kasvavan, mikä lähetti sen kohti aurinkoa, vierailemaan tällä sotatantereella. Harbingerin rooli ennustuksissa on varsin selkeä: sen paluu ennustaa pahojen asioiden tapahtumista. Mutta jo sen läsnäolo on tarpeeksi paha asia."

				"npc_dota_hero_lycan_bio"													"Valankiro syntyi aateliseksi Ambryn klaaniin, suurimpaan ja mahtavimpaan kastiin Slomin vanhassa kuningaskunnassa. Ennen kaatumista kuninkaan halut muuttuivat oudoksi ja hänen neuvonantajakaartinsa täyttyi velhoista ja puoskareista. Ambryn klaani oli ensimmäinen, joka nousi kuningasta vastaan. Veronmaksamisen sijaan he lähettivät kuusi tuhatta miekkamiestä pääkaupunkiin, jossa heidät tuhottiin Apostaattien verilöylyssä. Vanha sananlasku piti paikkansa: kun hyökkäät kuninkaan kaulaan, on parempi viedä koko pää. 
<br><br>Petoksesta raivostuneena kuningas tuhosi koko Ambryn verilinjan säästäen vain klaanin johtajan ja hänen nuorimman poikansa, Valankiron. Kuninkaallisen tuomioistuimen edessä, klaanin johtaja ketjuin marmorilattiaan kahlittuna, kuningas määräsi velhonsa muuttamaan pojan sudeksi, jotta tämä repisi oman isänsä kurkun auki. \"Tee näin\", sanoi kuningas, \"jotta Loordi Ambry ymmärtää petoksen pureman\". Vahvaa velhoutta käytettiin, ja niin poika muuttui. Mutta vaikka hänen kehonsa oli muuttunut, hänen sielunsa pysyi samana. Sen sijaan, että olisi purrut isänsä kaulan auki, hän hyökkäsi vartijoiden kimppuun ja repi heidät palasiksi. Tusina kuninkaan ritareita kuoli taistelussa sutta vastaan ennen kuin he onnistuivat karkottamaan tämän yöhön. Ambry, klaanin johtaja, nauroi ketjuissaan vielä silläkin hetkellä, kun kuningas itse ajoi miekkansa tämän lävitse. Nyt kadonneen Ambry-klaanin ainoa perillinen, Valankiro, vaeltaa teitään Lycanina. Hän on puoliksi soturi, puoliksi susi, ja etsii oikeutta kaikelle sille, jonka hän menetti."

				"npc_dota_hero_lone_druid_bio"												"Kauan ennen ensimmäisiä kirjoitettuja historian sanoja nousi druidillinen Karhun Klaani. Viisaita ja oikeudenmukaisia kun olivat, he olivat keskittyneet ymmärtämään luontoa ja luonnon tapoja. Luonnon kantavoimat havaitsivat tämän ja etsivät käsiinsä eniten oppineet Karhun Klaanista. Vanha ja viisas Sylla, tuomitsija ja näkijä, astui eteen lajinsa edustajana ja hän sai Siemenen näiden sanojen saattelemana: \"Kun kaikki maailmassa on himmennyt, kun sivilisaatio on lähtenyt näiltä mailta, kun tämän maailman on päihittänyt loputtomat autiomaat aikojen lopussa, istuta Siemen\".
<br><br>Kun hän tarttui luottamukseensa, Sylla tunsi vuosiensa kaikkoavan ja kuntonsa kohoavan. Suuri tieto ja viisaus kukoisti hänen mielessään. Hän huomasi pystyvänsä heijastamaan tahtonsa oikeaan maailmaan, ja pienellä keskittymisellä myös oman fyysisen muotonsa. Silti hiljaiset kuiskaukset ja julmat korvat toivat sanaa Siemenen voimasta muille ihmisille, ja karmiva sota Karhun Klaania vastaan syttyi. Iätön kotinsa poltettuna, Sylla otti taakkansa ja vaelsi villeille alueille. 
<br><br>Vuodet vierivät ja myytit sekä aika unohtivat Karhun Klaanin, unohtivat Syllan ja Siemenen, unohtivat suuret sivilisaatiot, jotka nousivat Karhun Klaanin varjossa. Iäisyyksien läpi Sylla on odottanut. Odottanut sanaa hänen jumaluuksiltaan. Odottanut, että rauha tulisi sotaisiin maailmoihin. Odottanut erakoituneena salassa kaikkien asioiden loppua ja päätöstä hänen pyhälle taakalleen, valmistaen itseään kohtaamaan sen, mikä ikinä uhkaisikaan hänen aikomuksiaan."

				"npc_dota_hero_brewmaster_bio"												"Syvällä Walittavien Wuorten keskellä, Raunioituneen kaupungin alapuolisessa laaksossa, muinainen Oyon veljeskunta on vuosisatojen ajan harjoittanut pyhiä juomisriittejä, ollen läheisessä kosketuksessa henkimaailman kanssa suurien juomisfestivaalien aikana. Mangixina tunnettu nuori, äitinsä lihasta ja Taivaallisen isän hengestä syntynyt, oli ensimmäinen molempien sukujen lahjakkuuksien kanssa kasvanut. Hän harjoitteli veljeskunnan mahtavimpien esteetikkojen kanssa, ansaiten lopulta oikeuden, ahkeran juomisen tuloksena, suorittaa haaste Panimomestarin tittelistä – tuo kunnioitetuin nimitys mietiskelevien mallasjuomanpanijoiden lahkossa. 
<br><br>Siinä missä haaste oli niin juomiskilpailua kuin tappavaa taistelua, Mangix taisteli ja joi yhdeksän päivän ajan vanhinta mestaria vastaan. Yhdeksän yön ajan he kompuroivat ja pyörähtelivät, säksättivät ja löivät, kunnes vanhin mestari lopulta sammui viinan voimasta, ja uusi Panimomestari nimettiin. Nopeuttaakseen sauvaansa uusi, nuori Panimomestari kutsuu Oyo-esivanhempiaan, kun taas taikuutta käytettäessä hän kääntyy hengellisten esivanhempiensa puoleen. Kuten kaikki Panimomestarit ennen häntä, hänet lähetettiin maailmalle yhden tehtävän kanssa: hänen täytyy vaeltaa pitkin maata, yrittäen etsiä valaistusta juomisen kautta ja samalla etsiä vastausta muinaiseen hengelliseen eripuraisuuteen, miettien ajatusta joka yhdistäisi hengellisen ja fyysisen tason jälleen."

				"npc_dota_hero_shadow_demon_bio"											"Niistä suurdemoneista, joilla on avoin pääsy tähän maailmaan, Doom harvoin kiinnostuu ei-infernaalien tai vähäisempien aaveiden huolista, ja Varjopaholainen käy lähes ainoastaan keräilyretkillään. Varjodemoni on kuitenkin ottanut syvän ja pysyvän kiinnostuksen kohteen materiaalisesta maailmasta, aivan kuin hän aistisi, että tämän pölyisen ulottuvuuskeskuksen hallitseminen olisi avain kaikkien muidenkin todellisuuksien alistamiseen. 
<br><br>Ensimmäisenä tähän maailmaan Varjodemonin kutsuivat vähäiset velhot, joiden jokaisen toiveen hän toteutti. Hän esitteli voimiaan näyttävästi saadakseen kokeneempien demonituntijoiden täyden huomion, ja sitä kautta sellaisten lordien, tyrannien, autarkkien ja hierofanttien huomiot, jotka olivat riippuvaisia magiasta säilyttääkseen voimansa ja valtansa. Niin täydellinen oli hänen harhautuksensa, että kaikki häntä kutsuvat velhot luulivat itseään isänniksi, ja Varjodemonia palvelijaksi. Samaan aikaan hän syövytti heidän identiteettinsä ja sai heidän mielensä valtaansa. Loppujen lopuksi suurin osa kultin jäsenistä oli onttoja nukkeja, hänen ilkeän tahtonsa jatkeita.
<br><br>Mikä Varjodemonin seuraava askel tässä suunitelmassa olisi ollut jää avoimeksi spekulaatiolle, koska näihin aikoihin Nevermore, Varjopaholainen, kahmaisi erään erittäin ilkeän makuisen sielun, ja havaitsi että siinä ei ollut muuta kuin Varjodemonin olemuksen pilaantunut jälkimaku. Tajutessaan että vallankaappaus oli meneillään, ja ikivanha Täysvarjon rauhansopimuksen tasapaino oli järkkymässä, Doom ja Varjopaholainen yhdistivät hetkellisesti voimansa tuhotakseen nopeasti kasvavan kultin. Yhdistämällä käsittämättömän voimakkaat loitsunsa he kumosivat Varjodemonin vuosisatojen varovaisen työn, ja tuhosivat hänen kulttinsa palasiksi, ja kaikki sen jäsenet verisiksi lammikoiksi. Mitään ei ollut jäljellä, pientä demonivarjon hiukkasta lukuun ottamatta. Tämä pahuuden pilkahdus, kuolematon eikä yhtään heikentynyt, oli tarpeeksi antamaan uutta tuulta Varjodemonin seuraavalle suunnitelmalle. Vaikeuksien kautta, seuraavien vuosisatojen kuluessa, se alkoi kasautua uudelleen. 
<br><br>Mihin ikinä pahuuden pilkahdus koskikaan, saastui, ja sen valta kasvoi jälleen. Vahingoittuneiden palasten kaaos kasautui, kutoutui yhteen ja lopulta yhdistyi Varjodemonin uudeksi muodoksi, joka oli edellistäkin vahvempi. Hän on kaikkea muuta kuin kokonainen, mutta hänen suunnitelmastaan maailmankaikkeuden herruudesta puuttuu kaikki sen vanhat heikkoudet. Voisi olettaa että olento, joka koostuu kokonaan pahan tahdosta ja ilkeydestä, koko luomakunnan uhka, olisi aivan väärässä paikassa ollessaan täällä... mutta Varjodemonilta ei seuraajia puutu."

				"npc_dota_hero_chaos_knight_bio"										"Tuhansien maailmojen lukemattomien taistelujen veteraani, Kaaosritari, on kotoisin kaukaisesta ulottuvuudesta, missä universumin laeilla on tietoinen olemus. Kaikista muinaisista alkuvoimista se on vanhin ja väsymättömin ja etsii ikuisesti olemusta, jonka se tuntee vain nimellä \"Valo.\" Kauan muinoin Valo karkasi kantaisiemme maailmasta ja uhmasi ensimmäistä sopimusta. Nyt Kaaosritari matkaa ulottuvuudesta toiseen, etsii Valoa ja pyrkii sammuttamaan sen aina sen löytäessään. Tuhat kertaa  se on sammuttanut sen lähteen, ja tuhat kertaa se on matkannut toiseen ulottuvuuteen jatkaakseen etsintöjään. 
<br><br>Ratsunsa Harmageddonin selässä se ryntää taisteluun mielipuolisella vimmalla ammentaen voimaa universumin sekasorrosta. Kaaoksen ruumiillistumana se kutsuu tarvittaessa toisia versioita itsestään toisista ulottuvuuksista, ja yhdessä nämä mustat ratsumiehet laukkaavat taisteluun, yhtä vastustamattomina kuin mikä tahansa luonnonvoima. Etsintä päättyy vasta kun viimeinenkin maailman Valo on hävitetty olemattomiin. Missä Kaaosritari ratsastaa, kuolema seuraa kintereillä."

				"npc_dota_hero_ogre_magi_bio"									"Tavallinen jätti on otus, johon perustuu sananlasku \"Tyhmä kuin vasemman jalan saapas\". Luonnollisessa olotilassaan jätti on äärimmäisen kykenemätön tekemään tai päättämään mitään. Yleensä vain mutakerros yllään, jätti joskus vahingossa onnistuu löytämään itselleen eläimennahkoja kuolleista kätyreistä ja eläimistä. Jätti ei ole järin sosiaalinen olento; useimmin hän löytää itsensä juttelemassa kivilohkareelle tai puunkannolle, luullen sitä rotutoverikseen. Samasta syystä jättien lisääntymistahti on äärimmäisen alhainen. Mutta aniharvoin, jättirotu siunataan kaksipäisen Jättimaagin syntymällä, jolle annetaan heille perinteinen nimi: Aggron Kivimurska. Tämä nimi periytyy koko jättirodun ensimmäiseltä ja ehkä jopa ainoalta viisaalta jätiltä. 
<br><br>Kaksipäinen Jättimaagi pystyy toimimaan muiden rotujen yksipäisten otusten tasolla. Ja vaikka Jättimaagi ei kykenekään voittamaan väittelyitä edes itsensä kanssa, on hänet siunattu ylijumalallisella lahjalla – Moukan tuurilla. Tällä onnekkaiden sattumien sarjalla, minkä avulla onnellisten tähtien alla syntyneiden jättien rotu on selvinnyt vuosisatoja vihollisista, karusta säästä ja itsensä ruokkimiskyvyttömyydestä huolimatta. Tätä Moukan tuuria voi verrata seitsenlehtiseen apilaan. Aivan kuin Rouva Fortuna, joka kokee syvää sääliä tätä kyvytöntä rotua kohtaan, olisi ottanut Jättimaagin siipensä suojaan. Ja kuka voisi syyttää häntä? Nuo poloiset..."

				"npc_dota_hero_treant_bio"										"Kaukana lännessä, Auguryn laakson takaisilla vuorilla, ovat muinaisen mahdin rauniot, syvälle korkeisiin metsiin pesiytynyt yliluonnollisen energian lähde. Sanotaan, että kaikki, mikä täällä kasvaa, kasvaa eriskummallisella tavalla. Luonnonvoimille paikka on pyhä, piilotettu ja salatuksi tarkoitettu. Monet ovat tämän maan ansat ja vaarat: kaikennielevästä ruohosta risteytyneisiin eläimiin ja myrkkykukkiin. Mikään niistä ei vedä hurjuudessa vertoja treant-suojelijoille. 
<br><br>Nämä ikiaikaiset ja jättimäiset olennot ovat saaneet tehtäväkseen rauhan ylläpitämisen tässä vaarallisessa maassa sekä sen varmistamisen, ettei kukaan tunkeudu sinne syyttä eikä kukaan kaappaa sieltä heidän salaisuuksiaan. Ajat lukemattomat he hoitivat pyhää maataan keskeytyksettä, vain hämärän tietoisina ulkopuolisen maailman muutoksista. Vääjäämättä muu maailma kuitenkin sai selville tämän kesyttämättömän maan olemassaolosta, ja jokaisen uuden talven myötä ulkopuolisista tuli rohkeampia. Pian he saapuivat kaatavien työkalujensa ja polttavien tuliensa kanssa. Usein treantit pohdiskelivat, keitä ovat nämä heikot, uutterat oliot. Mitä oli tapahtunut villille, vihreälle maailmalle? Kysymysten ja epäilyksen aika tuli ja meni. Tuhansien kesien pitkiä perinteitä tutkittiin yhä uusien ja uusien ulkopuolisten kuollessa ja ruokkiessa heidän maataan. 
<br><br>Kun kaikki kukkiva oli viimein sanoneet sanansa, uteliaisuus vei voiton varovaisuudesta. Päätettiin, että yksi suojelijoista lähetetiiin ulkopuoliseen maailmaan ohjeenaan vaeltaa kunnes jäätiköt nousisivat jälleen, tutkia muuttuvaa maata ja sen olioita sekä selvittää, mitkä tuntemattomat vaarat saattaisivat uhata heidän pyhää maataan."

				"npc_dota_hero_meepo_bio"										"“Jos multa kysytään, elämä on täysin sitä, kenet tunnet ja mitä löydät. Jos elät semmosessa kurjassa paikassa kuin Varjorepeämän rauniot, jo ruoan löytäminen on haastavaa. Joten pitää käyttää kaikki keinot, penkoa jokainen kolonen. Pitää selvittää omat vahvuudet. Jotkut sen paikan pedoista syövät meidän kaltaisia rääpäleitä aamupalakseen, joten täytyy keksiä keinot vangitakseen heikot ja väistääkseen vahvat. Hyvä juttuhan tässä on se, että niillä raunioilla on oma tarinansa, historiansa. Ja joillekin se on kaikki kaikessa. Siellä oli muinoin palatsi, missä he pitivät kaiken sortin pimeitä rituaaleja. Ei niin kivoja juttuja. Jos selvisit seremonian, he rikkoivat kristallin ja jakoivat sielusi osiin. Tosin taiteellisia niistä kyllä tuli! Veistoksia ja sen semmoisia. Joten kuuntelehan nyt: jos joskus törmäät sellaisiin muinaisiin raapustuksiin ja muihin sen sorttisiin juttuihin, ota reppu täyteen niitä ja vie ne kylään myytäväksi, niin elät taas pari viikkoa. Jos sulla käy oikein hyvä säkä, saatat löytää Varjorepeämän kristallin. Vie se arvioitavaksi ja kysele ihmisiltä kiinnostusta. Joku aina tietää jonkun hömelön, joka etsii sellaista. Jos mikään muu ei auta, myy se maagille seuraavan kerran, kun sellainen käy kylillä. Ne RAKASTAVAT niitä kristalleja. Joka tapauksessa, mitä ikinä teetkään, ole varuillasi, kun käsittelet niitä kristalleja. Et halua sellaisen silpoutuvan palasiksi päällesi. Se todellakin sattuu.”"

				"npc_dota_hero_visage_bio"										"Suoraan Kapean labyrintin sisäänkäynnin yläpuolella näkyy istuvan rivistö gargoileja, joiden silmissä näkyy vain loputon labyrintti. Pedot ja linnut, ihmiset ja hirviöt, kaikkien kuolevaisten, jotka haluavat elää kuoleman jälkeen, täytyy joskus kulkea heidän alitseen, silmien edestä. Sitomattomalle hengelle päätös kulkea kuoleman hunnun lävitse on peruuttamaton. Kun sille mahdollisuus iskee, ja jollain tapaa jokin levoton sielu pakenee taivastaan ja helvettiään, pelätty gargoili Visage, Necro'licin sidottu muoto lähetetään sen perään hakemaan se takaisin. Armoton ja tehokas, ja jolle kuolema ja uupumus eivät ole este, Visage vaanii saalistaan ilman armoa tai loppua, halutessaan tuhoten kaiken, mikä antaa suojaa tälle viimeiselle elon energialle. Hän, joka uhmaa kuoleman jälkeisen elämän lakeja, ei lepää koskaan, koska vaikka kuolleet voikin herättää eloon, on vain ajan kysymys, koska Visage hänet palauttaa oikeaan paikkaan."

				"npc_dota_hero_undying_bio"									"Kuinka kauan siitä on, kun hän unohti nimensä? Hänen mielensä rippeet eivät enää muista. 
<br><br>Hän muistaa hämärästi panssarin ja liput sekä synkän näköisen sukulaisen ratsastamassa hänen vierellään. Hän muistaa taistelun ja sen kivun ja pelon, kun kalpeat kädet repivät hänet alas satulasta. Hän muistaa sen kauhun, kun he heittivät hänet Kuolleen jumalan ammottavaan kuiluun veljiensä kanssa. He kuulivat Dirgen ja tyhjyys kalvoi heitä. Alhaalla olevassa pimeydessä, aika jätti heidät. Ajatus jätti heidät. Järki jätti heidät. Nälkä ei kuitenkaan jättänyt heitä. He kääntyivät toisiaan vastaan haljenneilla kynsillä ja särkyneillä hampailla. Mutta sitten: se alkoi kaukaa, se oli juuri ja juuri havaittavissa oleva herkkä sävel, jonka kaveriksi liittyi uusi sävel toisensa perään, ja se lähestyi vääjäämättä, eikä se loppunut. Kuoro kasvoi eläväksi äänimuuriksi, joka sykki hänen mielessään, kun mikään muu ajatus ei siellä selviytynyt. Dirgen kalvaessa häntä, hän kääntyi Kuolleen jumalan puoleen ja toivoi tämän tuhoavan hänet. Mutta Kuollut jumala ei kuitenkaan halunnut tämän kuolevan. Kuollut jumala halusi sotaa. Suuren tyhjyyden keskellä hänelle annettiin uusi tehtävä: hänen täytyy levittää Dirgeä ympäri maata ja johdattaa levottomat kuolleet taisteluun eläviä vastaan. Hänestä oli tuleva Kuolematon, Kuolleen jumalan sanansaattaja, joka nousee kuolleista, kuolee, ja nousee uudestaan kuolleista aina epäonnistuttuaan. Hän tarpoo läpi loppumattoman kuoleman, eikä Dirge välttämättä lopu koskaan."

				"npc_dota_hero_rubick_bio"												"Kuka tahansa taikuri voi tehdä loitsun tai kaksi, ja jotkut voivat opiskella tarpeeksi pitkään tullakseen velhoiksi, mutta vain kaikkein lahjakkaimmat voivat saada kunnian kutsua itseään Magukseksi. Mutta kuten kaikissa taikureiden piireissä, yhteisö ei ole koskaan taannut rehellistä kilpailua.
<br><br>Rubick, joka oli jo maineikas kaksintaistelija ja suuremman maailman taikuuden osaaja, ei ollut ajatellut olevansa mahdollista Magus-ainesta, ennen kuin hän oli hänen seitsemännen salamurhausyrityksen kohteena. Kun hän ohimennen heitti kahdennentoista peräkkäisen taponyrittäjän alas korkealla olevalta parvekkeelta, hän tajusi, kuinka hänen elämänsä oli muuttunut äärimmäisen mielikuvituksettomaksi. Aikoinaan sormennapsautuksen tai tulikäden esto saivat hänet hyväntuuliseksi, mutta nyt kaikesta oli tullut niin ennalta arvattavaa. Hän kaipasi suurempaa haastetta. Niinpä hän puki taistelumaskinsa ja teki sen, minkä kuka tahansa arvoasteissa ylöspäin haluava velho tekisi: hän ilmoitti aikeistaan tappaa Magus.
<br><br>Rubick huomasi nopeasti, että yhden Maguksen uhkaaminen oli sama kuin uhkaisi heitä kaikkia, ja he kaikki kävivät hänen kimppuunsa voimalla. Jokaisen vastustajan loitsu oli pysäyttämätön energiapurkaus, ja jokainen isku oli tarkkaan harkittu viimeistelyisku. Mutta piakkoin tapahtui jotain, jota Rubickin vastustajat eivät osanneet odottaa: heidän taikansa näyttivät kääntyvän heitä itseään vastaan. Maagisen myrskyn keskellä Rubick hykerteli, tarkkaili, ja kopioi jokaisen iskuja ja loitsi niitä sitten toisiin, kylväen kaaosta häntä vastaan liittoutuneiden keskeen. Syytökset petoksesta lentelivät, ja pian taikurit kääntyivät toisiaan vastaan tietämättä, kuka oikeasti oli tämän kaiken takana.
<br><br>Kun taistelu viimein loppui, kaikki olivat poltettuja ja jäässä, läpimärkiä ja palasina ja lävistettyjä. Useampi kuin yksi oli kuollut liittolaisen toimesta. Rubick seisoi erillään, haavoittuneena, mutta iloisena viikon juhlista. Kukaan ei kehdannut vastustaa häntä, kun hän jätti anomuksensa Salaiselle neuvostolle, ja Aineettomien yhdentoista neuvosto antoi hänelle yksimielisesti Suurloitsijan tittelin."

				"npc_dota_hero_disruptor_bio"											"Korkealla Druudin tuulen pieksämillä aroilla, lahjakas nuori myrskynluoja Häiriötekijä oli ensimmäinen, joka selvitti kesävihureiden salat. Kun ylämaiden oglodit olivat jatkuvasti myrskyjen ja eteläisten valtakuntien tunkeutumisten riepoteltavana, heillä oli vuosisatojen ajan ongelmia tulla toimeen loputtomien tasankojen yläpuolella. Ennen he kuuluivat muinaiseen suureen sivilisaatioon, mutta nykyään ovat vain uhanalainen heimo. Heidän muinaiset ja käsittämättömät myrskylaitteensa on kyhätty unohdetun perimätiedon murusista, joita he eivät itsekään enää täysin ymmärrä. Ylämaalaisille säästä on tullut oma uskontonsa, jota he palvovat elämän antajana ja ottajana. Mutta sähkömyrskyt, jotka antavat elämää, vaativat jotain takaisin. Yleensä se on savuavia, käristyneitä ruumiita. 
<br><br>Vaikka Häiriötekijä oli rotuunsa nähden pieni, hän oli peloton ja tyydyttämättömän mielenkiinnon ajama. Kun hän vielä oli vertavuotamaton ja ilman ratsua, hän tutki muinaisten kaupunkien raunioita, etsien läpi luhistuneiden ja maatuneiden kirjastojen, penkoen läpi ruosteisen tehtaiden. Tarttuessaan muinaiseen käämiin hän valjasti sähköisen jännitteen voiman ja voi nyt luoda myrskyjä milloin haluaa. Puoliksi taikaa ja puoliksi käsitöitä – hänen käämillään on elämän ja kuoleman voimat: voimat, joita käytetään tarkkuudella eteläisiin kasteihin, ja kaikkiin, jotka julkeavat rikkoa muinaisten oglodien maiden rauhaa."   

				"npc_dota_hero_nyx_assassin_bio"										"Syvällä Ultimyrin arkistoissa, hyllyssä lohikäärmeenriipustusten ja kääntämättömien loitsujen välissä, lojuu muinainen hyönteistieteen teos. Tutkijoiden kokoama kirja kuvailee kiihkokuoriaisten – hyönteislajin, jonka kyvyt ovat ainutlaatuisia kaikissa seitsemässä ulottuvuudessa – telepaattisia kykyjä. 
<br><br>Toisin kuin muut yhteiskuntansa toukat, Nyx-murhaaja ei noussut tavanomaisesta laahustavien ajatusten ja tylppien raajojen metamorfoosista, kuten muut työläiskastiin kuuluvat lajitoverit. Hänen muodonmuutoksensa oli erityinen, Nyxin armon ohjaama. Hän on Valittu, joka valittiin monista ja voideltiin uutteella, joka oli kuningattaresta itsestään. Kuka tahansa ei selviä kuningattaren kammion pimeästä siunauksesta, mutta hän sai kuoriutuessaan läpitunkevan mielen ja tikarimaiset kynnet – hänen veitsenterävät alaleukansa haroivat ilmaa samalla kun hänen ajatuksensa heijastuivat suoraan hänen ympärillään olevien mieliin. Kaikista kiihkokuoriaisista vain hänet valittiin korkeimpaan kutsuun. Metamorfoosinsa jälkeen hän oli uudelleensyntynyt, Nyxin armosta, siunattu kyvyillä, jotka muotoilivat hänet yhteen ja vain yhteen tehtävään: tappamaan jumalattarensa nimeen."

				"npc_dota_hero_naga_siren_bio"											"Korkea-arvoisten Kärmesvartijoiden keskuudessa vallitsee vala, joka toistetaan aina ennen taistelua: älköön yksikään Kärmes epäonnistuko. Todellisuudessa nämä sanat ovat osa heidän arvojaan ja periaatteitaan. Heidät, jotka eivät onnistu, karkotetaan ikuisesti yhdyskunnasta. Jos epäonnistut, et ole Kärmes. 
<br><br>Slithice oli aikoinaan yksi kansansa arvostetuimmista jäsenistä, ja monien vuosien ajan komensi aseveljiensä pataljoonaa, vaikuttava äänensä mahtavimpana aseenaan. Voimakas, ovela ja luikerteleva Slithice johti Kärmesvartijoita, joiden tehtävä oli puolustaa uponneiden kaupunkien aarteita. Hänen joukkonsa joutuivat kuitenkin perääntymään kohtalokkaassa Creyn taistelussa ryösteleviä leviantteja vastaan, jotka etsivät uhrilahjaa jumalalleen Maelrawnille. Pitkän ja verisen taistelun jälkeen, kun ruumiita kerättiin uponneilta käytäviltä, yhden ainoan jalokivimaljan huomattiin kadonneen aarrekammiosta. Sadasta Kärmesvartijasta vain kourallinen oli selvinnyt, mutta heidän rohkeutensa ja uhrauksensa ei merkinnyt mitään. Merkitsevää oli vain se, että aarre oli varastettu. Kunnia tahrattu. Ja niin Nagaseireeni karkotettiin etsimään varastettua maljaa. Vaikka hän toisi sata kertaa painonsa verran kultaa aarrekammioihin, hänet on ikuisesti tuomittu elämään eristyksissä, kunnes hän jonain päivän palauttaa sen, mikä varastettiin. Sillä mikään määrä kultaa ei ole tarpeeksi palauttamaan kunniaa, jonka hän on menettänyt."

				"npc_dota_hero_keeper_of_the_light_bio"										"Valon haltija on loputtoman auringon kipinä, ken ratsastaa valkealla ratsullaan. Ezalor pakeni Vuorovaikutusten ulottuvuudesta kauan aikaa sitten, eristäytyen muinaisista voimista, joihin hänet oli sidottu Entismaallisella harmonialla. Hän on voima, joka kasvoi tietoiseksi universumin alkaessa, ja nyt ratsastaa kaikilla ulottuvuuksilla samaan aikaan, vain askeleen edellä seuraavaa kaaosta, kantaen voimaansa sauvansa päässä. Hänen majesteettinen olemuksensa on piilossa alla tuon kalpean vanhan miehen, joka hädin tuskin satulassaan pysyy. Mutta kun hän kohtaa kaaoksen tai pimeyden voimat edessään, hänen entismaallinen valo valaisee hänen polkunsa ja hänen todelliset voimansa paljastuvat, muuttaen hänet taas joksikin, josta on vastusta."

				"npc_dota_hero_wisp_bio"											"Io on kaikkialla ja kaikessa. Viholliset ovat tuominneet hänet suurena tuhoajana, kun taas akatemia palvoo häntä jumalaisen silmän pilkkeenä. Io on kaikkialla yhtä aikaa, jopa mikroskooppisin osa hänestä voi materialisoitua milloin tahansa. 
<br><br>Kuten mahtavat kaksoisratsastajat Synkkyys ja Valo, Io the Wisp, tämä ikiaikainen matkustaja, jonka tausta on jäänyt historian hämärään, on universumin Perusta. Se on voima, joka on aikaa vanhempi, kulkija mannuilta, joita kuolevaiset eivät osaa ymmärtää. Io on kaiken materiassa olevan kauneuden ja ällöttävyyden voiman summa, tiedostava hiukkasten yhteenkeräävä voima. Ion fyysinen muoto ilmaantuu vain hallinnoimalla näitä voimia. Lempeänä ja yhteistyokykyisenä voimana Io yhdistää voimansa toisiin, jotta liittolaisten omat voimat vahvistuisivat. Ion motiivit ovat tutkimattomat, ja sen voima uskomaton. Io liikkuu fyysisessä maailmassamme esimerkkinä universumin mysteereistä."

				"npc_dota_hero_slark_bio"												"Veden ulkopuoliselle maailmalle kovin tuntematon Pimeä Riutta on vedenalainen vankila, minne merten pahimmat rikolliset lähetetään laskemaan tiilenpäitä. Se on veitsenterävä sokkelo täynnä murhanhimoisia kärmeksiä, Syvyyksien eläjiä ja sosiopaattisia sotureita. Tässä pimeässä labyrintissä, missä ankeriaat vaeltavat ja vuokot vahtivat, vain häijyimmät selviävät. Tietämättömistä rikoksista Pimeään Riuttaan vangittu Slark vietti puolet elämästään ilman heimolaista tai tuttavaa, ei luottanut kehenkään ja selviytyi näkymättömyyden ja armottomuuden sekoituksella, pitäen ajatuksensa ja suunnitelmansa itsellään. Kun kuuluisa Pimeän Riutan Tusina suunnitteli heidän kohtalokasta pakoaan, he pitivät suunnitelmansa täydellisenä salaisuutena, murhaten kaikki, jotka olisivat voineet heitä estää – mutta jotenkin Slark sai heidän suunnitelmansa selville ja teki siinä sijaa itselleen. Kymmenen Tusinasta kuoli ja kaksi jäi kiinni. Kiinni jääneet vietiin Pimeään Riuttaan teloitettavaksi sellitovereidensa huvitukseksi. Mutta Slark, tuntematon kolmastoista, käytti tilaisuutta suojanaan ja liukeni paikalta, eikä koskaan jäänyt kiinni. Nyt hän elää salavihkaisena asukkina mangrovepensaikossa, joka on kiinni Varjorannan eteläpäässä. Slark on aikansa tuntematon legenda – ainoa, ken on Pimeästä Riutasta pakoon päässyt."

				"npc_dota_hero_medusa_bio"												"Kauneus on voimaa. Tämä ajatus lohdutti Medusaa, meren jumalattaren synnyttämistä kolmesta kauniista Gorgo-sisaruksesta nuorinta ja suloisinta, sillä sisaruksista ainoastaan hän oli kuolevainen. Se lohdutti häntä aina siihen päivään saakka, kun naamioituneet hyökkääjät tunkeutuivat Gorgojen valtakuntaan ja ryöstivät Medusan kaksi kuolematonta sisarta kodistaan vähät välittäen heidän kauneudestaan tai kyynelistään. Yksi tunkeutujista tarttui myös Medusaan, mutta tönäisi tämän pian pois luotaan kuvottunut ilme kasvoillaan: \"Tämän yllä leijuu kuolevaisuuden löyhkä. Emme tarvitse sellaista, joka kuolee.\" Nöyryytettynä ja raivostuneena Medusa pakeni äitinsä temppeliin ja heittäytyi maahan tämän eteen, itkien, \"Kielsit minulta ikuisen elämän, siksi pyydän: anna minulle voimaa! Voimaa, jotta voin omistaa sen elämän, mitä minulla vielä on, pelastaakseni sisareni ja kostaakseni tämän vääryyden!\" Pitkän pohdinnan jälkeen jumalatar täytti tyttärensä pyynnön ja salli Medusan vaihtaa tarunhohtoisen kauneutensa kasvoihin ja ulkomuotoon, joissa piili kauhistuttava voima. Hetkeäkään ei Medusa ole katunut päätöstään. Hän ymmärtää, että voima on ainoa omistamisen arvoinen kauneus – sillä vain voima voi muuttaa maailmaa."

				"npc_dota_hero_troll_warlord_bio"									"On helppo loukata peikkoa. Peikot, kärttyisä ja riidanhaluinen laji, nauttivat väittelyistä ja riidoista, eivätkä ohita tilaisuutta korottaa ääntään kiistelläkseen. Urospeikot kasvavat aikuisiksi maanalaisissa kammioissa matriarkkojensa asuinpaikkojen alla, syöden ja pitäen hauskaa hyödyttämättä ketään. Usein he jäävät sinne vielä vuosiksi aikuistumisensa jälkeen matriarkan tarjotessa heille ruuan. Kun nuoret peikot viimein häädetään osakammioistaan, ne kokoontuvat muiden kaltaistensa kanssa ja muodostavat kierteleviä, tyytymättömiä joukkioita, jotka valittavat kovaan ääneen kaikesta vaivannäöstä. 
<br><br>Niin paljon kuin peikot pitävätkin kinastelusta, joskus peikko ajetaan omiensa joukosta, koska tämän kanssa on liian vaikeaa tulla toimeen. Tämä oli Jah'rakalin kohtalo, kaupustelijapeikon syvältä Hovenista. Niin harhautunut hän oli, niin katkera ja vastahakoinen, että jopa muut peikot kokivat hänen seuransa sietämättömäksi. Muuannen erityisen sapekkaan tunteenpurkauksen, jolla hän omi leijonanosan viimeisimmän ryöstöretken saaliista itselleen, seurauksena hänen joukkonsa saivat tarpeekseen. Ne kääntyivät häntä vastaan, pieksivät hänet nuijilla ja ajoivat hänet leiristä. Karkotuksestaan raivostuneena hän palasi seuraavana päivänä teräksellä aseistautuneena, ja surmasi heidät kaikki, yksi kerrallaan. Tämän jälkeen hän vannoi verivalan: siitä eteenpäin hän olisi sotajoukko itsekseen. Nyt hän vaeltaa Peikkosotaherrana, katkerana ja vihaisena, keisarillisen yhden miehen armeijan ylikomentajana."

				"npc_dota_hero_centaur_bio"												"Sanotaan, että Kentaurin polku on päällystetty kuolleiden ruumiilla. Sotajuoksijan tittelin omaavalla se on ollut varsin pitkä polku. Ulkopuolisille, Druudin nelijalkaisten klaani sekoitetaan yksinkertaisiin raakalaisiin. Heidän kielessään ei ole kirjoitusasua; heidän kulttuurissaan ei tunneta kuvallisia perinteitä, järjestelmällistä musiikkia tai uskontoa. Kentaureille taistelu on täydellinen ajatuksen aalto, paras keino ilmaista itseään. Jos tappaminen on kentaurien keskuudessa taidetta, niin Sotajuoksija Bradwarden on heidän suurin taiteilijansa. Hän nousi hallitsemaan Omexen taistelukenttiä, muinaista areenaa, jossa kentauriklaanit ovat toteuttaneet gladiaattorien riittejä vuosituhansien ajan. Kun hänen maineensa kasvoi, katsojat kaukaisista maista halusivat nähdä tämän suuren kentaurin taistelun tiimoissa. Hän astuu aina ensimmäisenä areenalle ja poistuu sieltä viimeisenä, ja siellä hän luo uuden mestariteoksen jokaisella aseensa silpaisulla. Se on verirunoutta teräksellä, joka maalataan taistelukentän vierelle moderniksi taiteeksi. 
<br><br>Sotajuoksija päihitti sotilaan toisensa perään, kunnes areena huusi hänen nimeään. Hän huomasi olevansa yksin, ja olevansa mestari, jota kukaan ei voinut päihittää. Omexen arvostettu vyö suotiin hänelle, käärittiin hänen vyötärönsä ympärille, mutta tämä kuolontaiteilija löysi vain tyhjyyttä voitostaan. Sillä mitä on soturi ilman haastetta? Ja niin sinä päivänä suuri kentauri laukkasi pois Omexesta uuden tavoitteensa kanssa. Kansalleen hän on suurin soturi, joka on koskaan astunut areenalle. Nyt hänen tavoitteenaan on todistaa koko maailmalle, että hän on suurin ja mahtavin soturi, joka on koskaan elänyt."

				"npc_dota_hero_magnataur_bio"											"Joerlak-vuoren mestarisepät ovat samaa mieltä vain yhdestä asiasta: että magnoceroksen sarvi on paljon arvokkaampi kuin mikään muu uloke. Ja kaikista sarvista suurin ja terävin kuuluu pedolle, jota he kutsuvat Magnukseksi. Puolen sukupolven ajan Magnus seivästi heimonsa aarteita etsiviä metsästäjiä aamupalakseen. Joka kerta hän palasi sarvi ja kaviot verenpunaisina, kunnes hänen Matriarkkansa kehotti häntä ja kaikkea kansaansa hakemaan suojaa pohjoisesta, vuoren varjojen takaa. Mutta Magnus ei koskaan antanut periksi, eikä koskaan ollut epäonnistunut heimonsa suojelemisessa. Magnocerokset jäävät, sillä niin hän päätti, koska magnoceros ei usko sattumaan, eikä se koskaan muuta mieltään... 
<br><br>Mutta kun Joerlak-vuori purkautui ilman varoitusta, ja puolet hänen heimostaa katosi tuleen ja tuhkaan, Magnus muuttikin mielensä. Eloonjääneet menivät pohjoiseen, missä he kohtasivat satojen jousilla varustettujen metsästäjien rakentamat esteet. Magnus ei odottanutkaan vähempää. Hän johti hurjimmat veljensä ja sisarensa rynnäkköön vihollisiaan vastaan ja taisteli sellaisella voimalla, mikä oli verrattavissa ainoastaan takana tulta syöksevään vuoreen. Sillä välin magnocerosten vanhimmat, äidit ja vasikat katosivat vuoren massoihin. Mestarisepillä on jakautuneet mielipiteet siitä, mitä sen jälkeen tapahtui. 
<br><br>Jotkut sanovat Magnuksen löytäneen takaisin heimonsa luokse, kun toiset väittävät hänen saaneen surmansa Matriarkan vieressä. Kumpikaan näistä teorioista ei ole totta. Magnus lupasi kyllä palata heimonsa luokse... mutta vasta sen jälkeen, kun oli löytänyt syylliset Joerlak-vuoren purkautumiseen ja nähnyt heidän kuolevan sarvessaan. Sillä magnoceros ei usko sattumaan..."

				"npc_dota_hero_shredder_bio"										"Rizzrack pystyi yhä kuulemaan ne huudot sisimmässään. Hän työskenteli kauhuissaan, käänsi pultteja, väänsi ruuveja ja rakensi ja vuoli ja takoi. Uni oli hänelle käsittämätöntä – hän vain rakensi. Kuukaudet kuluivat siitä, kun hän sulki itsensä setänsä työpajaan, ja hänen elämäntyönsä oli melkein valmis. Hän raapi selkäänsä samalla kun hänen silmänsä lupsahtivat, ja hän näki kukkapeitteen kelluvan veden päällä, peittäen Enteiden Lahden kokonaan ennen kuin ne räjähtivät suureksi siitepölypilveksi, joka hiljensi kaikki elonäänet tukkien keuhkot. Hän heräsi yskäänsä. Tuntien ajan kovasimien rytmikäs ääni täytti työpajan, kun hän teroitti sahanteriä. Samassa hetkessä hänen mieleensä muodostui kuvia liaaneista ja kasvistosta, joka täytti naapuruston ja kietoutui talojen ympärille. Enteiden Lahden tulvat eivät olleet mitään siihen verrattuna, mitä tulvavedet jättivät muurien sille puolen. 
<br><br>Hän toivoi sahapuvun suojaavan häntä edes hetken siltä kaameudelta, ennen kuin se valtaisi hänen mielensä. Oksia ja kaarnaa ja verta joka puolella. Kun kaupunki romahti, Rizzrack pakeni puita, jotka kävelivät ja taistelivat ja tappoivat. Puut tuhosivat kaupungin portit ja valtasivat kaupungin. Puut tuhosivat ja murskasivat ja litistivät kaiken, mitä Enteiden Lahdella olikaan puolustettavana, ja vainosivat vähiä pakenijoita. Vertahyytävässä hiljaisuudessa Rizzrack vapautti paksut ketjut puvun hihasta kädet täristen samalla, kun hän tutki jokaista liitosta ja kokeili sormellaan sen pihtejä käden päässä. Sahapuku oli valmis. 
<br><br>Kädet täristen hän kytki teräkoneiston päälle. Kauhu valtasi hänet. Kauhu siitä, mikä häntä odottaisi, ja mitä hänen pitäisi kohdata, jotta voisi edes unelmoida mielenrauhasta. Kun sahapuku heräsi henkiin, hän tiesi joutuvansa kohtaamaan pelkonsa, ja hän tiesi, ettei pitäisi siitä pätkääkään."

				"npc_dota_hero_bristleback_bio"											"Rigwarl – hän, joka ei koskaan kääntänyt selkäänsä taistelulle, tunnettiin siitä, että hän taisteli kaikista isoimpien ja pahamaineisimpien riitapukareiden kanssa. Humaltuneiden yleisöjen kannustamina Sänkiselkä vaelsi Slomin ja Elzen välillä kaikkien kapakoiden nujakoihin, kunnes eräs baarimestari, jolla oli tarvetta velkojen perijälle, iski silmänsä hänen taistelukykyihin. Sänkiselän työnkuvaan kuului velkojen karhuaminen ja rauhan ylläpitäminen, ja välillä hän pääsi jopa murtamaan jalan tai kaksi (tai viisi, kun ongelmana oli eräs epäonninen verkonkutoja). Vaivanpalkaksi hän sai aina paukun tai kaksi, jonka avulla hän taas jaksoi karhuta lisää. 
<br><br>Erään humalantäyteisen illan jälkeen, missä kipua ja tuskaa kylvettiin puolin ja toisin, Sänkiselkä kohtasi viimein veroisensa. \"Teikäläisen syöks'hampaat kuvottaa meikäläistä, hyvä herra\", hänen kuultiin sammaltavan eräälle pohjoisen suurelle sällille, jolta oli velat maksamatta. Tätä seurasi kaikkien aikojen nujakka. Tusina tappelupukaria tahtoi taistelun tiimellykseen. Yksikään jakkara ei jäänyt rikkomatta. Kun taistelun sumu hälveni, mahdoton oli tapahtunut: velka jäi maksamatta. Hänen haavansa paranivat, piikkinsä kasvoivat takaisin, mutta velkojan maine oli lopullisesti menetetty. Hän maksoi velan omasta pussistaan, vannoen samalla vielä törmäävänsä tähän pohjoisen pirulaiseen ja saavansa kostonsa. Tämän jälkeen hän teki jotain, mitä ei koskaan uskonut tekevänsä – hän treenasi lujasti, jonka aikana hän teki yllättävän löydön itsestään. Hymy nousi korviin asti samalla, kun hän jännitti piikkinsä. Selän kääntäminen taistelulle saattoi sittenkin olla juuri hänen juttunsa..."

				"npc_dota_hero_tusk_bio"										"Se oli unohtumaton rähinä. Ymir the Tusk, Muurien kauhu, Koboltin lumivyöry, ainut Sänkisen Sortajan voittaja reilussa tappelussa, seisoi nyt viimeisenä tolpillaan Sudenpesän Tavernassa. Harmittomasta vedonlyönnistä alkaneen rähinän lopputuloksena neljä kanta-asiakasta, seppä ja Huurreprikaatin kuusi parasta sotilasta kouristelivat tavernan pullojen, mukien ja tuolien sirpaleiden ja pirstaleiden keskellä. Tusk ylpeili, tyhjensi kolpakkonsa ja nosti maljansa voitolleen.
<br><br>Vaatimukset uusintaottelusta alkoivat kuitenkin kuulua välittömästi hävinneiden palatessa tajuihinsa. Tuskia tämä mahdollisuus miellytti, mutta kukaan ei keksinyt suurempaa haastetta kuin sen, jonka hän oli juuri voittanut. Baarin omistaja oli kauhistunut tavernansa tuhosta ja halusi epätoivoisesti välttää uuden tappelun ja sai idean. Niin taitava kuin Ymir olikin, hän ei ollut koskaan osallistunut oikeaan taisteluun, keskellä silmitöntä kuolemaa ja sodan kaaosta. Baarimikko esitti haasteen tappelijalle: etsi suurin taistelu jonka löydät, selviydy ja voita valitsemasi osapuolen joukoissa. Panokset? Seuraavan kierroksen juomat."

				"npc_dota_hero_skywrath_mage_bio"									"Aavemaisen kotkanpesän hovin arvostettu velho Dragonus elää ongelmallista elämää. Syntymästään asti hän on luvannut suojella Piikkipesän valtiarta, mutta hän vihaa tämänhetkistä Taivaankiitäjien kuningatarta yli kaiken. Nuoruudessaan hän oli vanhimman Taivaankiitäjien prinsessan, Shendelzaren ystävä ja kumppani. Hän rakasti häntä koko sydämestään, mutta kun opinnot alkoivat, hänen mielensä keskittyi mystisiin loitsuihin ja Taivaankiitäjien mahtavaan kosmiseen voimaan. <br><br>Olleessaan koukussa magiaan hän ei huomannut Shendelzareen kohdistuvaa juonittelua, joka vastasi ilmiselvää hovikavallusta, eikä näin ollen voinut estää sitä. Kun hovissa tapahtui nopea ja raaka vallankaappaus, hän keskeytti opiskelunsa huomatakseen, että on menettänyt vanhimman ja rakkaimman ystävänsä. Piikkipesä kuului näin Shendelzaren julmalle pikkusiskolle, ja Dragonus ei voinut tehdä asialle mitään. Taivaankiitäjävelhon taiat palvelevat vain Taivaankiitäjien perillistä, joten Piikkipesän pettäminen tekisi hänestä voimattoman. Hän siis tyytyy toimeensa, toivoen sisimmässään, että joskus voisi palauttaa rakkaalleen sen vallan, joka hänelle kuuluu. Hänen salaisuutensa tietää vain jumalatar Scree'Auk, jonka magia muutti Shendelzaren siipirikosta puhtaaksi koston energian ruumiillistumaksi. <br><br>Uneksiessaan kuningattarensa palauttamisesta Aavemaiseen kotkanpesään, hän toivoo sitäkin enemmän voivansa palauttaa Shendelzaren itsensä takaisin fyysiseen muotoonsa, siipineen päivineen. Hänen aatteensa ovat suuressa ristiriidassa hoviroolinsa kanssa, sillä hän on jalo ja hyväsydäminen olento, mutta kidutuksista kauhein on ajatus siitä raivosta, mitä Kostonhenki pitää sydämessään häntä kohtaan."

				"npc_dota_hero_abaddon_bio"									"Avernuksen kastemalja on suvun voimain lähde, peruskallion halkeama, josta on noussut sukupolvien ajan usvan lailla profeetallista valtaa. Avernuksen suvun vastasyntyneet kastetaan mustassa usvassa, jonka myötä he saavat luontaisen yhteyden maidensa salaperäisiin voimiin. He varttuvat uskoen, että heidän tehtävänsä on suojella sukupolvelta toiselle siirtyviä perinteitä ja valtakunnan tapoja. Todellisuudessa he suojelevat itse kastemaljaa. Usvan motiivit pysyvät hämärän peitossa.
				<br><br>Sanotaan, että vastasyntyneen Abaddonin kasteessa jokin meni pieleen. Lapsen silmissä leimahti ymmärryksen valo, joka sai läsnäolijat kavahtamaan ja pappismiehet kuiskailemaan. Hänet kasvatettiin seuraamaan Avernuksen suvun vesojen jalanjälkiä. Hänestä piti tulla sotilas ja mahdollisesti sukunsa armeijan johtaja ja maidensa puolustaja. Mutta Abaddon kulki omia polkujaan. Toiset harjoittelivat aseen käyttöä, mutta Abaddon mietiskeli usvan syleilyssä. Hän hengitti syvään kastemaljasta pulppuavia höyryjä ja oppi yhdistämään mielensä sukunsa salaperäisen voiman kanssa. Hän oli mustassa usvassa kotonaan.
				<br><br>Avernuksen suvussa kihistiin katkerina. Kaikki suvun vanhimmista nuorimpiin syyttivät Abaddonia vastuun välttelystä. Mutta syyttely loppui kuin seinään, kun Abaddon todisti taistelutantereella, että mystinen usva oli antanut hänelle voiman hallita elämää ja kuolemaa. Sellaista voimaa ei yksikään suvun jäsen ollut ennen kokenut."

				"npc_dota_hero_elder_titan_bio"											"Voi hyvin kysyä: \"Kuinka maailmasta tuli tällainen?\" Miksi kaikista luomakunnan maailmoista juuri tällä on oudot ominaisuutensa ja kirjava kokoelmansa olentoja, kansoja ja taruja? \"Vastaus piilee Titaaneissa\", joku kuiskaa.
<br><br>Nämä alkuperäiset esi-isät elivät lähellä kaiken alkua. He eivät ehkä olleet todistamassa luomista, mutta kuulivat vielä sen kaiut syntyessään. Maailmankaikkeuden alkuenergiat takanaan he halusivat ainoastaan jatkaa itsekin luojina. Niinpä he ottivat tehtäväkseen aineen muovaamisen mieleisekseen: takomisen ja kuumentamisen, taivuttamisen ja sulattamisen. Ja kun aine tuotti vähemmän haasteita kuin he halusivat, he alkoivat käyttää työkalujaan itseensä, muokkasivat mieliään ja takoivat sielunsa uudelleen, kunnes olivat mahtavan kestäviä olentoja. Itse todellisuudesta tuli heidän työstönsä lopullinen kohde. Kuitenkin ajan myötä he tekivät joskus virheitä. Suuria päämääriä tavoiteltaessa virheitä ei voi välttää.
<br><br>Hän, jonka tunnemme nimellä Titaanien vanhin, oli suuri keksijä, joka opiskeli luomisen pajassa. Hioessaan taitojaan hän rikkoi jotakin, mitä ei koskaan voi korjata, ainoastaan jättää sivuun. Hänen sielunsa pirstoutui, ja hän putosi omaan särkyneeseen maailmaansa. Siellä hän asui, rosoisten riekaleiden ja haljenneiden tasojen keskellä, seuranaan muut kadonneet sirpaleet, jotka olivat pudonneet läpi varhaisen maailmankaikkeuden halkeamista. Tämä on syy, jonka takia tuntemamme maailma muistuttaa kauan sitten unohtuneesta laivasta pelastuneiden haaksirikkoisten saarta. Laivasta, jonka ovat unohtaneet kaikki muut, paitsi hän, joka syyttää itseään. Hän käyttää aikansa etsien ikuisesti tapaa, jolla korjata virheensä, koota hajonneen sielunsa osat sekä eheyttää meidät ja koko maailman. Hän on se, jonka tunnemme nimellä Titaanien vanhin."

				"npc_dota_hero_legion_commander_bio"									"He tulivat varoittamatta. Kalliolinnan muurien sisältä kuului ensin kammottava ääni, jonka jälkeen helvetti pääsi irti. Jostain syvyyksistä kumpusi pimeyden petoja toisensa perään. Aseistettuina tulella ja mustalla magialla, he surmasivat ja sieppasivat äitejä ja lapsia pimeisiin tarkoituksiinsa. Aikoinaan suuresta ja mahtavasta Kalliolinnan armeijasta vain väsymättömän komentaja Tresdinin johtama Pronssilegioona oli tarpeeksi lähellä vastatakseen taistelukutsuun. He karauttivat kaupunkiinsa taistellen tiensä läpi veren tahrimien kujien ja torikauppojen, viiltäen tiensä läpi suunnattoman tungoksen aina invaasion alkulähteille kaupungin aukiolle. Siellä heitä odotti eteerinen halkeama, ja halkeaman reunalla jylisi heidän pelottava vihollisensa.
<br><br>Syövyttävän hohdon ympäröimänä syvyyksistä kumpuavan lauman johtaja heilautti suunnatonta miekkaansa halkaisten legioonalaisen kahtia tämän lihan alkaessa mädäntyä hohdon vaikutuksesta. Tresdin nosti verentahriman miekkansa ja asetti katseensa tähän petoon, joka kääntyi ja virnuili Tresdinille valtavien hampaidensa takaa. Välinpitämättöminä ympärillä vallitsevasta taistelusta, he ryntäsivät toisiaan kohti.
<br><br>He vaihtelivat iskuja puolin ja toisin, kuin tanssien tätä kuolettavaa kaksintaistelua samalla kun Pronssilegioona menetti joukkojaan yhä enemmän ja enemmän. Tresdin syöksähti eteenpäin samalla kun hänen vihollisensa heilautti miekkaansa kohtalokkaan näköisesti. Mutta todennäköisyys vaihtoikin suosikkiaan. Pedon brutaali hyökkäys jysähti Tresdinin kylkeen, mutta vaikka se sai hänet horjahtamaan, hän kokosi kaikki voimansa vastaiskuun. Terä raapaisi terää vasten ja kahvaa pidemmälle pedon kurttuiseen käpälään asti, leikaten sen kahtia hirveän veri- ja kipinäsuihkun saattelemana. Pedoista koostunut yleisö katsoi hämmästyksissään Tresdinin jatkaessa hyökkäystään, survaisten miekkansa vihollisensa lihan ja vauhkoontuneen sydämen läpi. Pilviä halkovan huudon saattelemana peto muuttui tuskissaan ryöppyäväksi verivirraksi. Pimeyden portti haihtui, ja halkeaman tehnyt voima katosi yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Jäljelle jääneillä hyökkääjillä ei ollut mitään mahdollisuutta Kalliolinnan terästä vastaan.
<br><br>Vaikka hyökkäyksestä selvinneet olivatkin voitokkaita, eivät he löytäneet syytä juhlimiseen: kaupunki oli raunioina ja selviytyneitä vain kourallinen. Palotkin jatkoivat leviämistään. Avatessaan sotalippujaan Tresdin kokosi kasaan niin paljon liittolaisia kuin kykeni. Suunnaton viha kyti hänen sisällään, kun hän vannoi kostoa syvyyksistä kummunneille voimille. Ja kirottu olkoon se, joka olisi asettuva hänen tielleen."

				"npc_dota_hero_ember_spirit_bio"										"Syvällä Walittavien Wuorien sisällä on hylätty Liekkien linnoitus, jonka harjoitussalit kaikuvat tyhjyyttään, ja piha on täynnä lehtiä ja pölyä. Suljetun temppelin puhujalavalla lepää topaasipata täynnä muinaista tuhkaa, soturirunoilija Xinin rovion jäänteet. Kolmen sukupolven ajan Xin opetti oppipojilleen Suojelustulen siteet, muinaiset mantrat, jotka koulivat kehon ja mielen linnoituksen ulkopuolista karua todellisuutta varten. 
<br><br>Soturin tietä opettaessaan soturi ansaitsi myös kilpailijansa, ja elämänsä loppupuolella Xin päihitettiin ja surmattiin. Hänen seuraajansa hälvenivät tuuleen. Vuosien vieriessä ja jälkikasvun kasvaessä hänen opetuksensa säilyivät kuiskauksien ja tekojen avulla. Taivaallinen polte, tulen tiedonhaluinen puoli, oli syvästi koskettunut edesmenneen opettajan eloonjääneistä opetuksista, ja niin se tunkeutui Liekkien linnoitukseen ja sytytti roviotuhkan. Näistä loimuavista liekeistä nousi tulen verhoama Xinin kuvajainen, jonka pohtiva ilme on valmiina harjoittamaan ja opettamaan sekä jakamaan tiedon liekkejä kaikille, jotka ovat eksyksissä."

				"npc_dota_hero_earth_spirit_bio"									"Syvällä Ylämaiden kallioiden rosoissa ja kukkuloissa on pyhä jadesuoni, mitä kaivajat ovat kauan himoinneet. Tästä harvinaisesta materiaalista kaiverrettiin ja haudattiin suurkenraali Kaolinin muistopatsas johtamaan kymmenentuhannen patsaan armeijaansa. Sotilaita ja pappeja, narreja ja akrobaatteja – kaikkien olemus kaiverrettu patsaisiin ja haudattu tuhansiksi vuosiksi maan sisään.
<br><br>Mutta kaivertajat eivät tienneetkään, että syvällä jadesuonen sisällä virtasi itse äiti Maan henki, elementaalinen voima, joka oli sinut planeetan kanssa. Kun jadekaiverruksen voima löysi itsensä irti maan elinvoimasta, se keräsi voimaansa tuhannen vuoden ajan ja kaivoi itsensä vapaaksi kohti valoa. Nyt Kaolin, suuri Maanhenki vaeltaa Ylämaiden teillä taistellen Maan hengen puolesta. Ja kun hätä on suurin, on apukin lähellä, kun hänen haudattu armeijansa seuraa häntä maan sisällä, haudattuna syvälle maaperään."

				"npc_dota_hero_abyssal_underlord_bio"	"Heidän tulostaan ei kertonut yksikään taru eikä laulu. <br><br>Syvällä maan uumenissa odottavat tuntemattomat ihmeet ja kauhut. Yhä alempana ja alempana, kaukana valuvien laavavirtojen ja uinuvien tulivuorten hehkuvien juurien alla seisoo obsidiaanikaupunki Aziyog, loputtoman kuilun ylle rakennettu musta valtakunta. Mehiläiskennomaisten, lukemattomien orjien luilla täytettyjen muurien sisällä lymyää Hornan syövereiden lauma, ja sen julma valtias Vrogros. <br><br>Kansansa hirviömäisten seppien aseistamana ja Mustan kuilun voimiin perehtyneenä Vrogros kykenee tuomaan tulta ja lamauttavaa rappiota maailmojen välisistä vääristymistä. Hän pyrkii jatkuvasti lisäämään valtaansa, tuhoten tai orjuuttaen kaiken tielleen osuvan. Mutta maanalaiset alueet ovat harvalukuisia, ja hänen katseensa on kääntynyt tähyämään ylöspäin. Ensimmäiset syvyyksien tunkeutujat ovat hänen käskystään jo marssineet kuilun läpi maanpinnalle, tarkoituksenaan vain koetella yläpuolen valtioiden voimaa ennen tuhoutumistaan. Mutta nyt, hänen täyden sotajoukkonsa valmistautuessa loputtomaan valloitukseen, Vrogros itse astuu maan kamaralle ilmoittaakseen tulevasta valtakaudestaan. Hornan syövereiden hallitsijan eteen asettuvat joko lankeavat polvilleen, tai heidät murskataan niille sijoilleen."

				"npc_dota_hero_phoenix_bio"									"Keskellä koskematonta pimeyttä hehkui Haltijan ensimmäinen aurinko, yksittäinen piste tietoista valoa, jonka tehtävä oli levittää lämpöään ympäröivään tyhjyyteen. Lukemattomien aikakausien ajan tämä sokaisevan kirkas merkkituli sulautti käsittämättömän energiansa ja lopulta räjähti roihuavana supernovana. Tästä liekkimerestä syntyi uusi sukupolvi emotähden kaltaisia merkkitulia, jotka matkasivat valaisemattoman avaruuden halki ja asettuivat tähtikuvioiksi. Aikojen myötä nekin monistuivat supernovien kautta. Tämä säihkyvä syntymän ja jälleensyntymän kiertokulku toistui niin pitkään kuin Titaanien työllä ja tuskalla veistämien taivaiden oli mahdollista tuikkia.
<br><br>Tässä iättömässä sulatusuunissa syntyi myös tähti, jonka kuolevaiset oppivat tuntemaan nimellä Feeniks. Kuten esi-isänsä, sekin tyrkättiin kohti ääretöntä kosmosta etsimään paikkaansa tähtisisarustensa joukossa. Untuvikkoa kuitenkin kalvoi kiinnostus sitä kohtaan, mitä hiipuvat vanhukset kasvattivat pimeydessä. Se kyseli ja opiskeli. Feeniks sai tietää, että ehyiden ja rikkoutuneiden maailmojen välissä nousisi pian huomattavan monimuotoisuuden keskus, jossa käytävällä taistelulla olisi vaikutuksia koko maailmankaikkeuteen. Tämä maailma tarvitsisi pian paljon enemmän huomiota kuin mitä sen kuolevan auringon hiipuvat säteet pystyivät jakamaan. Niinpä tämä tähtien lapsi muutti itsensä maalliseen muotoon ja lähti matkaan – säteilemään lämpöään niille, ketkä tarvitsevat sitä eniten, sekä selvittämään tähtienvälistä kohtaloaan."

				"npc_dota_hero_terrorblade_bio"									"Kuvainraastaja on läpeensä paha demonikelmi – niin paha, että muutkin demonit pelkäävät häntä. Hän on koko kaikkeutta riivaava rettelöitsijä, joka on varastanut Demonivaltiailta, jättänyt käyttäytymistään sitovat rituaalit huomiotta, ja rikkonut joka ikistä lakia jokaisella Helvetin seitsemällä hallintoalueella. Kaikista näistä rikoksista johtuen hänelle päätettiin antaa opetus: jopa Helvetillä on oma helvettinsä. Järjestettiin lyhyt ja julma oikeudenkäynti, jossa hänet tuomittiin vankeuteen Syntiylängöille - piilotettuun ulottuvuuteen, jota demonit käyttävät vankilanaan.
<br><br>Mutta Syntiylänkö ei ole mikään tavallinen vankila. Se on pimeä ja kieroutunut peilikuva todellisesta maailmasta, missä tuomitut demonit joutuvat tuijottamaan ikuisesti omien sielujensa kieroutuneita kuvajaisia. Kärsimisen sijaan Kuvainraastaja alisti oman kuvajaisensa ja omaksui tämän voimat – ja muuttui entistä raivoisammaksi ja vaarallisemmaksi demoniksi, jolla on käsittämättömät voimat. Kuvajaisensa voimien avulla Kuvainraastaja tuhosi vankilansa muurit ja syöksyi jälleen maailmaan aiheuttamaan tuhoa ja kauhua kaikelle olemassaolevalle."

				"npc_dota_hero_oracle_bio"											"Kyyrmuurin valtaistuimen hallitsijat olivat jo iät ja ajat tuoneet Oraakkelinsa yksinomaan Norsunluuhautomosta, korkealta Kiihkoilijavuoriston ontoilta huipuilta. Maksu suoritettiin etukäteen sikiön suunnittelun aikaan, ja lopputulos – kypsä ja hyvin koulutettu profeetta – toimitettiin Kaivuukuninkaan porteille.
<br><br>Kun tilaus oli tehty, Kalpeat Sybilit siittivät, synnyttivät ja kasvattivat nämä Oraakkelit. Hyväksytyt Oraakkelit olivat ruumiillisesti sidottuja tähän maailmaan, jota useimmat meistä käyttävät, mutta samanaikaisesti heidän sielunsa vaelsivat kaukana äärettömyyksissä asti. Palatessaan näiltä kosmisilta vaelluksiltaan profeetat puhuivat tulen sanoja ruumiinsa kautta. Näitä mystisiä lausahduksia oli tulkitsemassa Kyyrmuurin Neuvonantajat, jotka näkivät lausahduksissa merkkejä tulevasta, diplomaattisia neuvoja sekä sitä yliluonnollista polttoainetta, jota Kaivuukuninkaiden suku tarvitsi varmistaakseen voittonsa jokaisella sotaretkellään, tapahtuivatpa ne hovissa tai taistelutantereella. Näin oli ollut jo useiden sukupolvien ajan, ja näin Kaivuukuningaskirjan sivut täyttyivät voitokkaiden kuninkaiden nimistä ja alueista, joita he valloittivat. Niin se oli ollut, ja niin se jatkui, kunnes eräs tietty Oraakkeli nimeltään Nerif saapui palvelemaan viimeistä näistä kivikypäräisistä kuninkaista.
<br><br>Ensinnäkin Nerifin profetiat olivat hyvin erikoisia. Ne eivät näyttäneet vain kertovan tulevaisuutta, vaan muokkaavan sitä. Outo ennustaja kertoi neuvoja, joita kukaan ei kysynyt, ja pian Kyyrmuurit huomasivatkin olevansa riidoissa aivan uusien vihollisten kanssa. Neuvonantajat aistivat uhan vallalleen, ja kohdistivat nopeasti nämä epätervetulleet tapahtumien käänteet viimeisimmän Oraakkelin syyksi. He vaativat hänen erottamistaan, he halusivat vaatia Sybilejä ottamaan takaisin viallisen profeettansa ja korvaamaan hänet kelvollisella korvikkeella. Mutta Nerif kuvaili synkän näön Norsunluuhautomon tuhosta, ja vain tuntien sisällä uutiset muinaisen koulun tuhoutumisesta katastrofisessa maanvyörymässä kantautuivat hoviin. Peloissaan Kalpeiden Sybilien kohtalosta Neuvonantajat vetäytyivät kammioihinsa, yrittäen kiivaasti välttää Oraakkelin huomion keskipisteeksi joutumista.
<br><br>Kaivuukuningas arvosti kuitenkin suuresti käytännöllisyyttä. Hän epäili ylivarovaisten Neuvonantajiensa mahdollisuutta auttaa häntä valtakuntansa laajentamisessa. Hän tuumi, että näin harvinaista ja ainutlaatuista Oraakkelia pitäisi käyttää aseena tässä tehtävässä. Niinpä hän alensi pelokkaat Neuvonantajansa ja asetti Nerifin vierelleen. Vaikka Kaivuukuningas ei täysin ymmärtäny Nerifin voimia, hän tyytyi uhmakkaasti toteamaan lopputulemat, jotka hän taistoistaan halusi, ja sen jälkeen taivutteli Nerifin sanomaan ne profetioina.
<br><br>Aluksi kaikki oli hyvin. Viimeinen Kaivuukuningas kehuskeli, kuinka ottamalla omakseen Kohtalottaren lemmikin, itse Kohtalotarkin oli hänen leikkikalunsa. Mutta hänen olisi pitänyt ymmärtää varoituksen sana, kun Tyytymättömien Satraappien valtakunnan valloituksen aattona hän yritti pakottaa voittonsa Oraakkeliltaan tämän vain hiljaisesti vastatessa ”siinä voi käydä kuinka tahansa”. Sen vankempaa ennustusta hän ei saanut pakottamallakaan Nerifin suusta tulemaan. Siitä huolimatta kuningas uskoi vankasti armeijaansa. Satraapit olivat sisämaassa, heillä oli heikko puolustus ja heidät oli eristetty kaikista mahdollisista liittolaisista. Niinpä kuningas tulkitsi Nerifin ennustuksen hänelle suotuisaksi kunhan hänellä oli taktinen etu, ja näin ollen hyökkäyksessä olisi vain pieni riski.
<br><br>Jälkiviisaana on helppo todeta, että kuninkaan olisi pitänyt tulkita ennustajansa sanat tarkemmin. Jopa ”Selityksin varustetun jossittelun vuosikirjan” huolellisesti tutkineiden on lähes mahdotonta kuvitella, mitä Tyytymättömien Satraapien palatsin pihalla käydyssä taistelussa tapahtui. Näytti siltä, kuin verilöylyn keskellä taistelu olisi alkanut jakaantua kahtia. Jokainen taistelun kannalta keskeinen hetki poiki aina vain uusia todellisuuksia ja hajosi aina vain pienemmiksi palasiksi. Sotilaat, jotka jo horjuivat vammoistaan ja kaatuivat taistelussa syöksyivät samanaikaisesti varmoin ottein taisteluun. Heidän mielensäkin jakaantuivat; he huomasivat olevansa sekä elossa että kuolleita, olevansa olemassa ja olematta. Jopa voitto ja tappio jakaantuivat, ja molemmat osapuolet kokivat molemmat lopputulokset samanaikaisesti. Maailmasta tuli kuin peilisali, jossa kaikki peilit hajosivat sirpaleiksi loputtomuuksiin asti.
<br><br>Lopputuloksena molemmista osapuolista tuli hulluja. Edes kuningas itse ei kyennyt käsittämään tätä samanaikaista voitokasta ja tappiollista tilaa, ja hänenkin mielensä hajosi hulluuden sirpaleiksi. Naiiveille Satraapeille ei käynyt yhtään sen paremmin. Vastakkaisin hetkin varustetut todellisuudet jakaantuivat jakaantumistaan jatkaen loputtomuuksiin asti, kunnes kaikkia niitä asutti niin ymmällään oleva väestö, etteivät he kyenneet ruokkimaan, vaatettamaan, puolustamaan tai lisääntymään enää perinteisillä tavoilla.
<br><br>Kauan ennen kuin taistelun tapahtumat kantautuivat kuitenkin hoviin asti, Kyyrmuurin Neuvonantajat olivat siepanneet Nerifin, sitoneet ja suukapuloineet hänet ja laukaisseet hänet nopeasti pois universumistaan ulottuvuuksien välisellä aluksella, toivoen hänen päätyvän niin kauas, ettei hänestä olisi heille enää koskaan harmia. Mutta oli jo liian myöhäistä heidän selviytymisensä kannalta. Ja ehkä meidänkin."

				"npc_dota_hero_techies_bio"									"Ei kuunaan ole Ruoppaajan poukamassa kirottu ketään samalla tavalla kuin Räjähdeteknikoita. Toisaalta, Ruoppaajan poukamaa ei enää ole olemassakaan. Eikä Toterinia. Tai edes Ansastajan kylää. Itse asiassa, jos joku alkaisi tutkiskelemaan Räjähdeteknikoiden historiaa, huomaisi hän pian, että kokonaiset kaupungit tuppaavat häviämään kartalta Teknikoiden saapumisen jälkeen. 
<br><br>Kuten jokainen muukin Teknikoita koskeva katastrofi, Ruoppajan poukaman kartalta poispyyhkiytyminen alkoi keksinnöllä. Saatuaan tehtävän suunnitella turvallisemman tavan räjäyttää kaupungin alla olevissa kaivoksissa käytetyt räjähteet, pyrotekniikan ihmelapset Squee, Spleen ja Spoon kehittelivät hämmästyttävimmän keksintönsä siihen päivään mennessä: nappi, jota painettaessa kaukana olevassa räjähteessä syttyy sytytyslanka.
<br><br>Kolmikko halusi yli-innokkaasti testata uusinta keksintöään, ja he täyttivät pienen työpajansa jokaisen nurkan tynnyri toisensa perään uusilla tulisuolasta tehdyillä kaukoräjähteillään. He virittivät yhden ainoan pommin tästä koko varastosta ja perääntyivät kaukana olevalle pellolle. Heidän kyyristyessä ojan suojiin, Spleen painoi räjäytysnappia. He odottivat ja odottivat, mutta mitään ei tapahtunut. Hän nousi pystyyn hämmentyneenä ja painoi nappia uudestaan ja uudestaan kunnes viimein räjähdys repi valtavan reiän maahan. Riemuissaan olevat Squee ja Spleen olivat juuri lähtemässä kotiin päin, kun massiivinen ääni- ja voima-aalto tönäisi heidät kumoon.
<br><br>Hämmästyksissään ja korviensa soidessa odottamattoman aallon seurauksena, he kerääntyivät savuaville raunioille, jossa heidän työpajansa oli joskus ollut. Puunpalat ja kivenmurikat jatkoivat tippumistaan taivaalta samalla kun heidän edessään oleva ammottava kraateri hitaasti laajeni koko ajan leviäväksi kuiluksi. Koko Ruoppaajan poukama tärisi, ja alkoi hiljalleen vajota alla oleviin kaivoksiin paniikissa olevien asukkaiden paetessa.
<br><br>Istuessaan vajovan kotinsa reunalla he virnuilivat ja kikattivat, ajattelematta seurauksia, sillä he olivat täysin omissa ajatuksissaan huomatakseen edellisten naapureidensa halveksuntaa. He miettivät vain yhtä asiaa: kuinka he voisivat räjäyttää vielä isomman laakin?"

				"npc_dota_hero_winter_wyvern_bio"									"Suurten runoilijoiden tavoin myös Auroth haluaisi vain kirjoittaa, mutta Talvitraakin elämä on täynnä häiriötekijöitä. Muinaisliskojen eepoksilla on pitkä ja värikäs historia, mutta jotkut pelkäävät, että jäljellä olevat lohikäärmeoppineet eivät ole yhtä tuottoisia kuin edeltäjänsä. Muinaisliskojen Eddoihin on lisätty vain muutama rivillinen sitten viimeisimmän kulta-ajan. Auroth harmittelee: \"Unohdamme, että elämä on muutakin kuin vihollisten voittamista ja valtaamista. Meidän tulee omistautua luovalle ilmaisulle.\" Hän tekee tutkimusmatkoja ja kerää kirjoja inspiraation lähteeksi. Tutkimus on myös häiriötekijä ja vie aikaa kirjoittamiselta. Vaikka Auroth tietää, että hänen pitäisi olla luolassaan Eddojen kimpussa, hän löytää itsensä usein taistelutantereelta. Hän ryöstää linnoja ja muinaisia kirjastoja. Jos hän sattuu samalla niittämään kunniaa itselleen, hän kiittää siitä tutkimustyötään. Tosiasia on se, että vaikka hän on taistelutaitojensa puolesta legendaarinen, kirjallisuuden puolella tilanne on toinen. Hän ei halua olla sankaritarinoiden tähti, hän haluaa kirjoittaa niitä."

				"npc_dota_hero_arc_warden_bio"									"Ennen kaiken alkua oli yksi: yksi alkuperäinen mieli, loputon ja mahtava, jonka tarkoitusperä oli käsittämätön. Kun maailmankaikkeus syntyi jyrinällä, tämä mieli särkyi osiin. Kaksi suurempaa osaa – joita tultaisiin kutsumaan nimillä Radiant ja Dire – päätyivät vastakkaisiksi voimiksi, jotka alkoivat vääristämään koko luomakuntaa ruokkiakseen keskinäistä kamppailuaan.
<br><br>Sodan ja luonnonmullistuksen uhatessa aluillaan olevaa kaikkeutta, kolmas osa astui esiin. Tämä mieli, joka otti itselleen nimen Zet, halusi saattaa kaiken takaisin täydelliseen tasapainoon. \"Perheensä\" välisestä ristiriidasta järkyttynyt Zet kokosi kaiken voimansa, ja päihitti sisaruksensa yhdessä välähdyksessä. Hän vangitsi sotivat puoliskot taivaankappaleen sisään, jonka hän viskasi pimeyteen, kiertämään tuntematonta maailmaa. Harmonia oli palautettu, mutta Zetin mahdista oli jäljellä vain murto-osa. Hän käänsi katseensa luomaansa vankilaan ja päätti käyttää jäljellä olevan voimansa vartioidakseen sitä aikojen loppuun asti. Lukemattomien iäisyyksien ajan vanginvartija vahti tyrmää väsymättä.
<br><br>Elämä kukoisti alapuolella levittäytyvässä maailmassa, täysin tietämättömänä himmeästi hehkuvan kuun sisään kätkeytyvästä vaarasta tai Zetin ponnistuksista pitää se aisoissa. Vankien ikuinen yhteenotto sai kuitenkin ajan myötä vankilan säröilemään. Lopulta Zetin käytetyt voimat eivät enää riittäneet sulkemaan murtumaa, ja viimein kuu särkyi. Sen vangit olivat vapaita luomaan uuden tuhoisan yhteenoton.
<br><br>Vankilan räjähdyksen voimasta avaruuden kaukaisimpiin nurkkiin paiskautunut Zet huomasi muuttuneensa entisten vankiensa ristiriitaisen energian voimasta. Hän ei ollut enää yksi muoto ja ajatus, vaan moneksi jakautunut. Osa oli heikoimpia, osa vahvempia, ja niitä jokaista yhdisti vain hetkittäinen tietoisuuden virta. Kamppaillen omaa epäyhtenäisyyttään vastaan Zet suuntasi kulkunsa kohti sisarustensa valmistelemaa konfliktia, kääntäen jakaantuneet mielensä yhteen päämäärään: alkuperäisen mielen kaikki osat täytyi joko yhdistää jälleen tai tuhota lopullisesti, jotta epäharmonia ei leviäisi laajemmalle..."

				"npc_dota_hero_monkey_king_bio"		"Viisisataa vuotta vuori piti häntä otteessaan. Hänen päänsä oli vapaa, mutta ruumista ympäröi koko sen kivestä tehdyn vankilan paino, jonka vanhat jumalat olivat loihtineet pysäyttääkseen hänen lapsellisen kapinointinsa. Hänen päänsä muotoa peitti sammal, korvistaan puski ruohoa ja hänen näkökenttänsä peittivät rikkaruohot, jotka kasvoivat maaperästä hänen leukansa alla. Useimmat olettivat hänen kuolleen, tai jumalten rankaisevan häntä taivasta vastaan tekemistään rikoksista, kunnes hänestä olisi vain legenda jäljellä. Mutta, kuten tarinat kertovat, Apinakuningas ei koskaan kuole.<br><br>
Ja niin Sun Wukong odotti. Hän kesti hievahtamatta, kunnes jumalat tulivat antamaan hänelle synninpäästön. Jumalilla oli vapaudelle kuitenkin ehto, jonka Wukong hyväksyi empimättä: hänen tehtävänsä oli saattaa nuorta akolyyttiä salaisella pyhiinvaellusmatkalla, suojella tätä matkan vaaroilta ja huolehtia, että akolyytti palaa kotiin himoittu aarre mukanaan. Jos Wukong tekisi kaiken tämän ja tottelisi ihmisnuorukaisen tahtoa koko pyhän matkan ajan, jumalat katsoisivat hänen tehneen parannuksen.<br><br>
Harvinaista kyllä, Sun Wukong piti lupauksensa kunnialla ja siten sovitti menneen kapinointinsa synnit. Akolyytti palasi temppeliinsä aarre kädessään ja muutamaa kokemusta rikkaampana. Sun Wukong, ensimmäistä kertaa elämässään hyvissä väleissä jokaisen vähänkään tärkeän jumalan kanssa, oli tyytyväinen ja valmis jättämään kunnianhimoiset seikkailut. Apinakuningas oli kuitenkin syntynyt kiusantekoon... eikä jumalten ärsyttäminen koskaan käy tylsäksi."

				"npc_dota_hero_dark_willow_bio"		"Lapset rakastavat kertoa tarinoita keijujen ilkikurisista seikkailuista... koska lapset eivät tiedä kuinka ilkeämielisiä paskiaisia suurin osa keijuista on. Ja ilkeiden keijujenkin maailmassa vain harva nimistä lausutaan yhtä inhoten kuin Mireska Sunbreeze.<br><br>Rikkaan kauppakuninkaan tytär, Mireska kasvoi Revtelissä, häikäilemättömässä valtiossa, jossa manipulointi ja murha olivat arkipäivää. Mutta vaikka hän olikin erinomaisen pätevä noudattamaan paikallisia käyttäytymissääntöjä (sekä kirjoitettuja että kirjoittamattomia) ja sosiaalisia tapoja, jotka olivat läsnä hänen elämänsä jokaisessa hetkessä, hän koki koko touhun varsin puuduttavaksi.<br><br>Saatuaan lopulta tarpeekseen Mireska teki kuten monet muutkin kapinoivat lapset: poltti perheensä kartanon maan tasalle ja lähti lemmikkinsä Jexin kanssa kiertämään maailmaa uudet kujeet mielessään."

				"npc_dota_hero_pangolier_bio"		"Nivanan urhoollisten naiset ja herrat viettävät vauhdikasta elämää miekkaa heiluttaen, kattokruunuilla näyttävästi keikkuen ja yhden yön romansseilta karkuun juosten. Ja vaikka he kaikki noudattavat ohjenuoraansa, \"Seikkaile elämäsi edestä tai kuole tylsänä\", Donté Panlinin urotyöt saavat parkkiintuneimmankin patriootin silmät laajenemaan.<br><br>Ei ole hirviötä jota hän ei surmaisi, ei olentoa jota hän ei riiaisi, ei tyrannia jota hän ei uhmaisi eikä aatelista, joka voisi vastustaa hänen hunajaa tihkuvia sanojaan."

		 		"npc_dota_hero_grimstroke_bio"		"Ashkavorin kansa oli kokoontunut temppeliaukiolle todistamaan uuden suojelijansa ylösnousua, jossa tämä sitoisi heidän sielunsa omaansa. Kun hänen pensselinsä viimeiset vedot koskettivat riimukiveä, ja Ylösnoussemuksen side syntyi, kaikki – myös kotiin jääneet – aistivat jonkin menneen kammottavasti pieleen.<br><br>Hän ymmärsi syyn välittömästi. Musteen tehoa voimistamaan tarkoitetut jumalveren pisarat olivatkin saastuttaneet sen, ja hänen juuri loitsimansa sidostaian voima uhkasi nyt hukuttaa hänet. Saastunut muste luikerteli pensseliä pitkin riimukivestä ylös ja hänen käsiinsä. Pian muste peitti hänet kasvoja ja suuta myöten, eikä hän olisi voinut huutaa vaikka olisi halunnut.<br><br>Hän oli koko ikänsä yrittänyt tulla voimakkaammaksi kuin opettajiensa asettamat rajoitukset. Lopulta hän oli rikkonut pyhää sääntöä, joka kielsi musteiden muuntelun. Nyt kun Ylösnousemuksen lähde avautui, hän tunsi sielunsa täyttyvän voimasta, jota ei ollut koskaan voinut kuvitellakaan. Suuri voitto vaati enää selviämistä.<br><br>Hän ammensi sidoksen voimaa ja puski sillä saastunutta mustevirtaa vastaan. Ilmassa kaikui valitus: hänen kansansa hätähuuto. Jotkut horjuivat, heikoimmat kaatuivat. Moni yritti paeta. Silti hän ammensi yhä päättäväisemmin kansan voimavaroja itseensä. Mutta se ei riittänyt pysäyttämään mustehyökyä.<br><br>Kun hänen keuhkoihinsa vangittu ilma alkoi loppua, ja musteen synkkyys jo peitti hänet kauttaaltaan, hän keksi pakokeinon. Ashkavorin kansan kanssa tehtyä sidosta oli tarkoitus käyttää ainoastaan heidän suojeluunsa... Mutta sidos tomi molempiin suuntiin.<br><br>Viimeisillä voimillaan, sokeasti vastustaen hän puski musteaallon sidokseen.<br><br>Hän tunsi aallon heikkenevän asteittain... ja kuuli kansansa kauhunhuudot, kun saaste otti heistä vallan. Kun muste vihdoin hellitti, hän avasi silmänsä nähdäkseen uuden maailman. Ashkavorin väki oli muuttunut. Jokainen sielu oli vääristynyt kaameaksi varjoksi omasta itsestään... Veren ja lihan oli korvannut limainen, saastunut muste."

				"npc_dota_hero_mars_bio"			"Mars, taivaan ensimmäinen poika, kävi kauan loputtomia sotia ja todisti, kuinka lukemattomia ristiretkiä tehtiin sen entisen nimen turvin. Valloitus- ja kostoretkiä. Syystä ja syyttä, aina julmia. Isänsä Zeuksen lailla Mars toimi täysin mielijohteesta, mutta oli paljon sitäkin julmempi ja kylvi käsittämätöntä kärsimystä.<br><br>Aikain saatossa isän itseriittoinen tapa toimia – jota kunnioitti myös moni muu jumala, vaikka samalla halveksi <i>Marsia</i> – alkoi tuntua tyhjältä. Mars ei saanut sotimisesta sitä, mitä halusi. Ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin sodan jumala alkoi kyseenalaistaa sitä, miksi ylipäätään käytti kunniakasta miekkaansa.<br><br>Sitten kävi niin, että kohtalo vastasi kysymykseen. Marsin on sodittava suuremman päämäärän vuoksi. Sen vaakunan on kylvettävä entistä enemmän raakuutta ja kärsimystä. Sen on viimein vaadittava sille verenperintönä kuuluva johtoasema. On aika polttaa vanhain aikain pantheon poroksi ja rakentaa sen tuhkille uusi imperiumi. Vain niin Mars löytää tyydytyksen ja saa valta-asemansa takaisin."
				
				"npc_dota_hero_void_spirit_bio"			"Muut henget eivät edes väitä ymmärtävänsä vanhimman hengen, Void Spirit Inain, ajatuksen juoksua ja juonittelua.
Se tietää salaisuuksia, jotka järisyttäisivät kuolevaista mieltä. Se tarkkailee sivusta universumia työssään ja antaa huolella koulittujen apureiden hoitaa likaiset työt. Se tulee salaisesta temppelistään materiaaliseen maailmaan vain silloin, kun vain se itse voi mielestään ohjata todellisuuden kulkua oikeaan suuntaan.<br><br>Inailla on laaja näkökulma olevaisuuteen. Se keskittyy vain ja ainoastaan aikaan, jota se ei voi vielä nähdä. Hetkeen, jolloin kohtalo saa useamman todellisuuden törmäämään. Nyt se tulee esiin eetteristä ratkaistakseen taiston muinaislinnoituksista ja valmistellakseen liittolaisiaan edessä olevaan vieläkin suurempaan taisteluun."
				
				"npc_dota_hero_snapfire_bio"			"Beatrix Snapfire ja hänen lohikäärmekonnansa Mortimer ovat tervetullut näky Kaukomaiden sateen piiskaaman portin, Nanarakin aavikkoteillä ja keitailla, joissa ryysysakki elää kituuttaa.<br><br>Beatrix tunnetaan siitä, että hän on aseseppänä omaa luokkaansa, puhuu viisaita, levittää iloa ja tekee maailman parhaita tulipipareita. Hän on pärjännyt pitkään ja elänyt vanhaksi nuorten alalla, koska hänellä on hallussa sanan säilä ja nopea liipaisinsormi.<br><br>Kaukomailta löytyvät luukasat ovat todiste siitä, ettei roistojen ja hulttioiden kannata yrittää käyttää Beatrixin pientä kokoa ja luontaista ystävällisyyttä hyväkseen."
				
				"npc_dota_hero_hoodwink_bio"			"Hoodwink vietti varhaisvuotensa idyllisessä vehreydessä, joka ennen täytti Krimwohlin laitamat. Ajan myötä kuningaskunta alkoi kasvaa, ja niin kasvoivat myös asukkaiden ja sotilaiden tarpeet. Malmin louhijat ja puuparonit kaivoivat, kaatoivat ja tuhosivat kilpaa luonnonkaunista metsää yrittäessään tyydyttää muuttuvan maan vaatimukset.<br><br>Muinaisten metsämaiden asukkailla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin liittyä turvaan vaeltavaan pakolaisvirtaan, kuolla Krimwohlin ruutiin ja rautaan kotiaan puolustaessaan tai paeta pohjoiseen koettaakseen onneaan sumuisen Tomo'kanin metsän kirotuissa laaksoissa ja lehdoissa.<br><br>Niissä pohjoisen petollisissa metsissä Hoodwink varttui aikuiseksi. Se vältteli Tomo'kanin julmia saalistajia, mielisteli yksiä ja vihastutti toisia rosvojoukkoja ja varmisti, että oli aina paikalla, kun jossain tapahtui ilkivaltaa. <i>Oletettavasti</i> se oli usein itse kaiken pahan alku ja juuri.<br><br>Kun pohjoiseen tuli tuulahdus Krimwohlin tulipaloista, Hoodwink alkoi miettiä perhettään ja ystäviään. Sitä, miten nämä selvisivät valtauksesta ja elää kituuttivat keskellä tuhottua maata. Hoodwinkin sydän itki verta, ja sen oli pakko lähteä sivilisaation rajalle katsomassa, miltä sen lapsuuden maisemat tuhonneet paholaiset näyttivät.<br><br>Se huomasi, että lapsuuden hirviöt eivät olleetkaan hirviöitä. Ne olivatkin vain... ihmisiä. Sotilaita, työmiehiä, kauppiaita ja pakolaisia. Sotilaatkaan ruuteineen ja rautoineen eivät olleet mitään Tomo'kanin vaaroihin verrattuina. Tomo'kanissa piti varoa tarttuvia lonkeroita ja teräviä hampaita ja vältellä vaaroja kuin tuulessa kieppuva vaahterantaimi.<br><br>Hoodwink tiesi, että on aina turvassa Tomo'kanin tiheiköissä, joita suurin osa ihmisistä osaa onnekseen pelätä. Nyt Hoodwink käy aina kimppuun, jos joku yrittää kesyttää villin luonnon. Se vie uhreiltaan omaisuuden, pitää mitä haluaa ja tuhoaa loput. Se opastaa sukulaissieluiset selviytyjät takaisin elämään vehreyden keskellä."
				
				"npc_dota_hero_dawnbreaker_bio"			"Ikuisuuksia sen jälkeen, kun Valon haltijan poistuminen pani alulle valon ajan, osa aamunkoin jälkeläisistä alkoi nousta esi-isänsä luojan jälkeensä jättämää kaaosta vastaan. Nämä kulkivat nimellä Valon lapset ja pitivät itseään ainoina mahdollisina Valon haltijan manttelinperijöinä. Ne janosivat päästä taistelemaan pimeyden voimia vastaan ja kasasivat mahtavan armeijan, jolla puhdistaa maailmankaikkeus ikiyön olennoista.<br><br>Dawnbreaker Valora on Valon lasten muinaisista luomuksista arvostetuin soturi ja majesteetillisen järjestyksen ja valon sanansaattaja. Valora valettiin metallisen tähden ytimestä, ja uuden elämän siihen puhalsi kultainen hengitys. Valoran tehtävänä oli levittää universumin synkkiin kolkkiin Valon lasten viisauden loistetta ja sytyttää taivaat tuleen taivaallisen vasaransa heilahtaessa ikuisessa taistossa kaaosta vastaan.<br><br>Ajan myötä Valon lapset paljastivat, että Dawnbreakerille oli toinenkin tehtävä. Ne olivat keksineet keinon, jolla niiden sisäinen valo läpäisisi koko kosmoksen ja tuhoaisi kaiken pimeyden ikiajoiksi. Ne passittivat Valoran ottamaan haltuun energialähteen, joka oli suunnitelman kulmakivi. Ensimmäistä kertaa ikinä Valora epäonnistui vasaroineen, ja hinta siitä koitui kovaksi sekä sille että Valon lapsille. Valon lasten kipinä sammui, ja Dawnbreaker jäi ajelehtimaan vuosituhansiksi pimeään avaruuteen, kunnes törmäsi lopulta tuntemattomaan maailmaan.<br><br>Siellä se uinui, kunnes nuori kiertotähti herätti henkiin muinaisen energialähteen, Valon lasten reliikin, joka Valoran tapaan iäisyyksien ajan oli hautautuneena tuulisen, punaisen lakeuden keskellä. Valora sai takaisin osan voimistaan ja heräsi sodan runtelemassa ja kaaoksen valtaamassa maassa. Se tiesi, että sen jumalat olivat mennyttä, mutta vasaran mahti elää. Se aikoi käyttää asettaan vain hyvyyden ja valon nimissä."
				
				"npc_dota_hero_marci_bio"		"Marcia moni ihailee, mutta harva tietää hänen juuristaan. Hän liikkuu useimmiten prinsessa Miranan seurassa, mutta ystävyyden synnystä ei kumpikaan paljasta koskaan mitään. Marci on liittolaisilleen raivokas mutta rehti kumppani. Vihollisiin hän kylvää pelkoa, jos nämä yrittävät satuttaa hänen ystäviään. Moni tietämätön saattaa vähätellä Marcin kokoa, mutta hänestä löytyy sisäistä voimaa, joka lataa iskuihin ällistyttävän tehon. Marci murskaa ne, jotka tohtivat testata häntä. Niille taasen, jotka pääsevät hänen suosioonsa, Marci on rento ja luotettava ystävä."
				
				"npc_dota_hero_primal_beast_bio"	"Vaikka Mistwoodin sumuisten metsien alennustilaan johtanut muutos idyllisestä lakeudesta vaarain täyttämäksi pöheiköksi tapahtui hitaasti ja taikurien toimesta, useimmat oppineet ovat samaa mieltä siitä, että Primal Beastin ilmestyminen oli todellinen lopun alku.<br><br>Maailman muutti tunteeton olento, Primal Beast, joka tuntee ainoastaan nälkää ja tuskaa. Aiempi elämä väkivallan ja kauhun täyttämällä planeetalla ja verenvuodatuksen keskellä olivat muokanneet siitä huippusaalistajan. Sen olivat ajaneet maanpakoon mestarit, jotka yrittivät epätoivoisesti saada sen hallintaansa. Niin Beast päätyi uuteen maailmaan, jossa se sai muuttua kaikessa rauhassa nälkäisestä saalistajasta päällekäyväksi tappokoneeksi ilman mitään vastarintaa.<br><br>Tuhansia vuosia Mistwood oli Beastin mielipaikka, jossa se sai rauhassa kylvää tuhoa.... kunnes yksi mitätön kiusankappale käytti vippaskonstia ja viritti Beastille Gleipnir-ansan.<br><br> Ilman jatkumolaitteen arvaamattomia voimia Primal Beast saattaisi olla yhä ansassaan. Gleipnirista ja Holvista vapautunut Beast on kaukana Mistwoodista, asumattomilla mailla ja suuntaa kuononsa kohti uusia verisiä ja raakoja seikkailuja – eikä vaivaisesti sykkivä sivilisaatio voi kerrassaan mitään iättömälle hirviölle."
				
				"npc_dota_hero_muerta_bio"		"Muertan tarinasta on liikkeellä yhtä monta versiota kuin Gormin Kalmankedolla on hautoja. Kummitusjutuissa nuori maalaistyttö, jonka koko perhe on surmattu, palaa manan mailta takaisin vaatimaan murhamiehet tilille teoistaan. Pimeissä tavernoissa juoppolallit puolestaan jorisevat salaliittoteorioita sieppauksista ja kylmäveristen tappajien haamuveljeskunnasta.<br><br>Kaikille versioille on kuitenkin yhteistä se, että ne kertovat neidosta, joka kihisi vihasta murhaajiaan kohtaan niin, että kieltäytyi kuolemasta. Ne kertovat myös, kuinka hänen silmitön kiukkunsa teki Kuolemaan niin syvän vaikutuksen, että tämä päätti antaa hänelle eteeriset pistoolinsa Armon ja Vahingon ja nimittää hänet lähimmäksi apurikseen. Nyt tämä nuori nainen jahtaa tiensä pään kohdanneita kadotettuja sieluja, raahaa heidät väkipakolla kolkkaan, josta ei ole paluuta − ja pitää huolen, että kelmit saavat ansionsa mukaan."
				
				"npc_dota_hero_ringmaster_bio"		"Tervetuloa, koko konkkaronkka, hämmästyttävään spektaakkeliin, josta puhutaan vielä kauan. Tiedossa on aisteja ja ennakkoluuloja ravistelevia kokemuksia ja raunioiksi murenevia muinaislinnoituksia.<br><br>Lavalla nähdään se ainoa oikea mekaaninen ihme, Cogliostro Kettle alias Ringmaster. Kidutuksen mestari ja oman aikansa nero tarjoaa taidonnäytteitä ja kärsimystä uhkarohkeille sankareille, jotka tohtivat raottaa karmiininpunaista esirippua ja kohdata vailla pelkoa sen, mitä verhon takaa löytyy.<br><br>Esiintyjät tekevät usein sen virheen, että odottavat yleisön tulevan luokseen. Ringmaster tietää, että yleisö <i>on löydettävä</i> itse. Katsojat on <i>raahattava</i> paikalle ja <i>pakotettava</i> katsomaan."
				
				"npc_dota_hero_kez_bio"		"\"Synnyin hintalappu otsassa. Kun aloin aiheuttaa ongelmia, hinta nousi. Aina, kun kuningatar Imperia korotti palkkiota, tiesin, että olen tehnyt jotain oikein. Luulen, että se on pahinta Jääraunioilta poissa olossa... Hinta on saatava takaisin kohtuullisiin lukemiin.\""
	}
}