"monster_hunter_world.vdata"
{
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_1000_RadiantCreeps_LocFieldNotes"		"Kun tapasin barbaari Frugin ensimmäisen kerran, hän istui metsäaukiolla kivellä ja sitoi melko kivuliaan näköisiä haavojaan. Maassa hänen vieressään oli ruumiita, jotka näyttivät olevan puuta. Tai Frugin jäjiltä pikemminkin pilkottuja halkoja.

<br/><br/>Esiteltyäni itseni Frug kertoi haluavansa sankariksi. Hän sanoi, että saisin olla ensimmäinen, joka kirjoittaa hänen uroteoistaan. Voisin aloittaa hänen juuri voittamansa taistelun jälkimainingeista.

<br/><br/>\"Jos haluaa sankariksi, näillä on hyvä harjoitella\", barbaari murahti. \"Oikeatkin sankarit hiovat taitojaan niillä.\"

<br/><br/>\"Ja parasta on tämä\", hän lisäsi, kumartui ja vei ruumiilta rahat.

<br/><br/>Huomautin, ettei teurastaminen ja ruumiiden ryöstely ollut kovin sankarillista. Frug raapi leukaansa ja rypisti kulmiaan.

<br/><br/>\"Kaikki sankarit tekevät niin\", hän sanoi, vaikkei näyttänyt olevan vakuuttunut omista sanoistaan. \"Eihän se voi olla väärin, jos kaikki sankarit tekevät niin.\"

<br/><br/>Sen sanottuaan hän murahti uudelleen, nappasi kirveensä ja tallusteli metsään."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_1000_RadiantCreeps_LocNonHeroName"		"Radiantin kätyri"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_1001_DireCreeps_LocFieldNotes"		"Olin Villisikalassa, pienessä hauptstadtilaisessa kapakassa, kun barbaari Frug astui sisään. Hänen kainalossaan oli pää, jolla näytti olevan luusta tehty naamio.

<br/><br/>\"Pääsenkö tällä tänne sisään?\" hän kysyi baarimikolta vihaisesti. \"Kaikki pirun sankaribaarit väittävät, ettei tämä riitä.\"

<br/><br/>Baarimikko sanoi kainosti Frugille, että hän sai istua minne halusi. Kun barbaari osti oluen ja istahti raskaasti pienen pöydän ääreen, päätin mennä juttusille.

<br/><br/>\"Ai, sinäkö se oot?\" hän sanoi. \"Mietin mitä sanoit ja päätin olla tappamatta enää niitä puumiehiä. Elleivät ne sitten aloita mitään.

<br/><br/>\"Nyt jahtaan vain näitä.\"

<br/><br/>Hän virnisti ylpeänä ja osoitti naamioitua kalloa, jonka oli tuonut baariin. Sekä naamio että mestaushaava olivat kammottava näky.

<br/><br/>\"Niillä on rahaakin\", Frug myhäili.

<br/><br/>Huomautin, ettei se tee kenestäkään parempaa ihmistä, jos vain <i>vaihtaa kohdetta, mutta jatkaa tappamista ja ryöstelyä</i>.

<br/><br/>\"Toisia on niin vaikea miellyttää!\" barbaari huusi. \"Häivy!\"

<br/><br/>Lähdin. En halunnut arvuutella, mitä Frug tekisi ryöstääkseen rahani."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_1001_DireCreeps_LocNonHeroName"		"Diren kätyri"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_1002_Courier_LocFieldNotes"		"Daz Cardle lapioi lantaa, jota sadat pienet mutta vankat kuorma-aasit tuottivat Cardlen kuriirinkasvatusalueen monista hyvin hoidetuista pelloista. Hän huomasi minun lähestyvän, nojasi lapioonsa ja pyyhki otsaansa.

<br/><br/>\"Tulitko etsimään kuriiria?\" hän kysyi. \"Asiakkaani ovat yleensä jonkin verran sinua isompia.\"

<br/><br/>Kerroin hänelle, että haluan vain kysyä hänen liiketoiminnastaan, ja hän suostui mielellään juttelemaan – edellyttäen, että otan ylimääräisen lapion ja autan häntä työssään.

<br/><br/>\"Kuriireille on aina kysyntää\", hän sanoi ylpeänä ja nappasi toisen lapiollisen. \"Onneksi ne lisääntyvät uskomattomalla tavalla.\"

<br/><br/>Jotkut asiakkaat palaavat useita kertoja päivässä, hän kertoi. Hän kiittää menestystään kahdesta säännöstä joita ei koskaan riko: varmista, että kuorma-aasit ovat vahvoja ja terveitä, äläkä koskaan kysy, mihin ostaja aikoo käyttää niitä.

<br/><br/>Hän silitti kuriiria ja syötti sille palan taskustaan. Oli selvää, että hän välitti niistä. En maininnut, mitä niille saattaa tapahtua myynnin jälkeen."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_1002_Courier_LocNonHeroName"		"Kuriiri"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_1003_Tormentor_LocFieldNotes"		"\"On se outo, eikö olekin?\" Gren siristeli auringossa silmiään ja katseli jättimäistä laatikkoa, joka oli kiinni ketjuilla, mutta leijaili harjanteen yllä. \"Loota vain ilmestyi jostain yhtenä päivänä. Ei aavistustakaan, kuka sen toi tai miksi.\"

<br/><br/>Laatikko oli todellakin outo. Se leijui korkealla ilmassa hehkuen, sitä ympäröi utuinen kehä.
Grenin kylän maajussit olivat aluksi ymmällään ilmestyneestä laatikosta. Sitten iski pelko, ja se saa ihmiset tekemään tyhmiä asioita.

<br/><br/>\"Mieheni Shev, rauha hänen sielulleen, päätti vetää laatikon maahan ja kokosi avukseen joukon viljelijöitä\", hän sanoi. \"Shev oli onneton tunari, mutta toivoin, että muut miehet hoitaisivat homman.\"

<br/><br/>Ei heistä ollut siihen. He heittelivät lootaa talikoilla, kivillä ja kirveillä, mutta mikään ei tepsinyt. Päin vastoin tilanne kääntyi miehiä vastaan ja miehet kuolivat. Nyt Gren hoitaa viljelyksiään yksin. Entä kuutio?

<br/><br/>\"Se ei vahingoita ketään\", hän sanoi. \"Paitsi ääliöitä, jotka yrittivät tuhota sen. Mutta pääsinpä miehestäni, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_1003_Tormentor_LocNonHeroName"		"Piinaaja"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_1004_Roshan_LocFieldNotes"		"\"Roshan? Hänet voi kyllä ​​tappaa\", kehuskeli harmaantunut soturi Barrios. Hän käänsi ainoalla jäljellä olevalla kädellään varrasta, jolla paistoi jänistä. \"Mutta tiedä, ettei hän kaadu helpolla.\"

<br/><br/>Barrios oli aikoinaan jäsen Tulenpunaisessa viisikossa, pahamaineisessa palkkasoturijoukossa, jonka Krimwohlin kaupunginvaltuusto oli palkannut surmaamaan muinaisen otuksen. He olivat iskeneet nopeasti ja tappavalla voimalla, mutta Roshan oli iskenyt takaisin kovemmin. Vain kaksi Tulenpunaisen viisikon jäsentä pääsi pakoon, toinen heistä haavoittui vakavasti.

<br/><br/>Kun Barrios palasi hakattuna ja entistä ovelampana Krimwohliin, hän kokosi paljon suuremman joukon sotureita, velhoja ja sankareita. Ajatus kunniasta, Roshanin aarteista ja Krimwohlin avokätisestä palkkiosta nostatti taistelutahtoa. Silti pedon kaatamiseen tarvittiin joka ikinen loitsu ja miekka. Barriosin miekkakäden menetys oli pientä.

<br/><br/>\"Mutta kävi ilmi, ettei häntä kutsuta Roshaniksi, tuoksi kirotuksi Kuolemattomaksi, turhaan\", soturi huokaisi. \"Kun pääsimme takaisin Krimwohliin, hän oli jo palannut kuvioihin. Ihan kuin hänelle ei olisi käynyt kuinkaan.\"

<br/><br/>\"Eikä koskaan saatu sitä luvattua palkkiota\", Barrios mutisi ja kohenteli tulta."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_1004_Roshan_LocNonHeroName"		"Roshan"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_100_Tusk_LocFieldNotes"		"\"Et olisi minulle mikään haaste\", Tusk hörötti, kun koputin häntä ensimmäisen kerran olkapäähän. \"En tappele sinun kanssasi, pikku haltia. Se ei olisi reilua.\"

<br/><br/>Ehkä oli tyhmää häiritä Tuskia, kun hän istui Cobaltin pakkasenpureman kaupungin meluisassa oluttuvassa. Hänen katseensa harhaili edestakaisin, kun hän puristeli nyrkkiään, jossa oli taistelukäsine. Toinen käsi pysyi jättimäisen oluttuopin lähellä.

<br/><br/>Kun selitin, etten tullut hakemaan tappelua, vaan toivoin voivani kirjoittaa hänen uroteoistaan, hän nauroi entistä äänekkäämmin.

<br/><br/>\"Miksi vaivautua? Kaikki Tuskin uroteot tuntevat\", hän sanoi tilatessaan lisää olutta hakkaamalla pöytää. \"Paras taistelija Jäätyneessä valtakunnassa. Paras taistelija missään.\"

<br/><br/>Se kiinnitti lähellä olevan peikon huomion. Tämä nauroi, nousi ylös ja meni Tuskin luo. Se ei ollut hyvä idea. Salamannopeasti rähinöitsijä oli jaloillaan ja löi vastustajaansa todella kovaa. Kuulin seitsemän luun murskautuvan, eikä yhdenkään peikon kallosta pitäisi lähteä sellaista ääntä. Aiemmin riehakas väkijoukko oli hiljaa. Tusk katseli ympärilleen hakien lisähaastajia. Ketä tahansa. En osannut sanoa, näyttikö hän odottavalta vai epätoivoiselta. Kukaan ei tarjoutunut tappeluun.

<br/><br/>\"Täältä ei löydy kunnon tappelukaveria\", Tusk mutisi pettyneenä. Sen sanottuaan hän käpertyi palloksi ja vieri ulos kylmyyteen."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_100_Tusk_LocHeroName"		"Tusk"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_101_SkywrathMage_LocFieldNotes"		"Jos minun pitäisi valita yksi sana kuvailemaan Dragonus-nimistä velhoa, se olisi vaikuttava – mutta huumorintajuton olisi käypä kakkosvaihtoehto.

<br/><br/>Hän vartioi Piikkipesää Aavemaisessa kotkanpesässä, kun pyysin hetken hänen aikaansa. Hän kieltäytyi vastaamasta, ja avulias ohikulkija ehdotti, että palaisin vartijanvaihtoon seitsemän tuntia myöhemmin. Kun vihdoin palasin, hänen tilalleen tuli roteva lentokyvytön lintu nimeltä Grackle.

<br/><br/>\"Siipirikot ovat yhtä päteviä ja arvostettuja kuin jalosukuiset\", hän tuhahti, vaikka sanoikin sen ikään kuin hänen suunsa ei olisi vielä tottunut valheeseen.

<br/><br/>Dragonus, Taivaankiitäjävelho, marssi virallisen näköisenä puhuessaan. Vaikutti siltä, ​​ettei hän koskaan koe olevansa vapaalla. Ainakin hän viettää vapaa-aikansa puhuen vain virkavelvollisuudestaan.

<br/><br/>\"Kuningattaren vartiointi on korkein kutsumus, johon voi pyrkiä\", hän kertoi minulle.

<br/><br/>\"Oikean kuningattaren\", hän selvensi. \"Aavemaista kotkanpesää hallitsee nyt sen laillinen hallitsija\", hänen äänensä kaikui Kotkanpesän majesteettisissa saleissa. Ja tällä kertaa uskoin häntä. Ensimmäistä kertaa näin pilkkeen hänen silmissään ja ylpeän hymynkareen."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_101_SkywrathMage_LocHeroName"		"Skywrath Mage"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_102_Abaddon_LocFieldNotes"		"En koskaan päässyt lähelle Avernuksen lähdettä. Harva pääsee. Se ei ole mikään pihan suihkulähde, vaan halkeama linnan alla, vuotavaa usvaa, paksua ja mustaa kuin kalmarin muste.

<br/><br/>Hengitä sitä sisään, sanotaan, niin saat outoja voimia ja näkyjä. Sanotaan myös, että arvoituksellinen lordi Abaddon on hengittänyt sitä niin paljon, että hänessä on enemmän usvaa kuin ihmistä. Joten tunteaksesi mysteerin sinun tarvitsee tuntea usva. Ongelmana on, että sitä vartioivien pappien on päästettävä sinut sisään, eivätkä he päästä.

<br/><br/>Joten tein toiseksi parhaan asian: puhuin heidän kanssaan, jotka olivat päässeet sisään.

<br/><br/>Yksi siivooja näki siitä vilauksen. Hän ei ole nukkunut sen jälkeen, vain unelmoi omasta kuolemastaan ​​toistuvasti. Ritari, jonka kerran annettiin \"maistaa\" sitä, takoo nyt linnan portteja kädet verillä ja anelee lisää.

<br/><br/>Millaista se on? Heidän kertomustensa mukaan: kylmää ja... tietoista. Kuin muukalainen, joka penkoo aivojasi ja jättää joskus jotain kiiltävää jälkeensä.

<br/><br/>Entä Abaddon? Se, mitä hän siitä saa, on vain hänen itsensä ja sumun tiedossa. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_102_Abaddon_LocHeroName"		"Abaddon"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_103_ElderTitan_LocFieldNotes"		"Korkealla rosoisella, auringon paahtamalla laakiovuorella Kaaoserämaassa kompuroin kallionkielekkeen alle etsimään varjoa. Yllätyksekseni siellä oli jo suojassa joukko muraaleja, joiden pigmentti oli yhtä halkeilevaa ja ikivanhaa kuin maisema.

<br/><br/>Ensi silmäyksellä ne tuntuivat luomismyytiltä. Vanhimmat maalatut kuvat esittävät titaanisia hahmoja muokkaamassa vuoria ja tyhjentämässä valtameriä, ikään kuin itse maailmankaikkeus olisi savea. 

<br/><br/>Sitten suurin hahmoista rikkoi maailman – ilmeisesti vahingossa. Yhä uudelleen ja uudelleen myöhemmät eri käsien tekemät piirustukset näyttivät hänen vaivalloisesti asettelevan palasia yhteen ties mistä nostetuilla sirpaleilla. Samaan aikaan pienet hahmot juoksivat reunoilla, ehkä taiteilijat itse. Jäljensin yhden piirustuksen sormellani. Vuori värähteli. Todennäköisesti sattuman seurauksena.

<br/><br/>Ja sitten minulle valkeni: Tämä ei ollut luomismyytti, vaan varoitus. Keitä nämä taidemaalarit olivatkaan tai mitä heille tapahtui, heidän viestinsä säilyy täydellisesti ehjänä läpi vuosituhansien: VAARA – RAKENNUSTYÖMAA. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_103_ElderTitan_LocHeroName"		"Elder Titan"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_104_LegionCommander_LocFieldNotes"		"Kalliolinnan majesteettinen keisarillinen palatsi kohoaa kaupungin yllä. Uudet, pikkutarkat kivityöt paikkailevat Hornan lauman vuosia aiemmin tuhoamia osia. Uutta on myös massiivinen rauta-aita, joka ympäröi rakennelmaa.

<br/><br/>Keisari Galanius oli kiireinen (keisarin kielellä \"liian tärkeä puhuakseen kirjurin kanssa\"), mutta palatsin taloudenhoitaja, tunnollinen mies nimeltä Lorath, tarjosi minulle hieman aikaansa.

<br/><br/>\"Kaupunki on edelleen keskellä jälleenrakennusta vuosia myöhemmin\", hän mumisi. \"Mutta ei olisi ollut mitään, mitä rakentaa uudelleen, ei ketään rakentamassa sitä uudelleen, ellei olisi ollut Tresdiniä.\"

<br/><br/>Kaupungin ylistetyn Pronssilegioonan komentajana Tresdin oli ollut ratkaisevassa asemassa kaupunkia piirittäneiden demonien torjumisessa. Legioonan horjuessa hän haastoi Hornan lauman johtajan taisteluun. Hänen mahdollisuutensa näyttivät varsin heikoilta, mutta hän onnistui voittamaan.

<br/><br/>\"Kun heidän johtajansa oli kukistettu, lauma lähetettiin takaisin Syvyyteen\", Lorath sanoi.

<br/><br/>Hän lisäsi nähneensä komentajan taistelevan raivokkaita vihollisia vastaan ​​​​yksi kerrallaan ja ajavan takaisin kokonaisia ​​​​hyökkääjäpartioita. Näköalapaikalta korkealta tornista, tietenkin.

<br/><br/>\"Hän on lähtenyt etsimään kostoa niille, jotka tuhosivat kaupunkimme, mutta jos Kalliolinna joskus tarvitsee puolustajaa, Tresdin on täällä.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_104_LegionCommander_LocHeroName"		"Legion Commander"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_105_Techies_LocFieldNotes"		"Vaimeat, kaukaiset räjähdykset voimistuivat tarpoessani Kateuden maiden halki. Myös hiekkaisen maaston aiheuttamat palovammojen jäljet ​​ja kraatterit näyttivät tietä. Kävi ilmi, että oppaan palkkaaminen löytämään kernaat, jotka myös Techies-nimellä tunnettiin, oli ollut tarpeetonta. Hyvä niin, sillä oppaakseni lähtenyt miekkonen oli astunut miinan päälle ja räjähtänyt kilometrin puolentoista päässä.

<br/><br/>Lopulta törmäsin kernaisiin, kun he näpertelivät lankoja, jotka oli kiinnitetty suureen puiseen laatikkoon, jonka sivuilta vuoti ruutia.

<br/><br/>\"Hei, haluatko nähdä jonkin pamahtavan?\", piipitti joukon suurin.

<br/><br/>\"Jos et, niin katso muualle\", mutisi laiha, sikaria imeskelevä tyyppi.

<br/><br/>Selitin, että olisin iloinen nähdessäni räjähdyksen, jos he vastaisivat ensin muutamaan kysymykseeni.

<br/><br/>\"Tämä yleensä vastaa kaikkiin kysymyksiin\", sanoi laiha kernas ja heitti ruosteisen metallipallon dyynien yli. Räjähdys sai heidät repeämään nauruun.

<br/><br/>Jatkoin yrittämistä ja kysyin, mikä sai heidät liittymään taisteluun muinaisten puolesta.

<br/><br/>\"Mikä on muinainen?\", kuului ääni ison kernaan selässä olevasta tynnyristä."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_105_Techies_LocHeroName"		"Techies"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_106_EmberSpirit_LocFieldNotes"		"\"Et ole mikään soturi\", sanoi leimuava soturi Xin syvällä ja rauhallisella äänellä.

<br/><br/>Selitin epäröiden, etten oikeasti ollutkaan. Olin itse asiassa vaeltanut Walittawilla wuorilla päiviä etsien Liekkien linnoitusta. En siksi, että oppisin lentämään, vaan jotta voisin oppia <i>hänestä</i> lisää. Onneksi Xin, Ember Spirit, ei loukkaantunut.

<br/><br/>\"Tieto on valttia\", hän sanoi ja pyysi minua istumaan viereensä. \"Sekä mieltä että kehoa on ravittava.\"

<br/><br/>Pidin jonkin verran etäisyyttä. Hän ei ollut ilkeämielinen, mutta hänestä säteili silti epämukavaa kuumuutta.

<br/><br/>Xin puhui siitä, kuinka hän oli ihmismuodossaan opiskellut sekä soturina että runoilijana. Viisauden ja voiman avulla hän oli hallinnut Suojelustulen siteinä tunnetun epämääräisen taistelutaidon. Sitten hän pyrki opettamaan niitä muille. Ei kestänyt kauan, kun sana levisi vääriin korviin.

<br/><br/>\"En voinut vastustaa voimia, jotka jahtasivat minua\", hän selitti.

<br/><br/>He tappoivat Xinin, mutta hänen elämäntyönsä oli inspiroinut Taivaallista poltetta, joka toi hänet takaisin Ember Spiritinä. Xin jatkoi selittämällä liekin viisautta. Hänen sanansa olivat kuin itse palava tuli: mahdotonta käsittää, mutta epäviisasta jättää huomiotta."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_106_EmberSpirit_LocHeroName"		"Ember Spirit"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_107_EarthSpirit_LocFieldNotes"		"Kaolin istui jalat ristissä vehreällä ylängöllä, josta oli näkymät kapealle korundikaivokselle. Hän rapsutti Archtyrexin ratsuvauvan leukaa, ja se lempeys tuntui jotenkin olevan ristiriidassa hänen suuren kokonsa kanssa. Silti jotenkin se sopi hänelle.

<br/><br/>Keskustelumme aikana hän heitteli näkymättömän voiman avulla kiveä, jotta ratsu voisi jahdata sitä. Se oli suorastaan hurmaavaa.

<br/><br/>Hän oli aikoinaan ollut suuri kenraali, jonka uroteot oli kaiverrettu kiveen. Mutta maassa kulkeva jade kulki myös maan hengen läpi. Se istutti hengen Kaolinin patsaaseen. Sittemmin Earth Spiritinä tunnettuna hänellä oli tietoisuus, joka ylittää hänen kivisen muotonsa.

<br/><br/>\"Tietoisuuteni virtaa tämän maan muovanneista alkukantaisista voimista merten syvyyksiin\", hän kertoi. 

<br/><br/>Hänellä oli uusi missio: \"Suojele suojaamattomia. Tuhoa se, mikä elää vain tuhotakseen.\"

<br/><br/>Kun nousin venyttelemään, jyrkänne romahti yhtäkkiä altani. Putosin huutaen ja rukoillen jokaista jumalaa, joka tuli mieleeni. Mutta sitten vauhti hidastui ja suunta kääntyi hitaasti takaisin, kunnes olin jälleen kasvotusten Kaolinin kanssa.

<br/><br/>\"Maasta me tulemme, mutta sinun ei tarvitse siksi vielä muuttua\", hän sanoi hymyillen.

<br/><br/>Kiitin vuolaasti ja jätin hänet pohdiskelemaan."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_107_EarthSpirit_LocHeroName"		"Earth Spirit"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_108_Underlord_LocFieldNotes"		"Vielä vuosien jälleenrakennuksen jälkeenkin Kalliolinnassa oli Hornan lauman tuhoamia kaupunginosia. En ollut yllättynyt kuullessani, että nämä olivat köyhempiä kaupunginosia. Sellaisia, joissa ei ollut varakkaita kauppiaita tai kunnianhimoisia aatelisia, jotka halusivat näyttäytyä pelastajina. Mutta olin jo kauan ollut sitä mieltä, että katkeroituneilla ihmisillä on paras muisti, joten suuntasin juuri sinne.

<br/><br/>Asukkaat olivat enemmän kuin innokkaita puhumaan, myös silvotut sotilaat, jotka olivat onnekkaina selvinneet taistelusta. Suuresti halveksuen he puhuivat Pronssilegioonan ylimielisyydestä ja legioonan naurettavasta päätöksestä käskeä kansalaisia ​​pysymään kodeissaan. He ymmärsivät virheensä, kun Vrogros, suurempi kuin yksikään panssaroitu vankkuri, tuhosi kaupungin muurit kuin ne olisivat olleet paperia.

<br/><br/>Abyssal Underlord torjui miekat, nuolet ja heittokoneet kuin leikiten. Kun ne osuivat häneen, niiden äänten sanottiin kuulostaneen kiveä vasten osuneelta teräkseltä.

<br/><br/>Sitten Vrogros avasi portaalin. Eikä kukaan sotilaista uskaltanut jatkaa tarinaa pidemmälle. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_108_Underlord_LocHeroName"		"Underlord"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_109_Terrorblade_LocFieldNotes"		"Sinettien ja kynttilöiden ympäröimä violetti riiviö leijui pentagrammin yläpuolella, jonka rahanahne velho oli vuokrannut minulle tunniksi. Loitsunsa jälkeen velho oli häipynyt muiden asiakkaiden luo.

<br/><br/>Ozkavoshin kielen taitoni ei ollut täydellistä, mutta kirosanoilla on tapana erottua joukosta millä tahansa kielellä. Lopulta riiviö kertoi, miksi demonit pelkäävät Terrorbladea niin kovasti. 

<br/><br/>Edes demonivaltijat, joilta hän oli varastanut, eivät nousseet häntä vastaan ​​yksin. He sopivat käyvänsä hänen kimppuunsa joukolla. Matkaan lähetettiin raivonvartijat, mutta yksikään ei palannut. 

<br/><br/>Terrorblade oli täynnä vartijoilta anastamaansa diabolista elinvoimaa, joka teki siitä täysin mahdottoman päihittää. Hänet voitiin vain ohjata portaalin kautta Syntiylänköön, joka tunnettiin kaikkien helvettien äitinä. Mutta sekään ei pidätellyt häntä kauaa.

<br/><br/>Riiviö oli juuri näyttämässä minulle Syntiylängön raunioista varastamaansa peilin palaa, jonka Terrorblade oli tuhonnut tuusan nuuskaksi. Mutta sitten aivastin, kynttilät sammuivat ja riiviö katosi (toivottavasti hän koki sen vapautuksena). Hyvä niin. Hän oli painostanut minua allekirjoittamaan kaiken maailman papereita, joita en ollut vaivautunut lukemaan. Olin jo melkein suostunut. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_109_Terrorblade_LocHeroName"		"Terrorblade"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_10_Morphling_LocFieldNotes"		"\"Pormestari on valmiina tapaamaan sinut\", avustaja kähisi osoittaen tammiovea, joka sijaitsi olohuoneen, jossa olin odottanut, pohjoisella sivulla.

<br/><br/>Roseneathin pieni kylä ilmoitti viimeisenä havainnosta arvoituksellisesta olennosta, joka tunnetaan vain nimellä Morphling. Kylä oli harvaan asuttu – en missään vaiheessa nähnyt siellä enempää kuin yhden henkilön kerrallaan.

<br/><br/>Kävelin oven läpi laventelintuoksuiseen huoneeseen, kun pormestari tuli sisään toimistonsa toisesta, idänpuoleisesta ovesta. Kättelimme. Hänen kätensä oli hikinen.

<br/><br/>\"Älä kysy liikaa Morphlingista\", hän varoitti yllättävän matalalla äänellä.

<br/><br/>Olento oli saapunut päiviä sitten, ja pelokkaat kyläläiset hyökkäsivät välittömästi sen kimppuun. Se puolustautui, mutta varoen, pormestari sanoi. Lopulta he tajusivat, ettei Morphling tarkoittanut pahaa ja lopettivat taistelun.

<br/><br/>\"Mennyt on mennyttä\", pormestari sanoi. \"Nyt minulla on muita asioita hoidettavana.\"

<br/><br/>Hän palasi takaisin kohti ovea, josta oli astunut sisään. Avatun oven takana näin kasan ruumiita. Kymmeniä tukehtuneita ja hukkuneita. Pormestarin kasvot loistivat ja kauhukseni muuttuivat omikseni."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_10_Morphling_LocHeroName"		"Morphling"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_110_Phoenix_LocFieldNotes"		"Olin käynyt kolmessa kaupungissa, joissa Phoenixin sanottiin vierailleen, mutta toistaiseksi tuhkaisesta maaperästä ei ollut ilmestynyt yhtään elävää sielua. Vaikka en nähnyt Phoenixia hänen jalanjälkiään seurattuani, tuhka tunkeutui kaikkialle. Sitä oli kokonaisten kaupunkien edestä, puupalkkien joukossa ja murenevan graniitin keskellä. Mutta siitä, minne kaikki väki kaupungeista oli kadonnut, antoivat osviittaa suurempien rakennusten kokoisten tuhkakasojen joukossa katujen varsilla olevat paljon pienemmät tuhkakasat. Näytti siltä, etten saisi haastatteluja. Minun piti käydä tutkimustyöhön.

<br/><br/>Olin 19 kerrosta maanpinnan alapuolella Purppura-arkistossa. Sieltä löysin aineistoa, josta keräilijäryhmä oli kertonut: yhteen nidottuja papereita ja kansilehdessä Phoenixin kuva. Nide oli paksussa ja painavassa laatikossa, jota ei pystynyt edes nostamaan. Laatikko oli tehty savunvärisestä timantin kaltaisesta kivestä, ja sen kaikilla sivuilla oli palamisjälkiä. 

<br/><br/>Paperit alkoivat hypoteesilla turvaväleistä ja siitä, mitkä eksoottiset mineraalit mistäkin valtakunnista saattaisivat sisältää tuon liekehtivän linnun. Suurin osa sisällöstä oli käsittämätöntä: palamisnopeuden ja hehkumisasteen kaltaisten termien viereen raapustettuja symboleita ja numeroita karrelle palaneilla sivuilla.

<br/><br/>Kuin ihmeen kaupalla laatikko oli löydetty ehjänä lasikraatterista kovettuneen kiviaineksen täyttämältä pellolta. Tutkijat olivat saattaneet laskea turvavälin väärin, mutta hienoa, että he löysivät laatikon. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_110_Phoenix_LocHeroName"		"Phoenix"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_111_Oracle_LocFieldNotes"		"Usein sanotaan, että onni suosii rohkeaa. Mutta kuten Kyyrmuurin neuvonantajat tajusivat kohdatessaan lopullisen tuhonsa, onni itse asiassa suosii ketä tahansa se valitsee.

<br/><br/>Nerif oli viimeisin vanhasta oraakkelisuvusta, joka palveli Kaivuukuningasta, mutta sen sijaan, että ennustaisi tulevaisuutta muiden tavoin, hän näytti pystyvän muokkaamaan sitä. Viimeisen Kaivuukuninkaan pakkomielteenä oli valtakuntansa laajentaminen valtausretkillä, ja hän uskoi Nerifin olevan salainen ase siihen tarkoitukseen. Muuttamalla todellisuuden hänen komennostaan hän ei enää koskaan häviäisi yhtäkään taistelua.

<br/><br/>Kunnes eräänä päivänä Nerif ei suostunut ennustamaan voittoa.

<br/><br/>\"Sanoin vain kuninkaalle, että voitto voi mennä kumpaankin suuntaan\", hänen äänensä kaikui korvissani.

<br/><br/>Ja niin se menikin. Sotilaat kuolivat ja olivat elossa samanaikaisesti. Taistelu voitettiin ja hävittiin samanaikaisesti. Todellisuus jakautui kahtia, samoin taistelijoiden mielet. Sitten he jakautuivat uudelleen. Ja uudelleen.

<br/><br/>Muovasiko Nerif tulevaisuutta luomalla äärettömiä ristiriitaisia todellisuuksia tuhotakseen Kaivuukuninkaan ja vapauttaakseen itsensä? Näyttää siltä, että hän ei itsekään tiennyt asian todellista laitaa.

<br/><br/>\"En näe menneisyyttä. Vain tulevaisuuden\", hän sanoi.

<br/><br/>Mitä hän näkee minun tulevaisuudessani? Ottaen huomioon hänen entisen isäntänsä kohtalon, en halua tietää. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_111_Oracle_LocHeroName"		"Oracle"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_112_WinterWyvern_LocFieldNotes"		"\"On mahdotonta valita vain yksi\", valehtelin.

<br/><br/>Auroth oli kysynyt, olinko lukenut hänen teoksiaan. Kun vastasin valehdellen kyllä, hän kysyi, mitkä runoista olivat suosikkejani.

<br/><br/>Oli pakko valehdella. En ollut vaeltanut Jääraunioiden karun tundran yli vain loukatakseni Winter Wyvernia, jotta hän vois jäädyttää minut kuoliaaksi. (Jäätyisin kuoliaaksi ilman hänen apuaan joka tapauksessa, ellen löytäisi tulta pian.)

<br/><br/>En myöskään voinut kertoa hänelle, että olin vältellyt hänen runojaan, koska ne olivat saaneet murska-arvion. Valitettavasti Auroth oli taitava pelkästään taistelukentällä, vaikka hän kuinka haluaisi uskoa toisin.

<br/><br/>\"Meidän pitäisi tehdä yhteistyötä\", hän suhisi toiveikkaasti. \"On harvinaista saada kirjailijakollega vieraakseen.\"

<br/><br/>Vaikka hänen käytöksensä oli lämmintä, jääkylmä hengitys meni luihin ja ytimiin. Nyökkäsin näkyvästi, jotta myöntymiseni erottuisi vilunväristyksistä.

<br/><br/>Hän virnisti paljastaen koko hammasrivistönsä, ja nahkaiset siivet narisivat, kun hän levitti ne koko kirjaston leveydelle silmäänsä iskien. \"Erinomaista\", hän sanoi ennen kuin lensi ulos massiivisesta ikkunasta. \"Minäpä järjestän jotain, mistä kirjoittaa.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_112_WinterWyvern_LocHeroName"		"Winter Wyvern"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_113_ArcWarden_LocFieldNotes"		"\"Selfin sisarukset eivät tiedä, millaista epätoivoa he aiheuttavat\", vierelläni seisova iätön olento sanoi.

<br/><br/>Arc Warden Zet ja minä seisoimme hakattujen ja poltettujen kivipylväiden äärellä. Niiden välissä oleva allas, veren ja sisäelinten ympäröimä, hehkui, vaikkakin heikosti.

<br/><br/>Zetillä meni hetki vahinkojen kartoittamiseen. Syvä pettymyksen tunne lävisti hänen pohjattomalta vaikuttaneen stoalaisen tyyneytensä.

<br/><br/>Hän selitti olleensa kerran osa suurempaa kokonaisuutta, jota hän kutsui yhtenäisyydeksi. Kun maailmankaikkeus luotiin, tämä suurempi kokonaisuus hajosi, ja kaksi sen osaa, Zetin sisarukset Dire ja Radiant, kilpailivat vaatiakseen maailmankaikkeutta ja taivuttaakseen kaiken olemassa olevan palvelemaan tarpeitaan.

<br/><br/>\"Tätä ei voi sallia\", hän varoitti. \"Self on vanginnut sisaruksensa aiemmin. Hän tekee sen uudelleen.\"

<br/><br/>Vain rajoittamalla sotivia osapuolia, hän sanoi, on maailmankaikkeudessa mahdollista saada aikaan harmonia. Entä jos hän epäonnistuu?

<br/><br/>\"Epäsopu ei saa vallita\", hän sanoo. \"Kumpikaan sisaruksista ei voi voittaa. Kaikkien on oltava yhtenäisiä. Muuten kaikki on tuhottava.\"

<br/><br/>Rukoilin jumalia, että Zet onnistuisi palauttamaan yhtenäisyyden. Paitsi että puhuin juuri toisen kanssa, ja vaikutti siltä, että hän huolehti jo asiasta."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_113_ArcWarden_LocHeroName"		"Arc Warden"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_114_MonkeyKing_LocFieldNotes"		"Vaikka jumalien voima on rajaton, heitä ei ole siunattu rajattomalla kärsivällisyydellä. Ei sillä, että Sun Wukong välitti. Apinakuninkaalle kaaoksen luominen oli oma palkkionsa – sellainen, josta hän oli maksanut velkansa.

<br/><br/>Olin toivonut voivani kysyä häneltä hänen rangaistuksestaan – puoli vuosituhatta jumissa vuoren alla siitä hyvästä, että hän oli ärsyttänyt jumalia hieman liikaa – mutta Sun Wukong oli vielä liukkaampi kuin tarinat antoivat ymmärtää.

<br/><br/>Näin välähdyksen hänestä piileskelemästä lehvien välissä korkean puun latvassa. Sitten näin hänen kirmaavan metsän kedossa ennen kuin hän katosi punaiseen tiheikköön, joka oli ilmestynyt kuin tyhjästä. Oliko se kaikki illuusiota? Harhaa?

<br/><br/>Ja aina, joka kerta, kokonainen armeija pirunmoisia apinoita huuteli, käkätti, nappasi muistiinpanojani ja varasti joka hiton kynän, ja pakenivat sitten paikalta. Ainakaan ne eivät heitelleet ulosteita. Paitsi yksi niistä, mutta sekin vain siksi, että se ymmärsi sen ärsyttävän minua.

<br/><br/>Homma oli suoraan sanottuna uuvuttavaa, ja vain muutaman päivän jälkeen minun piti myöntää: minut voitettiin. Jos Apinakuningas oli saanut jumalat hulluuden partaalle, mitä toivoa minulla oli?"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_114_MonkeyKing_LocHeroName"		"Monkey King"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_119_DarkWillow_LocFieldNotes"		"Valkoisen tornin kilparata oli puoliksi täynnä kaikenkarvaisia humalaisia hulttioita, jotka hurrasivat tai kirosivat kuriirien kisatessa radan ympäri.

<br/><br/>Lähellä etuosaa näin Tumma virva Mireska Auringonvireen (Dark Willow), joka seurasi kisaa vedonlyöntikuponki kädessä. Hän huomasi minut ja liihotti lähemmäs.

<br/><br/>\"Vaarallinen paikka kaltaisellesi\", hän laulavalla mutta särmäisellä nuotilla. \"Parempi varmistaa, ettet saa puukosta.\"

<br/><br/>Änkytin, että itse asiassa olin tullut etsimään juuri häntä. Samassa pieni virvatuli leijui hänen luokseen ja ojensi hänelle kolikon, jonka hän hyväksyi silmäniskulla.

<br/><br/>\"Eipä ole paljon kerrottavaa\", Mireska sanoi. \"Vanhempani olivat tylsiä ilonpilaajia, mitä vähemmän puhuttiin, sitä parempi. Minä läksin omille teilleni.\"

<br/><br/>Virvatuli toi hänelle toisen kolikon.

<br/><br/>\"Tässä maailmassa jokainen on vastuussa omasta hauskanpidostaan\", hän iski jälleen silmää.

<br/><br/>Sitten virvatuli toi hänelle täyden kolikkokukkaron. Tutun kolikkokukkaron. Tunnustelin vyötäni ja huomasin, että omani oli kadonnut. Kun hain katseellani Mireskaa, hänkin oli poissa."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_119_DarkWillow_LocHeroName"		"Dark Willow"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_11_ShadowFiend_LocFieldNotes"		"Basaltti-tasangon ritarit olivat ylpeä ja jalo järjestö. He olivat myös erittäin ylityöllistettyjä. He raivasivat väsymättä verilöylyn taistelukentiltä elävien kuolleiden ja demonien ruumiita. Olin järkyttynyt siitä, kuinka vähän heitä oli.

<br/><br/>\"Terve, hauska tavata\", sanoi heidän kenttäkenraalinsa Endalor astellessaan kesannon yli tapaamaan minua leirin laidalla. \"Toivottavasti matkasi sujui ongelmitta.\"

<br/><br/>Runsaiden muodollisuuksien jälkeen kysyin Shadow Fiend Nevermoresta. Endalor selvästi hätkähti hetken, ennen kuin kokosi jälleen itsensä.

<br/><br/>\"Se oli taistelu, jonka kaltaista en toivo näkeväni enää koskaan\", hän sanoi. \"Kävimme paholaisen kimppuun joka suunnalta. Valitettavasti hän torjui kaikenlaiset hyökkäykset varjoisuudellaan.\"

<br/><br/>Endalor kertoi, kuinka yksi toisensa jälkeen kaatui, ja Nevermore vei heidän sielunsa. Sata miestä nousi häntä vastaan. Leiriltä löytyivät viimeiset kymmenkunta hengissä selvinnyttä ritaria.

<br/><br/>\"Valani velvoittaa olemaan rehellinen\". Hän laski päänsä. \"Hirviö ajoi meidät tiehensä. Hän on edelleen ainoa vihollinen, jota emme ole vielä voittaneet.\"

<br/><br/>\"Hän on edelleen ainoa vihollinen, jota emme toivo kohtaavamme uudelleen.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_11_ShadowFiend_LocHeroName"		"Shadow Fiend"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_120_Pangolier_LocFieldNotes"		"Paikalliset Valkoisen tornin viehättävässä pubissa ilahduttivat minua tarinoilla Donté Panlinin uroteoista, kun itse kuuluisa miekkaileva merenkävijä ilmestyi paikalle.

<br/><br/>\"Minulle kerrottiin, että kyselit minusta\", hän sanoi viettelevästi, iski silmää ja napautti hattuaan. \"He eivät kertoneet minulle, kuinka upea olet. Donté Panlin, palveluksessanne.\"

<br/><br/>Hän kumartui syvään, tarttui kädestäni ja suuteli sitä ennen kuin liukui vastapäätä olevalle istuimelle. Ei olisi liioiteltua sanoa, että muut pöydässä istuvat olivat vähällä pyörtyä ihastuksesta.

<br/><br/>\"Haluat kenties kuulla, kuinka kaadoin jättiläisen?\" Panlin rehenteli kovaan ääneen. \"Tai siitä, kuinka tein sen toistamiseen? Haluatko kuulla päihittämistäni Lohikäärmeistä? Demoneista? Tyranneista?\"

<br/><br/>Hän kertoi suurin elkein lukemattomia toinen toistaan yksityiskohtaisempia tarinoita pelastamistaan hallitsijoista ja kylistä ja kukistamistaan hirviöistä. Olin jo kuullut useita tarinoita, ja Dontén versiot vaihtelivat villin liioittelun ja suoranaisten valheiden välillä.

<br/><br/>Oli selvää, että Pangolierilla oli paljon ihailijoita. Kukaan ei kuitenkaan ihaillut Donté Panlinia enempää kuin Donté Panlin itse."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_120_Pangolier_LocHeroName"		"Pangolier"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_121_Grimstroke_LocFieldNotes"		"Ashkavorin elottomassa keskustemppelissä oli kuivuneella musteella ja vanhoilla synneillä mustattu riimukivi. Kyseessä oli monumentti, joka suorastaan huusi: \"Täällä tapahtui kauheita.\"

<br/><br/>Itse asiassa ennen suoritettiin pyhä rituaali: tulokkaat maalasivat kiven maagisella musteella liittääkseen sielunsa kansaan ja heistä tuli ylösnousseita.

<br/><br/>Sitten Grimstroke näki mahdollisuuden siellä, missä muut näkivät vain perinteitä. Hän muutti mustetta tavoitteenaan parantaa sen voimia, mikä vahvistaisi samalla myös häntä. Jokainen rituaalin uhri saattoi syyttää vain itseään.

<br/><br/>Näin hän kirjoitti historian uusiksi ja pani itsensä kaiken keskipisteeksi.

<br/><br/>Hän halusi nousta uusiin sfääreihin ja lisäsi musteeseensa kiellettyä jumalten verta. Huono idea – se oli kielletty syystä. Hän pelasti itsensä muuttamalla koko Ashkavorin hirvittäviksi varjoiksi, ja tuhosi koko sivilisaationsa yhdellä iskulla.

<br/><br/>Nämä olivat perusfaktoja. Hän varmasti halusi minun kertovan haltioituneena hänen aikeistaan muuttaa koko maailma mieleisekseen. En suostunut. Mustetta oli kulutettu jo tarpeeksi Grimstroken puolesta. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_121_Grimstroke_LocHeroName"		"Grimstroke"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_123_Hoodwink_LocFieldNotes"		"Jokainen opas Tomo'kanin metsän lähellä antoi saman varoituksen: älä yritä löytää Hoodwinkia. Joten en tehnyt sitä. Sen sijaan annoin Hoodwinkin löytää minut. Kun pääsin leiriin, löysin Kellopelistä hankkimiani ansoja, joilla pysäyttäisin vähemmän älykkäät saalistajat ja teoriassa huijaisin Hoodwinkin ajattelemaan, että hän oli tekemisissä hölmöläisen kanssa. Jo ennen kuin ehdin teeskennellä nukahtavani, tammenterho repi kuorta tammesta, jonka alla makasin.

<br/><br/>Hän oli pienempi kuin olin odottanut, varsijousi melkein samaa kokoa kuin hän itse. Silti hän käsitteli jousta ammattimaisemmin kuin yksikään koulutettu pronssilegioonalainen.

<br/><br/>\"Kukaan ei viritä ansoja minun metsässäni\", hän pilkkasi.

<br/><br/>Tunnustin tyynenä huijausyritykseni ja pyysin haastattelua. Hän suostui mielellään. Hän puhui ruoasta, jonka vei laukustani. Hän puhui kullasta, jonka varasti pussistani. Ja hän puhui käskyistä häipyä Tomo'kanin metsästä ennen kuin muuttaisi mielensä. Hän ojensi ansani takaisin, pilkottuina palasiksi. En ollut odottanut sitä. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_123_Hoodwink_LocHeroName"		"Hoodwink"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_126_VoidSpirit_LocFieldNotes"		"\"Todellisuutesi on hataralla pohjalla\", sanoi Inai, Void Spirit, joka oli tehnyt minulle palveluksen matkustaessaan tähän maailmaan haastateltavaksi. Se oli tervetullut ele, vaikkakin hänelle vaivaton.

<br/><br/>\"Se on vain yksi äärettömistä todellisuuksista, jotka levittäytyvät ja sulkeutuvat sekä erikseen että yhdessä.\"

<br/><br/>Se oli mielestäni helposti ymmärrettävin asia, mitä hän oli sanonut tuntien mittaisen keskustelumme aikana. Jos pyysin häntä tiivistämään tai selventämään jotain käsitettä, hän vain katsoi minua ilmeettömästi.

<br/><br/>Minulle jäi keskustelusta käteen se, että Inai kykeni matkustamaan todellisuuksien välillä, ja että hänen tehtävänään oli varmistaa, etteivät ne poikkea niiden ennalta määrätystä menneisyydestä. Mutta hän ei välittänyt puhua itsestään. Häntä kiinnosti enemmän olemassaolo kokonaisuutena. Hänen puheensa hämmentäisivät epäilemättä suurimmatkin ajattelijat (enkä ole yksi heistä). \"Mm-hmm\", sanoin ja piirtelin muistikirjaani.

<br/><br/>Erityisen pitkän monologin jälkeen hän kysyi: \"Saitko kaiken ylös?\"

<br/><br/>Valehtelin ja sanoin saaneeni. Hänen stoalaisen tyyni ilmeensä muuttui skeptiseksi. \"Lue, mitä kirjoitit.\" 

<br/><br/>Koetin parhaani mukaan muistaa, mitä hän oli sanonut. \"Öh... sanoit, että olemassaolo on vain... ontologisten... kehysten iteratiivinen rekursio, luulen... ja ne romahtavat omansa alle... oliko se episteemistä? Episteemiset illuusiot? Vai harhakuvitelmat?\"

<br/><br/>Tuhahtaen hän avasi portaalin alapuolellaan ja katosi. Minne, en osannut edes arvata.

<br/><br/>Episteemiset <i>ristiriidat</i>. Se se oli."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_126_VoidSpirit_LocHeroName"		"Void Spirit"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_128_Snapfire_LocFieldNotes"		"\"Vihollisten räjäyttely ei ole ollenkaan vaikeaa. Istu, Mortimer\", Beatrix Snapfire sanoi.

<br/><br/>Istuimme hänen romahdusvalmiissa vajassaan keskellä Nanarakin paahtavaa autiomaata. Ympärillä oli rikkinäisillä työkaluilla värkättyjä vekottimia. Huomautin, että naapurien taivaan tuuliin räjähtäneet vajat viittaavat siihen, ettei ammusten tekeminen ole niin helppoa kuin hän väittää.

<br/><br/>\"Se on helppoa kenelle tahansa, jolla on järkeä\", hän korjasi. \"Alas, Mortimer. Lisää teetä, kultaseni?\"

<br/><br/>Hänen jättimäinen lemmikkinsä lakkasi vihdoin nuolemasta kasvojani, ja saatoin kieltäytyä tarjouksesta. Tee oli hieman liian pippurista minun makuuni. Silti parempaa kuin keksit, jotka olivat aivan liian pippurisia.

<br/><br/>\"Ihmisillä ei ole paljon järkeä\", Beatrix pudisteli päätään. \"Onnekseen he saivat minut ja Mortimerin. Istu, Mortimer!\"

<br/><br/>Sen sanottuaan hän alkoi hitsata pitkää putkea ruosteiseen metallinpalaan, joka näytti vielä häntäkin vanhemmalta.

<br/><br/>\"Kaikki unohtavat, että ruuti lisätään lopuksi\", hän tykitti räjähdyksen kuuluessa läheltä."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_128_Snapfire_LocHeroName"		"Snapfire"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_129_Mars_LocFieldNotes"		"\"Olin ennen röyhkeä\", puhisi Mars, muinainen sodanjumala majesteettisen kultaisen valtaistuimensa huipulta. \"Olin ylimielinen. Kävin sotaa vain nähdäkseni kuolevaisten kauhistuneet kasvot, kun jahtasin heitä keihäineni.\"

<br/><br/>Jos hänen loistava valtaistuinhuoneensa oli merkki nöyremmästä Marsista, hänen oli täytynyt olla sietämättömän ylimielinen aiemmin. Joka seinällä oli jättimäisiä seinävaatteita, jotka juhlistivat häntä voittajana eeppisessä taistelussa, jonka tarkoituksena oli vähätellä kaikkien muiden seinävaatteiden eeppisiä taisteluja. Kymmenet patsaat kilpailivat tilasta. Ne kuvasivat sodanjumalaa sankarillisessa taisteluasennossa. Salin nurkissa näytti siltä, että hän taisteli loputtomasti muita versioitaan vastaan. 

<br/><br/>Mars puhui siitä, kuinka hän ei enää antanut impulssinsa johtaa häntä taisteluun. Hän ei enää himoinnut kuolevaisten pelkoa ja kunnioitusta. Mutta se ei estänyt häntä lietsomasta sotaa.

<br/><br/>\"Sota on välttämätöntä\", hänen äänensä kaikui massiivisessa kammiossa. \"Se osoittaa, kuka on kelvollinen.\"

<br/><br/>Vanhat jumalat, hän sanoi, olivat muuttuneet omahyväisiksi ja heikoiksi. Siksi hän oli vasta löytämällään nöyryydellä ja vastuuntunnolla päättänyt, että hänen oli kärsittävä taakasta hallita kaikkea näkemäänsä rautaisella otteella.

<br/><br/>\"Ennen ajattelin, että minun pitäisi olla jumalien kuningas, koska olin ylimielinen ja typerä\", hän myönsi. \"Nyt näen, että minun <i>täytyy olla</i>, koska olen järkevä.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_129_Mars_LocHeroName"		"Mars"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_12_PhantomLancer_LocFieldNotes"		"Azwraith tarkkaili joen lempeää virtausta ja piti kiinni keihäästään kuin taistelussa. Mutta hänellä ei ollut kiinnostusta puhua keihäästä, jota oli käyttänyt taistelussa Kauhumaagi Vornia vastaan. 

<br/><br/>Se oli minusta ymmärrettävää, kun muistaa, että hän oli kansastaan ainoana selvinnyt raa'asta hyökkäyksestä. Hän ohitti kysymykseni yksinkertaisella lausahduksella: \"Meillä ei ollut kiinnostusta muiden sotiin. Kunnes he toivat sodan luoksemme.\"

<br/><br/>Sen myötä hän keskittyi jälleen veteen ja siinä uiviin kaloihin. Hän kertoi, mitkä olivat syötäviä ja mitkä myrkyllisiä, mitkä oli helppo napata ja mitkä panisivat hanttiin. En ollut tullut iktyologian oppitunnille, mutta aihetta oli turha yrittää vaihtaa.

<br/><br/>Niinpä päätin nauttia rauhasta. Olin melkein torkahtanut, kun näin Azwraithin tökkivän vettä aseellaan ja pelottavan kauhistuneet kalat vastarannalle. Mietin, ettei häntä ehkä ole tarkoitettu kalastajan yksinkertaiseen elämään. Sitten vastarannalle ilmestyi hänestä kopio, joka keihästi kolme syötävää kalaa. Ne olivat <i>erittäin maukkaita</i>, ja herkuttelimme sinä iltana tulen ääressä. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_12_PhantomLancer_LocHeroName"		"Phantom Lancer"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_131_Ringmaster_LocFieldNotes"		"Seppä oli kookas kuin kaappi, mutta kaapiksi kutsuminen olisi loukkaus kaikkia kaappeja kohtaan. Edessäni istuva jättiläinen nyyhki rintakehä kohoillen. Istuimme romun täyttämässä työpajassa, jossa hän valmisti varaosia Ringmasterille.

<br/><br/>\"Kieltäydyin ensitöikseni. Sitten hän toi sen pirun pyörän lavalle. Seuraavaksi ojentelin hänelle hammaspyöriä ja olin poikani kanssa täpötäydessä teltassa osana hänen show'taan.\"

<br/><br/>Vapisten hän poisti siteen vasemmasta jalastaan, joka oli murskaantunut ohjelmanumerossa Terä vai nuija, johon myös yleisö pääsi osallistumaan. Seppä hiiltyi, kun tuli puhetta pojasta, jonka Cogliostro oli napannut mukaan katoamistemppuun. Hän oli luvannut vapauttaa pojan, jos seppä saisi hammaspyörät korjattua.

<br/><br/>Seppä oli selvästi onnistunut, sillä oveen koputettiin, ja hento ääni kutsui isää. Seppä ontui ovelle ja työnsi sen auki. Ovella odottanut hahmo muistutti enemmän konetta kuin ihmistä. Paljaat hammaspyörät pyörivät, jouset ponnahtelivat, pienet palkeet nousivat ja laskivat. Sepän omien käsien tuotokset piinasivat häntä entistä enemmän.

<br/><br/>\"Cogliostro käski vartioida sinua\", hökötys sanoi ja pää kallistui mekaanisesti sivulle.

<br/><br/>Seppä itki. Niin minäkin. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_131_Ringmaster_LocHeroName"		"Ringmaster"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_135_Dawnbreaker_LocFieldNotes"		"Jos minun käskettäisiin kulkea valoa kohti, pyörittelisin silmiäni ja pyytäisin päästä jututtamaan jotakuta muuta, joka olisi vähemmän dramaattinen ja enemmän jalat maassa. Mutta Valoran, Dawnbreakerin, tapauksessa Yöhopean metsäin kyläläisillä ei ollut antaa parempaa vinkkiä.

<br/><br/>Valora oli astunut pimeään metsään vain päiviä aiemmin, ja todistajat kilometrien päässä olivat väittäneet nähneensä kirkkaita valopalloja puiden yläpuolella.

<br/><br/>Onneksi sinisilmäiset kyläläiset eivät vain liioitelleet siinä toivossa, että saisivat nimensä lehtiin. Yöhopean metsien pimeys helpotti kirkkaiden välähdysten seuraamista. Puhumattakaan jatkuvasti kasvavasta kakofoniasta, kun Valoran vasara murskasi puuta, kiveä ja vihollisia. 

<br/><br/>Ennen kuin sokeuduin – onneksi vain viikoksi – näin hänet vilaukselta: elävän tähden, joka murskasi tunkeutuvan pimeyden pelkällä tahdonvoimalla.

<br/><br/>Olemme luultavasti kaikki samaa mieltä siitä, että liika pimeys on huono asia. Mutta kaiken pimeyden karkottaminen? Vain pelkkää sokaisevaa kirkkautta koko ajan? Koin sitä vain sekunnin, ja verkkokalvoni olivat eri mieltä. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_135_Dawnbreaker_LocHeroName"		"Dawnbreaker"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_136_Marci_LocFieldNotes"		"Olin kuullut, ettei Marci puhu, mikä vain lisäsi haluani tavata hänet. Tässä maailmassa on nimittäin harvinaista, että jollain on Marcin kaltainen maine ilman ääliömäistä itsekehua.

<br/><br/>Onneksi hänen tuttavansa olivat valmiita puhumaan, kunhan saivat palkkioksi muutaman kolikon. Tapasin heidät Yöhopean metsissä. He jakoivat muistojaan, kun Marci kuljeskeli ympäriinsä ja tarkkaili puita odotellen prinsessa Miranan paluuta. Jokaisella oli tarina, jonka he väittivät nähneensä henkilökohtaisesti. Jokainen oli toistaan mielikuvituksellisempi. Heidän mukaansa Marci oli tappanut rosvoja, armeijoita ja jopa satunnaisen jumalan paljain käsin.

<br/><br/>Marcin vaatimattoman ulkonäön vuoksi ajattelin, että tarina oli silkkaa satuilua. Mutta sitten Marci vihelsi. Kun käänsin pääni, hän loikki määrätietoisesti metsään. Kuulin, ettei kannata lähteä perään, joten odotimme. Pian Marci palasi veren peitossa tahraton prinsessa Mirana mukanaan. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_136_Marci_LocHeroName"		"Marci"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_137_PrimalBeast_LocFieldNotes"		"Jotkut sanoivat, että Primal Beast oli kuin pikkulapsi. Entisen Andujarin kalastajakylän ympärillä olevia tuhoja katsellessa tuli selvästi mieleen pikkulapsen kiukkukohtaus. Tuhot tosin olivat sitä luokkaa, ettei niihin pikkulapsi pystyisi.

<br/><br/>Säpäleiksi rikottuja rakennuksia, silpuksi vedettyjä laitureita ja rannalla tuusan nuuskaksi paiskottuja veneitä. Riehunnassa ei näyttänyt olevan päätä eikä häntää. Kyläläisiä ei näkynyt missään. Toivottavasti he pääsivät pakoon eivätkä päätyneet pedon kitaan.

<br/><br/>Andujarin voi lisätä listaan siirtokunnista, jotka Primal Beast oli pyyhkinyt pois kartalta. Hetken oli ollut rauhallista, kun otus oli joutunut ansaan ja sidottu Gleipnirilla, jonka piti pidätellä jumalallisia olentoja. Mutta ei Primal Beastin kaltaista vahvaa ja raivokasta petoa pidätellyt mikään. Nyt se talloi maita ja mantuja vapaalla jalalla.

<br/><br/>Kun katselin tuhoja, mietin kauhulla sitä, että jos Primal Beast on vain pikkulapsi, toivottavasti emme ikinä törmää hänen vanhempiinsa."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_137_PrimalBeast_LocHeroName"		"Primal Beast"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_138_Muerta_LocFieldNotes"		"Rappeutuneen, auringon haalistaman majatalon omistaja pyyhki otsaansa. Jopa yksin keskellä autioita ja pölyisiä tasankoja seisovan tyhjän rakennuksen varjossa oli paahtavan kuuma.

<br/><br/>\"Hän tuli vanhasta Skirmin kaupungista, joka oli ennen tuossa suunnassa\", hän sanoi. \"Hän oli pelkkä nuorukainen.\"

<br/><br/>\"Rosvot kävivät usein näissä paikoissa. Todella häijyjä tyyppejä. Ryöstivät jokaisen kaupungin kilometrien säteellä. Ammuin hänet kylmäverisesti. Tapoin myös hänen rikoskumppaninsa.\"

<br/><br/>Hän kaatoi meille molemmille savuista nestettä, joka poltti kurkkuani, mutta irrotti hänen kielenkantimensa. Niinpä päätin kiskoa juomaa niin kauan kuin hän jatkaisi puhumista.

<br/><br/>\"Ja sitten... no, kukaan ei tiedä mitä sitten\", hän vilkaisi salaa ympärilleen ennen kuin jatkoi. \"Kuulin, että hän voitti itse Kuoleman. Kuulin, että hän janoaa kostoa väärintekijöilleen.\"

<br/><br/>Hän kuivasi taas otsaansa, mutta tällä kertaa se ei johtunut kuumuudesta. Mies oli kalpea kuin aave.

<br/><br/>\"Rosvot olivat häikäilemätön, ilkeä joukko\", hän kuiskasi käheästi. \"Herranjestas minua kävi heitä sääliksi.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_138_Muerta_LocHeroName"		"Muerta"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_13_Puck_LocFieldNotes"		"Valtavat moniväriset perhoset lepattivat Keijumetsän hohtavien lehtien keskellä Lounais-Revtelissä. Seurasin ihaillen niiden tanssia, kun keijulohikäärme Puck ilmestyi kuin tyhjästä oikean olkapääni ylle.

<br/><br/>\"Utelias olento\", se sanoi samalla, kun sen ääni pysähtyi ja hiljeni ikään kuin jäljitellen sanoja, joista se ymmärsi vain puolet. \"Millainen olento sinä olet?\"

<br/><br/>Ennen kuin ehdin vastata, Puck pyrähti varsin suuren tulipunaisen koiperhosen luo kikattaen. Seurasin sitä hetken, kunnes se vilahti pois näkyvistä ja ilmestyi uudelleen vasemman olkapääni yläpuolelle.

<br/><br/>\"Kysyin sinulta, millainen olento sinä olet\", Puck toisti, aavistus särmää äänessään. Keijulohikäärmeiden sanotaan elävän pidempään kuin mikään muu olento. Se ei selvästi tee niistä turhan kärsivällisiä. 

<br/><br/>\"Olen metsätonttu\", änkytin. Puck ojensi yhden neljästä kolmisormisesta kädestään ja tutki kasvojani. Sen sormet olivat pumpulinpehmeitä ja tuoksuivat luonnonkukilta ja rikiltä.

<br/><br/>\"Et tunnu siltä kuin olisit puusta\", se vastasi. Puckin hymystä ei saanut selville, vitsailiko se vai syyttikö se minua valehtelusta.

<br/><br/>Puck vilahti taas pois. Perhoset hajaantuivat, ja sen myötä metsä oli kuolemanhiljainen."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_13_Puck_LocHeroName"		"Puck"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_145_Kez_LocFieldNotes"		"Korkealla Kotkanpesän pilvissä sijaitseva tasokas majatalo Koukkunokka oli täynnä, kuten aina Valtaannousupäivänä, mutta tämä vuosi oli erilainen.

<br/><br/>Siellä missä jalosukuisia istui normaalisti vieri vieressä, oli nyt myös tavallista lintukansaa muun joukon seassa. Yksi kiidätti tuopin minua vastapäätä istuvan huolettoman, sinisen hahmon eteen ja taputti häntä selkään.

<br/><br/>\"En tullut tänne kunnian vuoksi, mutta minun on myönnettävä, ettei tämä ole hullumpaa\", hän sanoi.

<br/><br/>Kezinä tunnettu hahmo kukisti Imperian, vallan anastaneen kuningattaren, älyn ja juonikkuuden turvin. Tehtävä ei ollut helppo, mutta sillä hän ansaitsi itselleen – ja siipirikkosukulaisilleen – kunnioituksen, joka heiltä oli pitkään evätty. Siihen asti ylpeät taivaankiitäjät olivat pitäneet heitä alempiarvoisina.

<br/><br/>\"Saimme apua\", hän myönsi. \"Ja sitä todella tarvittiin. Imperia ei aikonut luopua kruunustaan helpolla. Se vaati paljon verenvuodatusta.\"

<br/><br/>Nyttemmin Kez vaelsi maata muita vääryyksiä korjatakseen, palaten yleensä Kotkanpesään vain kaupungin suurinta juhlaa varten. Siipirikko ojensi hänelle uuden tuopin.

<br/><br/>\"Ilmaiset juomat eivät ole huono etu nekään\", hän virnisti."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_145_Kez_LocHeroName"		"Kez"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_14_Pudge_LocFieldNotes"		"Goodkind esitti, että tehtäväni kirjoittaa Pudgesta oli varsinainen onnenpotkaisu minulle, mutta näin hänen lävitseen. Oli samantekevää, rakastavatko lukijat tarinoita Pudgen verilöylyn himosta. He eivät olleet niitä, joiden oli päästävä lähelle hänen koukkujaan ja mikä pahempaa, hänen hajuaan. He eivät olleet niitä, jotka joutuivat kulkemaan mudassa, sisäelimissä ja muissa törkykasoissa, joita en halua ajatella.

<br/><br/>Mutta kun katsoin häntä turvalliselta etäisyydeltä Quoidgen ulkopuolella, tulin siihen tulokseen, että Pudge oli vivahteikkaampi kuin olisin olettanut. Hän oli edelleen inhottava. Mutta törkyisen ulkomuodon takana paljatui, että Pudgen teurastuksella oli tietynlainen tarkoitus.

<br/><br/>Hän syö mitä tahansa, mutta pitää herkullisempina niitä, jotka vielä huutavat. Hän pitää uhrinsa hengissä mahdollisimman pitkään poistaessaan ruumiinosia pala palalta ja lävistäessään löysiä kasvojen paloja koukkuunsa.

<br/><br/>En ollut varma, oliko koukkuun kiinnitettyjen palojen tarkoitus olla myöhempää murkinointia varten vai koristeena. Eikä minulla ollut kiinnostusta siirtyä lähemmäs selvittämään asiaa. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_14_Pudge_LocHeroName"		"Pudge"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_14_Pudge_LocPersonaFieldNotes"		"Kyynelehtivän ruusun hautausurakoitsija oli yhä ompelemassa pilkottuja ruumiita kasaan, kun saavuin paikalle. Maineikkaan perheen jokainen jäsen oli saanut surmansa vaunuonnettomuudessa. Olin ensin äkämystynyt siitä, että olin kuunnellut juopunutta sotilasta. Tämänkaltaiset tapaukset olivat tietysti traagisia, mutta eivät kovinkaan poikkeuksellisia. 

<br/><br/>Hautausurakoitsija huomasi, että minulla oli kysymyksiä. Hän viittoi minua lähemmäs ruumiita, jotka makasivat pöydillä. Silloin huomasin jotain poikkeuksellista. Tavanomaisten murtuneiden luiden ja leveiden haavojen lisäksi ruumiit olivat täynnä pieniä viiltoja ja reikiä, joista oli pujotettu lankaa. Käsistä oli poistettu sormet, silmät oli revitty kuopistaan ja ihoa ja ruumiin palasia oli kuorittu irti. 

<br/><br/>Ennen kuin hänet passitettiin mielisairaalaan, tapauksesta selvinnyt vaunun kuljettaja oli hourinut jotain tien vierestä löytyneestä pehmolelusta. Se oli ruma kuin mikä, mutta lapset rakastivat sitä. Rauha heidän sieluilleen. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_155_Largo_LocFieldNotes"		"Sovin tapaavani Kerrickin, Mossgraven ja Quibbinsin Viiriäisen huikassa, merenrannan läheisyydessä sijaitsevassa juottolassa, joka oli kirjailijoiden suosiossa rauhallisen maineensa ja (melkein kokonaan) puuttuvien nujakoiden vuoksi. Tarkoituksena oli vaihtaa ajatuksia. Saavuttuani paikalle muut kuitenkin istuivat jo suuren vihreän muukalaisen kanssa, jolla oli selässään kielisoitin.

<br/><br/>\"Tyyppi vain istahti seuraamme\", Kerrick änkytti anteeksipyytelevästi. \"Hän on...\"

<br/><br/>\"Olen Largo\", muukalainen keskeytti, kun nappasin itselleni tuolin. \"Pojat kertoivat minulle kaiken tietämisen arvoisen kynäilijöiden heimosta.\"

<br/><br/>On epätavallista, että joku haluaa haastatella meitä kirjureita. Yleensä roolit ovat päinvastaiset. Niinpä kysyin Largolta, mistä hän oli kotoisin, mutten saanut kunnon vastausta. Largo viittasi merelle päin ja kertoi ylimalkaisesti olevansa kotoisin \"monen päivämatkan päästä\".

<br/><br/>Largo pommitti meitä kysymyksillä ystävällisessä hengessä. Niinpä avauduimme tavallista enemmän ja kerroimme hänelle kynäilijöistä. Jopa juro Mossgrave oli epätavallisen suulas tulokkaan kanssa jutellessaan.

<br/><br/>Lopulta Largo nousi seisomaan ja puhui meistä iloisesti velikultina ennen kuin hyppäsi baaritiskille. Siellä hän puhkesi laulamaan kaunista, meistä kertonutta balladia. Innostava kertosäe sopi erinomaisesti yhteislauluun: \"Kuka meitä muuten uskois'?\" 

<br/><br/>Viiriäisen huikka oli kerrankin täynnä elämää. Pian kapakan koko asiakaskunta liittyi mukaan lauluun kynäilijöistä. Ja vaikka olemmekin hyvin tarkkoja yksityisyydestämme, kukaan pöydän ääressä ei tuntunut karsastavan tilannetta. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_155_Largo_LocHeroName"		"Largo"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_15_Razor_LocFieldNotes"		"Sitä sanotaan, että kun kuolemme, sielumme kulkevat Kapeaan labyrinttiin, jossa ikuisesta kohtalostamme päätetään. Se kuulostaa tarulta, jonka tarkoituksena on pitää meidät kaidalla tiellä, mutta repaleisissa vaatteissa täpötäyteisen Helion imperiumin basaarin läpi rinnallani kävellyt mies vannoi sen olevan totta.

<br/><br/>\"Razor on se, joka kiirehtii sielujen matkaa\", hän sanoi ja säpsähti. \"Hän piiskaa sähköllä, kunnes alkaa juosta niin nopeasti, että jalat tuskin koskettavat maata.\"

<br/><br/>Mies, joka kieltäytyi kertomasta nimeään, oli kuin onnenkaupalla päässyt Razoria pakoon ja pois Kapeasta labyrintista. Hän kertoi minulle elämäntarinansa. Se alkoi tuntua vähemmän keskustelulta ja enemmän vakuuttelulta. Lopuksi hän palasi Razoriin.

<br/><br/>\"Hänellä on kirja, jossa on kaikkien vainajien nimet\", mies kertoi. \"En tiedä, onko omani vielä siellä pakoni jälkeen, mutta jatkan silti juoksemista. En halua hänen huomaavan katoamistani ja lähtevän kintereilleni.\"

<br/><br/>Yhtäkkiä ilma täyttyi staattisuudesta. Sinisestä taivaasta huolimatta iski salama. Ja sen myötä mies oli poissa."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_15_Razor_LocHeroName"		"Razor"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_16_SandKing_LocFieldNotes"		"Qaldinin auringossa kylpevä basaari huokui elämää. Myyjät huusivat saapuvien karavaanien hälinän yli. Mausteet tuoksuivat ilmassa. Pyörivät dervissit tanssivat salaperäisiä rituaaleja. Karitsavarrasta napostellen huomautin oppaalle, kuinka vilkkaalta paikka näytti elottoman aavikon keskellä. 

<br/><br/>Wasim nauroi. \"Aavikko on hyvinkin elossa! Usva-aavikko ajattelee. Se liikkuu. Ja kun se haluaa ruumiin, se lähettää Sand Kingin.\" Tämä avatar, hän tarkensi, esiintyy valtavana hämähäkkinä nimeltä Crixalis tai \"Hiekan sielu\". Hän nojasi lähemmäs. \"Ja kuka takoi panssarin, joka antaa sen muotoutua? Qaldinin henki!\" Hänen silmistään paistoi huvittuneisuus – tai ylpeys.

<br/><br/>Ihmettelin, miksi henki oli saanut tämän aikaan. Wasim kohautti olkapäitään. \"Jotkut sanovat, että sen tarkoituksena oli antaa autiomaalle muoto, johon ei olisi vastaansanomista, ja jotta se ei nielaisisi Qaldinia. Toiset sanovat ajatuksena olleen luoda hirviön miesten kiduttamiseksi. Tai vain siksi, että se oli huvittavaa.\"

<br/><br/>Kysyin Wasimilta, miksi henki hänen mielestään loihti maagisen hiekkaskorpionin.

<br/><br/>Wasim nauroi. \"Kuka hitto tietää, miksi henget tekevät mitä tekevät?\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_16_SandKing_LocHeroName"		"Sand King"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_17_StormSpirit_LocFieldNotes"		"Äärimmäisen sähköiseltä vaikuttavaksi puolitaivaalliseksi olennoksi Raijin Ukkostynnyri oli huomattavan maanläheinen.

<br/><br/>Hänet tunnettiin tällä alueella paremmin nimellä Storm Spirit, mutta hän vaati, että kutsuin häntä Raijiniksi.

<br/><br/>\"Ystävät sanovat minua Raijiksi, ja jokainen, jonka tapaan, on ystävä\", hän röhähti.

<br/><br/>En ollut asiasta tismalleen samaa mieltä, kun hän viihdytti minua tarinoilla voittamistaan taisteluista Myrskymaiden läpi kulkiessamme. Salamointi oli huolestuttavaa, mutta Raijin näytti pakottavan ne iskemään vain häneen. Hän sanoi, että se kutittaa. En ollut tästäkään aivan samaa mieltä.

<br/><br/>Raijin kertoi tarinan valtaannousustaan. Yrittäessään saada taikakonstein aikaan sadetta nälkää näkevän kansansa auttamiseksi, hän suututti taivaallisen myrskyn, joka yritti tappaa hänet. Toinen loitsu, jota käyttämällä hän toivoi pystyvänsä uhrautumaan kylänsä pelastamiseksi yhdistikin maagin ja taivaallisen yhdeksi olennoksi.

<br/><br/>Hänen mielialansa musteni synkäksi kuin yläpuolellamme olleet myrskypilvet, mutta piristyi jälleen nopeasti.  

<br/><br/>\"Nyt yritän käyttää myrskyn voimaa hyviin tarkoitusperiin\", hän hehkutti ja läimäytti minua sydämellisesti selkään. Iskussa riitti voimaa, mutta hänen kädestään tullut staattinen sähkö sai minut vavahtamaan pois tasapainosta. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_17_StormSpirit_LocHeroName"		"Storm Spirit"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_18_Sven_LocFieldNotes"		"Näkinkengät ja rapujen hylätyt kuoret hajosivat palasiksi Svenin panssaroitujen jalkojen alla, kun hän marssi Kapean kanavan verisellä rannalla. Olin seurannut häntä parinkymmenen askeleen päästä viikon ajan. Vilkuttanut kerran. Ilman vastausta.

<br/><br/>Tähän mennessä olin saanut tietooni, että hän juoksi kuin viimeistä päivää ja viihtyi yhtä hyvin vedessä kuin maalla. Ehkä siis tarinat, joiden mukaan hänen äitinsä oli jonkinlainen meriolento, olivat totta. Hän oli myös yhtä hyvä metsästämään Hylkiömiekalla kuin taistelemaan sillä. 

<br/><br/>Se ei ollut vitsi. Näin, kun hän heitti miekalla sadan metrin päässä juoksevaa gungapeuraa. Miekka lävisti peuran selkärangan ja upposi vaaksan syvyyteen takana olleeseen rautapuuhun. Hän jätti myös hyvin kypsennetyn reisipalan nuotion äärelle seuraavana aamuna. Oliko se ritarien tapa tai ehkä rauhantarjous? Ehkä hän ei vain ollut nälkäinen.

<br/><br/>Saatuani vihdoin hänen huomionsa yritin aloittaa haastattelun ja kysyä häneltä, oliko totta, että hän oli puoliksi meranthilainen. Hän vilkaisi minua sivusilmällä, käveli Kapean kanavan laiturille, hyppäsi mereen täydessä sotisovassa ja sukelsi laineen lainetta aiheuttamatta mustaakin mustempiin syvyyksiin.

<br/><br/>\"Kyllä,\" kirjoitin. Olin juuri saanut Sveniltä pisimmän haastattelun kuin kukaan ikinä ennen. Ei huono saavutus. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_18_Sven_LocHeroName"		"Sven"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_19_Tiny_LocFieldNotes"		"Vuurcragin kahden pienemmän vuoren välissä olevan laakson rikin täyttämä ilma sai minut yskimään rajusti. Oli vaikeaa pysyä mukana Kivijätin, joka hieman hämäävästi Tinynä tunnetaan, massiivisissa askelissa. Kun kävelimme, hän näytti kasvavan hitaasti suuremmaksi. Pitenivätkö hänen askeleensa? Imikö hän ympärillään olevaa kiveä kehoonsa? 

<br/><br/>\"Ehkä aloitin laavana\", hän sanoi vastaten kysymykseen, jota en tiennyt kysyneeni ääneen. \"Yksi näistä tulivuorista olisi voinut luoda minut. Kiitos, pikkuinen\", hän jyrisi. 

<br/><br/>Olin löytänyt hänet harjoittelemasta puunheittoa laaksossa metsän laidalla muutama tunti sitten. Kun kommentoin pyöristettyjä, samankeskisiä viivoja hänen päässään, jotka antoivat vihjeen hänen alkuperästään, hän näytti hämmentyneeltä. Hän väitti, ettei ollut nähnyt niitä koskaan aiemmin. Kun näytin hänelle vilauksen laukustani löytyneellä heijastavalla levyllä, olisin voinut vannoa, että hän hymyili.

<br/><br/>\"Kiipesin kerran Vuurcragin vuorten korkeimmalle huipulle. Sieltä ylhäältä koko alue näytti siltä, kuin se olisi muotoiltu samoin kuin nuo ympyrät\", Tiny sanoi.

<br/><br/>Tätä kirjoittaessani hän oli jo matkalla pois. Hän lisäsi vauhtia. Sain yskänkohtauksen. \"Onnea matkaan\", pihisin. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_19_Tiny_LocHeroName"		"Tiny"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_1_Antimage_LocFieldNotes"		"Pitkäksi venynyt Anti-Magen etsintäretkeni toi minut väistämättä takaisin Ultimyr-akatemiaan – paikkaan, jonka hän mielellään polttaisi maan tasalle kaikkien ollessa vielä sisällä.

<br/><br/>Todistettuani henkilöllisyyteni lumotulla ovella menin ruokalaan. Löysin yhden luotettavimmista velhotiedottajistani melkein täsmälleen samasta paikkaa, missä olimme viimeksi eronneet: jakkaralta tuijottamassa synkeästi pohjatonta, itsensä täyttävää simakupposta.

<br/><br/>Tämä oli mies, joka puhui vapaasti melkein kaikista aiheista auringon alla – raivoavista jumalista, jotka kantavat kaunaa aina suuriin velhosotiin ja kuuta koskeviin nippelitietoihin asti. Yksi asia, josta hän ei kuitenkaan puhua pukahtanut, oli henkilö, josta kyselin häneltä jatkuvasti. Anti-Magen terät, jotka voivat tyhjentää taikuutta? \"Oletko kuullut Kauhupuun jättiläishämähäkeistä?\" Osaatko kertoa Anti-Magen tehtävästä vangita asetoverinsa Velhovankilaan? \"Annas, kun kerron, mistä laadukkaita kylpytakkeja voi ostaa huokeaan hintaan.\" Onko sinulla viimeaikaisia havaintoja hänen olinpaikastaan? 

<br/><br/>Puistatus. Hän ei enää tiennyt, miten vaihtaa aihetta, ja väsyneenä – äkkiä vaikuttaen ja levottomalta ja selväpäiseltä – hän katsoi minua silmiin ja sanoi: \"Älä pakota minua puhumaan hänestä.\" Sitten hän käänsi selkänsä ja keskittyi uudelleen simaan, jota hänen mukiinsa virtasi tauotta. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_1_Antimage_LocHeroName"		"Anti-Mage"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_1_Antimage_LocPersonaFieldNotes"		"Wei käveli edestakaisin, kun istahdin tuoliin hänen opettajansa vaatimattomassa huoneistossa Tylerin kartanossa, velhorikollisten turvapaikassa. Aluksi olimme olleet yhtä pettyneitä. Olin toivonut vihdoin haastattelevani Anti-Magea. Hän oli toivonut, että oven koputus tarkoittaisi virkistävää tilaisuutta tappaa karkuri. Mutta kun mainitsin Goodkindin lähettäneen minut, Wei hymyili ja kertoi ylen innokkaasti, että hän oli aina salaa toivonut saavansa nimensä näkyviin. \"Mutta älä kirjoita siitä\", hän lisäsi. Teeskentelin pyyhkiväni pois maininnan.

<br/><br/>Juttu poukkoili paikasta toiseen. Tarina hänen perheensä teurastuksesta ryöstelevän noidan käsissä päättyi kuin seinään ja muuttui purkaukseksi Anti-Magen tiukasta dieetistä ja sitten kaskuksi ensikerrasta, kun hän katkaisi velhon kaulan. Sitten hän yhtäkkiä suositteli opettajansa hyllyssä olevaa ainoaa kirjaa, joka ei ollut \"tosi tylsä\". 

<br/><br/>Lopuksi kysyin, miten Anti-Mage oli löytänyt hänet. \"Aivan, se on täydellinen tarina.\" Kerättyään ajatuksensa hän lisäsi: \"Anteeksi, mikä olikaan kysymys?\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_20_VengefulSpirit_LocFieldNotes"		"\"Kutsu minua Shendelzareksi\", Kotkanpesän kuningatar sanoi ystävällisesti.

<br/><br/>Hänen lempinimensä viittasi enemmänkin pakkomielteeseen... tai kostonhaluun. Mutta kaikesta päätellen hän johti valtakuntaa poikkeuksellisen hyvin ja vaikutti kaikkien rakastamalta. Todennäköisesti auttoi, että hänen edeltäjänsä, sisarensa Imperia, oli julma ja häijy diktaattori. Jos haluaa olla suosittu hallitsija, Imperian jälkeen se on helpompaa.

<br/><br/>Etenkin, kun Imperia oli alun perin varastanut valtaistuimen Shendelzarelta, hakannut hänen siipensä irti palatsin vallankaappauksessa, heittänyt hänet korkeimmasta tornista ja jättänyt kuolemaan. Vain satunnainen kohtaaminen vaeltavan pahuuden jumalattaren kanssa pelasti hänen henkensä. 

<br/><br/>Jotakuinkin. Vuosien ajan hän ei ollut täysin elossa tai kuollut. Oletettavasti hänen lempinimensä henkeen viittaava osa johtuu siitä. Kostoon liittyvä osa taas lienee seurausta läpeensä pahan siskon ryöstämästä valtaistuimesta. 

<br/><br/>Shendelzare näytti rauhalliselta. Häntä ruokkinut kostonhimo oli saatu tyydytettyä. Myös hän itse näytti huomattavasti eloisammalta. Yhtä kapinaa ja yhtä kuninkaallista murhaa myöhemmin elämä Taivaanlinnassa sujui kuin tanssi.

<br/><br/>Ainakin enimmäkseen. Mukana olivat myös siipirikot, lintuolentojen kasti, joka oli vastineeksi tasavertaisesta kohtelusta liittoutunut Shendelzaren kanssa auttaakseen tätä syrjäyttämään siskonsa vallasta. Näytti siltä, että lintukansa piti kiinni vaatimuksestaan, mikä oli aluksi johtanut vaikeuksiin.

<br/><br/>Silti Shendelzare oli varma, että oikeudenmukainen vallankäyttö – josta hänen sisarensa ei ollut tippaakaan kiinnostunut – voisi taata rauhan valtakunnassa. Hän ei näyttänyt enää olevan kovinkaan kiinnostunut kostosta. \"Kosto on saattanut tuoda minulle valtakunnan\", hän sanoi, \"mutta se ei saa kansaa puolelleni.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_20_VengefulSpirit_LocHeroName"		"Vengeful Spirit"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_21_Windranger_LocFieldNotes"		"Zaru'Kinaa ympäröivät puut näyttivät huojuvan Lyralein kädenliikkeiden mukaan. Valitettavasti sama tuulahdus, joka tanssahteli oksissa, sai minut hytisemään kylmästä. Aina oli jokin pielessä.

<br/><br/>\"Anteeksi\", hän sanoi kohauttaen olkapäitään yhä hyväntuulisena.

<br/><br/>Hän riisui viittansa ja tarjosi sitä minulle. Vaikka olenkin tunnettu siitä, etten huoli lahjoja uusilta tuttavilta, tartuin viittaan ja kiedoin sen tiukasti ympärilleni. 

<br/><br/>\"Kysyit, kuinka voin rakastaa tuulta, vaikka vanhempani kuolivat myrskyssä.\" Hän puhui samalla omituisen rennolla äänensävyllä. \"Et taida ymmärtää, että tuuli on äitini. Se on parempi äiti kuin se, joka synnytti minut. Se laulaa minulle tuutulauluja ja silittää hiuksiani.\"

<br/><br/>Hän elehti jälleen vaistomaisesti, jonka takia nuotiosta lensi kipinöitä suuntaani. Hätkähdin, ja hän pyyteli taas anteeksi ja nauroi.

<br/><br/>\"Äitini on kovin innokas tänään, eikö vain?\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_21_Windranger_LocHeroName"		"Windranger"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_22_Zeus_LocFieldNotes"		"Taivas salamoi niin kirkkaana, että valo tulvi sisään Tumman yön tavernan puukaihdinten raoista. Näin kova myrsky voi johtua vain yhdestä syystä. 

<br/><br/>Zeus oli raivoissaan.

<br/><br/>Kuin tilauksesta kapakan ovi lennähti auki ja sisään marssi itse kaikkien jumalien isä.

<br/><br/>\"Pöytä on valmis!\" ilmoitti tanakka baarimikko nöyristelevästi. Hän kiirehti kohti huoneen keskellä olevaa pöytää ja hätyytti siinä istuvat asiakkaat pois. Nämä näkivät Zeuksen sähköä säkenöivät silmät ja sormenpäät ja päättivät totella mukisematta.

<br/><br/>Zeus tömisteli pöytään ja lysähti narisevalle tuolille koko painollaan. Pöytään ilmestyi kolpakko ennen kuin hän ehti edes avata suutaan.

<br/><br/>\"Kuinka pitkään joudun todistelemaan kykyjäni näiden kuolevaisten seurassa ennen kuin voin palata Olympokseen?\" Zeus mylvi. Baarimikko ehti sanoa, ettei se tuskin enää kauan kestä, mutta päätti sitten olla vaiti.

<br/><br/>Zeuksen silmät seurasivat hetken kurvikasta tarjoilijaa, mutta hän ravisti sitten päätään ja kulautti tuopin tyhjäksi. Hän oli hairahtunut liian monta kertaa, minkä seurauksena vaimo oli ajanut hänet tiehensä.

<br/><br/>\"Taistelut odottavat\", hän huokaisi kovaan ääneen ennen kuin tömisteli ulos kaatosateeseen. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_22_Zeus_LocHeroName"		"Zeus"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_23_Kunkka_LocFieldNotes"		"Jättimäiset aallot paiskautuivat rantakallioihin Tärisevän saaren länsirannalla. Pysyttelin turvallisen matkan päästä kielekkeestä kävellessäni Claddishin vuohia hoitavan Tarn-nimisen talonpojan kanssa.

<br/><br/>\"Se tapahtui tuolla kaukana\", Tarn sanoi osoittaessaan merelle. \"Demoneita tuli laumoittain, ja laivasto pystyi hädin tuskin pitämään ne aisoissa.\"

<br/><br/>Hän oli varma siitä, että muut laivastot olisivat jääneet heti alakynteen. Muilla laivastoilla ei nimittäin ollut Kunkkaa. Järkähtämätön amiraali johti joukkonsa voittoon mahdottomalta vaikuttavasta tilanteesta. Hän ei suostunut edes harkitsemaan perääntymistä tai antautumista. Ei edes sen jälkeen, kun laivoja upposi yksi toisensa jälkeen.

<br/><br/>\"Velhot sanovat auttaneensa taistelussa. Se on mahdollista, mutta väittäisin, että laivastosta riippumatta se puoli, jolla on Kunkka johtajanaan, voittaa aina\", Tarn sanoi.

<br/><br/>Mutta demoneista ja Claddishin laivastosta ei ollut vastusta Maelrawnille, syvyyksistä nousseelle mahtavalle merihirviölle, joka tuhosi kaiken tielleen osuvan. Jotkut uskovat, että hirviö upotti myös Kunkan laivan, mutta Tarn piti sitä pötypuheena.

<br/><br/>\"Pilvettöminä öinä voi yhä nähdä, kuinka hänen laivansa seilaa näillä vesillä\", hän väitti. \"Ja niin kauan, kun hän on tukenamme, olemme turvassa.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_23_Kunkka_LocHeroName"		"Kunkka"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_25_Lina_LocFieldNotes"		"Paahtava aurinko porotti Misrulen aavikon pilvettömältä taivaalta.

<br/><br/>Linan viskaamat salamat kärvensivät jalankokoisen skorpionin, joka onnistui yllättämään minut. Hajusta tuli mieleen grillattu fasaani, mutta ei kovin herkullinen sellainen. \"Tännepäin\", Lina ohjasi ja tepasteli luolaan potkaistuaan kahdeksanjalkaisen raadon alas dyyniä pitkin.

<br/><br/>\"Olin yhdeksänvuotias, kun tapasin aavikkolohikäärmeen. Hän pitää itseään liskomaisena isähahmona, joten älä tee pikaisia liikkeitä, tai muuten...\" Lina sanoi ja loitsi esiin tulipallon. 

<br/><br/>\"Ymmärrän.\" 

<br/><br/>Kulman takana kohtasimme hänet. Lohikäärme oli suoristautumassa käpertyneestä asennosta, ja sen viivamainen pupilli mulkoili minua vihaisesti. Sitten se iski silmää, ravisti itseään koiran tavoin ja nauroi äänekkäästi. 

<br/><br/>\"Voit taas hengittää\", Lina tuuppasi minua kylkeen.

<br/><br/>Liekit apukeinonaan kaksikko esitti minulle kertauksen Linan suurimmista taisteluista. Tarinat olivat yhtä vaikuttavia kuin niitä sävyttänyt liekkishow.

<br/><br/>Esitys suistui raiteiltaan, kun Lina alkoi poltella epäedullisia kuvia siskostaan luolan seinään ja lietsoi samalla itsensä enemmän ja enemmän raivon partaalle. Peräännyin hiljaa takavasemmalle ja olin kiitollinen siitä, ettei minulla ole sisaruksia. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_25_Lina_LocHeroName"		"Lina"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_26_Lion_LocFieldNotes"		"\"Olen kerännyt tuhansia sieluja\", sanoi demoni Azagar kutsurituaalin ympyrästä, joka piti hänet aisoissa. \"Jokaisen demonin tulee kerätä 10 000 sielua saadakseen ylennyksen arkkidemoniksi. Minulta puuttui enää kaksi.\"

<br/><br/>Azagar oli aikoinaan yksi helvetin suurimmista lupauksista. Hän keräsi ensiluokkaisia sieluja ja onnistui huiputtamaan pappeja, hyväntekijöitä ja jopa pyhimyksiä. Yksi Azagarin suurimpia ylpeydenaiheita oli demonivelho Lionin höynäyttäminen.

<br/><br/>\"Hän oli aina heikompien puolella\", demoni kertoi. \"Mutta yksi asia, jota hän rakasti enemmän kuin hyväntekeväisyyttä, oli sen tuoma imartelu.\"

<br/><br/>Azagar lupasi Lionille mainetta ja kunniaa, jos tämä vain noudattaisi hänen käskyjään. Demoni käänsi Lionin moraaliset arvot päälaelleen ja sai hänet palvomaan pahuutta. Kun Lionin sielu oli täysin mätä, Azagar hylkäsi hänet ja palasi helvettiin Lionin sielu mukanaan, jolloin petetty velho jäi yksin kärsimään pahojen tekojensa seurauksista.

<br/><br/>\"Olin juuri aikeissa hankkia kymmenennentuhannennen sieluni turmelemalla hurskaan papin, kun Lion ilmestyi helvettiin ja vaati sieluaan takaisin\", Azagar sanoi.

<br/><br/>Mutta helvetissä ei voi perua kauppoja. Lion ei saanut sieluaan takaisin. Niinpä hän tulistui ja leikkasi demonin käden irti. Palattuaan helvetistä hän ei tuntenut muuta kuin vihaa ja raivoa.

<br/><br/>\"Tiesitkös, että jos ottaa kuukauden toipumislomaa sielujen metsästämisestä, kerättyjen sielujen määrä nollaantuu?\" Azagar kysyi katkerana. \"Minulle se tuli uutisena.\"

<br/><br/>\"Jouduin siis aloittamaan alusta. Musteesi näyttää olevan vähissä. Voisin järjestää sinulle ehtymättömän mustevaraston. Jos hinnasta sovitaan.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_26_Lion_LocHeroName"		"Lion"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_27_ShadowShaman_LocFieldNotes"		"Varjošamaani Rhasta ojensi kätensä. Otin ne vastaan hieman ärsyyntyneenä ja skeptisenä – enhän sentään ole hölmö. Peikon maine oli lievästi sanottuna epäluotettava, ja yleensä niin kutsutut šamaanit ovat parempia sepittämään latteuksia huijaamilleen tyypeille kuin kommunikoimaan kuolleiden kanssa. Rhasta sulki pelottavan valkoiset silmänsä ja hymisi jotain melodiaa.

<br/><br/><i>Kohta paljastuu huijaus,</i> mietin itsekseni. Taas tuhlasin aikaani ja rahaani. Mutta hyminän jatkuessa huomasin jotain. Laulu vaikutti tutulta, aivan kuin tuoksu, joka tuo mieleen vanhoja muistoja. Rhasta naksautti kieltään ja kysyi minulta niin henkilökohtaisen kysymyksen, etten aio jakaa sitä tässä.

<br/><br/>Koetin peitellä hämmästystäni, kun Rhasta alkoi puhua täysin erilaisella äänensävyllä. Oli kuin joku vanha tuttuni olisi puhunut hänen suustaan. Kun viesti oli välitetty, Rhasta avasi silmänsä.

<br/><br/>Hän nosti leveän hattunsa liertä ja hymyili aavemaisesti.

<br/><br/>\"Seuraana on paras vaihe: palkkioni.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_27_ShadowShaman_LocHeroName"		"Shadow Shaman"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_28_Slardar_LocFieldNotes"		"Viherpuusta valmistettu pieni jolla, jonka lainasin erään vihollisen kaverin viholliselta, poukkoili holtittomasti Varjorannan tyrskyissä soutaessani vastatuuleen. Aina pitää mennä vastatuuleen. Kiitos vain, Goodkind. 

<br/><br/>Vihreä pyrstö ilmestyi ja loiskahti veteen toivottaakseen minut tervetulleeksi. Tässä oli yhteyshenkilöni. Syvyyksien aarteiden suojelijoihin aikoinaan kuulunut Naga ponnahti pyörähtäen veneen viereen kuin balettitanssija ja vaati heti maksua. Hän mainitsi useaan otteeseen etsivänsä elämänkumppania. 

<br/><br/>Maksettuani (pelkästään lanteilla) Naga alkoi kertoa tarinaa siitä, kuinka hän ja Slardar jahtasivat Meranthia, joka oli varastanut jonkin sortin liekkisauvan ja paennut syvyyksiin. Kärmeslurjus ei välittänyt siitä, ettei sauvasta ollut mitään hyötyä veden alla, missä sen liekki ei pystynyt palamaan. Sauvan varastamisessa oli kyse periaatteesta.

<br/><br/>Kun säälimätön Slardar sai varkaan kiinni, hän raahasi sen rantaan, löi sauvan kärjen sen vatsaan ja vietti loppupäivän grillaten sitä elävältä. 

<br/><br/>\"Haju oli sietämätön\", Naga sihisi ihaillen. \"Mutta Slardar antoi mokomalle varkaalle elämänsä tärkeimmän ja viimeisen oppitunnin.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_28_Slardar_LocHeroName"		"Slardar"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_29_Tidehunter_LocFieldNotes"		"Uinolan eteläpuolella on reippaan puolentoista kilometrin pituinen kaistale pehmeää ja koskematonta hiekkaa, jonka satamasta kantautunut utuharso piilotti alleen. Päivinä, jolloin sumu on erityisen sakeaa, se peitti rantavedessä olevan varoituskyltin, joka kielsi uimisen. Uinolan kaupunginvaltuusto oli yleisen turvallisuuden nimissä pystyttänyt kylttejä metrin välein, jotta viesti menisi varmasti perille.

<br/><br/>Paikka oli ennen turistikohde varakkaille matkustajille, sanoi Pellen, joka omisti aution hotellin jonkin matkan päässä rannasta.

<br/><br/>\"Niin moni kauppias matkusti tänne\", hän sanoi totisena. \"He toivat perheensä viettämään lomaviikkoa tai tulivat hiomaan kauppoja toistensa kanssa.\"

<br/><br/>Mutta sitten Tidehunter saapui. 

<br/><br/>Aluksi vesi kuohui. Sitten kuului ensimmäinen kauhunhuuto. Pian huutoja kuului joka puolelta. Vedessä uivat olivat helppoja saaliita. Rannalla olevilla oli hiukan parempi mahdollisuus selvitä, koska heitä oli niin monta. Heitä uhannut otus eteni järjestelmällisesti ja selvästi nautti uhriensa tappamisesta.

<br/><br/>Näetkö kuinka sinistä vesi on? Se värjääntyi punaiseksi. Ja valkoinen hiekka? Kesti kuukausia ennen kuin aallot olivat huuhtoneet verijäljet rannasta\", Pellen sanoi. \"Se tapahtui vuosi sitten. Kukaan ei ole vielä uskaltautunut takaisin. Eikä kukaan välttämättä tule koskaan palaamaan.\"

<br/><br/>Hän suoristi vinossa olevan kyltin. \"Ymmärrän kyllä miksi. Kuka haluaisi tulla rannalle, jolla ei saa uida?\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_29_Tidehunter_LocHeroName"		"Tidehunter"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_2_Axe_LocFieldNotes"		"Kaikista historian sankareista <span class='strikethrough'>hyvin harva</span> <span class='strikethrough'>melkein kukaan</span> yksikään ei ollut niin mahtava kuin suuri Mogul Khan, toiselta nimeltään <span class='strikethrough'>mahtava Axe</span> suuri ja mahtava Axe. Nähtyäni hänen <span class='strikethrough'>brutaaliutensa</span> lahjakkuutensa henkilökohtaisesti, voin rehellisesti sanoa, että hän oli <span class='strikethrough'>yksi rohkeimpia</span> varmasti ja epäilemättä koko universumin rohkein taisteilija. 

<br/><br/>Punaisen usvan kenraali ja historian mahtavin oglodi oli yhtä <span class='strikethrough'>vankkumaton kuoleman edessä</span> <span class='strikethrough'>vankkumaton kuoleman edessä (eli ei pelkää kuolemaa),</span> komea kuin oli voimakas.

<br/><br/>Lisäksi hän oli ottanut asiakseen varmistaa, että hänestä kirjoitetut teokset olivat hänen standardiensa mukaisia. Itse asiassa, voitaisiin jopa sanoa, että minua oli vahvasti kehotettu kirjoittamaan hänen lukemattomista urhoollisista piirteistään.

<br/><br/>Mogul sanoi pitäneensä edellisestä lauseesta, jossa puhuin hänen lukemattomista urhoollisista piirteistään. Hän halusi myös huomauttaa, ettei hän todellakaan pakottanut minua kirjoittamaan omasta erinomaisuudestaan.

<br/><br/>Mutta hän oli myös erittäin hyvä tyyppi. Kirjoitin tuon ihan itse. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_2_Axe_LocHeroName"		"Axe"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_30_WitchDoctor_LocFieldNotes"		"\"Tulitko hakemaan parantavaa rohtoa? Tai kenties haluat langettaa kirouksen eksän kiusaksi?\"

<br/><br/>Noitatohtori Zharvakko laahusti majassaan, joka oli suurin Prefektin saaren viidakkokylässä. Romahtamisen partaalla olevat hyllyt oli ängetty täyteen kudottuja luomuksia, kuolleita liskoja ja lukemattomia pääkalloja.

<br/><br/>\"Mitä vain tarvitset, olen oikea tohtori sinulle\", mies sanoi yllättävän pirteästi.

<br/><br/>Hänen asenteensa muuttui tylymmäksi, kun selitin, etten etsinyt parannuskeinoja tai kirouksia. Hän kuitenkin leppyi kuullessaan, että olin silti valmis maksamaan siitä hyvästä, että saisin kuulla hänen tarinansa.

<br/><br/>\"Haluat kuulla tarinan? Paljonko sinulla on aikaa?\" hän naurahti. \"Minulla on paras tarina.\"

<br/><br/>\"Kun olin pieni, olin ruma ja hajalla. Mutta jumalat armahtivat minua. Sain niiltä voimia. Korjasin itseni.\"

<br/><br/>Hän suoristi selkänsä parhaansa mukaan, mutta silloinkin hänen ryhtinsä oli kyyryssä ja olkapäät vinossa. Hän henkäisi syvään ja tönäisi käsiä levitellessään luukasan vahingossa lattialle.

<br/><br/>\"Ja nyt... näytän hyvältä, eikö?\"

<br/><br/>Pääkallo vierähti jalkojeni juureen, enkä tohtinut saati uskaltanut väittää toisin."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_30_WitchDoctor_LocHeroName"		"Witch Doctor"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_31_Lich_LocFieldNotes"		"En millään voi uskoa, että pohjaton kuilu voisi olla olemassa. Mielestäni on olemassa viisi vaihtoehtoa.

<br/><br/>Yksi: kyseessä on koko planeetan läpi kulkeva tunneli. Kaksi: se on portaali loputtomaan tyhjyyteen. Kolme: portti tuonpuoleiseen. Neljä: aika-avaruuden vääristymä, joka tekee putoamisesta äärimäisen hidasta. Viisi: jotain aivan muuta.

<br/><br/>Jos kuopan täyttää vedellä, se on uima-allas. Jos pohjaton kuoppa täytetään vedellä, se on musta lampi. Kukaan ei ole tutkinut mustaa lampea perinpohjaisemmin kuin Lich, vaikkakin hän teki sen vasten tahtoaan. Hänet tunnettiin ennen tyrannimaisena jäävelhona nimeltä Ethreain, joka syöstiin vallasta. Hänet heitettiin mustaan lampeen. Hän putosi vuosien ajan ja vielä useamman vuoden hän oli roikkumassa seinästä sojottavalla kallion ulokkeella. Siinä oli reilusti aikaa pohdiskeluun.

<br/><br/>Kysyin häneltä, oliko kuoppa todella pohjaton. Hän virnisti – ei kai huuleton pääkallo muutakaan voi. Se sai minut joka tapauksessa kananlihalle. 

<br/><br/>\"Joku kysyi tuota kerran. Nimi taisi olla Anhil. Utelias kaveri. Liian utelias.\" Hän kumartui lähemmäs ja jatkoi tyytyväisenä. \"Varomattomat geomantikot ovat herkkua.\"

<br/><br/>Mustasta lammesta en tiedä, mutta se on selvää, että Lichin turmeltuneisuudelle ei ainakaan ole pohjaa. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_31_Lich_LocHeroName"		"Lich"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_32_Riki_LocFieldNotes"		"Usvaisessa Slomissa heikosti valaisevat katulamput jättivät suuren osan teistä varjojen peittoon. Ei sillä, että olisin huomannut luokseni kävelevän henkilön edes kirkkaassa päivänvalossa. Tajusin tilanteen vasta, kun veitsenterä painui kaulaani vasten.

<br/><br/>\"Miksi olet nuuskinut tietoja minusta?\" Riki sähisi. \"Puhu nopeasti. Minulla ei ole koko päivää aikaa päättää, jätänkö sinut henkiin.\"

<br/><br/>Olin kuullut, että hänen kuninkaallisen perheensä surmannut armeija oli asettautunut Slomiin. Saapuessani kaupunkiin sain selville, että suuri osa porukasta oli salamurhattu ja loput olivat lähteneet käpälämäkeen. Puhuin hitaasti, jotta kaulaani vasten painava terä ei uppoasi ihoa syvemmälle. Kysyin, oliko vihollisten tappaminen tyydyttänyt Rikin kostonhimoa.

<br/><br/>\"Kostonhimo?\" hän vastasi yllättyneenä. \"Mikä kostonhimo? En liioin välittänyt perheestäni. Enkä olisi perinyt kruunuakaan.\"

<br/><br/>\"En tappanut murhaajia kostaakseni. Tein sen silkasta tappamisen ilosta.\"

<br/><br/>Sen sanottuaan hän katosi. Kiihtynyt pulssini oli ainoa todiste siitä, että olin todella tavannut hänet."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_32_Riki_LocHeroName"		"Riki"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_33_Enigma_LocFieldNotes"		"Tarinankertojat eivät ole yksimielisiä siitä, kuka tai mikä Enigma on. Jotkut sanovat häntä kirotuksi alkemistiksi, toiset tietoiseksi mustaksi aukoksi ja muut syvyyksien ruumiillistumaksi. En erityisesti halunnut tavata mitään noista vaihtoehdoista.

<br/><br/>Paras johtolankani oli muuan Jovat Kazranin päiväkirja, jonka sain järkensä menettäneen alkemistin pojalta.

<br/><br/>\"On helpotus päästä siitä eroon\", hän sanoi anteeksipyytelevästi. \"En suosittele lukemaan sitä.\"

<br/><br/>Varoituksesta piittaamatta yritin kuitenkin. Myönnettäköön, etten tajunnut raapustuksista paljoakaan. Niissä puhuttiin enimmäkseen harvinaisesta mustasta magiasta. Sekään ei auttanut, että viimeinen sivu puuttui. Aloin etsiä alan asiantuntijaa ja kuulin toisesta alkemistista nimeltä Cedric.

<br/><br/>Hänen laboratorionsa oli katoton huone rakennuksen huipulla, jota valaisi tähtien tuike. Kirjoja ja pulloja lojui kaikkialla. Kivilattia oli täynnä punaisella liidulla piirrettyjä salatieteellisiä kuvioita ja niitä ympäröiviä kynttilän tynkiä. Mutta Cedric oli kadonnut jo aikoja sitten.

<br/><br/>Tutkimukseni ajautui umpikujaan, eikä muuta ollut tehtävissä. Sen olisi pitänyt olla helpotus, mutta minua kalvoi syvä levottomuus. Olin löytänyt kuolemattomuutta lupaavan kirjan, jonka viimeinen sivu puuttui. En varmaankaan ollut ainoa, joka oli sen jäljillä. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_33_Enigma_LocHeroName"		"Enigma"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_34_Tinker_LocFieldNotes"		"Huolimatta siitä, ettei kukaan ollut huoltanut paikkaa vuosiin – ja että luolan seiniä pitkin valuva neste ei lähemmin tarkasteltuna ollutkaan vettä – Purppura-arkisto oli silti paremmassa kunnossa kuin tyypillinen kernasmökki. Olin varautunut ja onnistuin välttämään kernaiden virittämät tappoansat, joiden tarkoitus oli suojella heidän salaisuuksiaan uteliailta silmäpareilta. Etsimisessä meni jonkin aikaa, koska jouduin väistelemään tykinkuulia ja keihäitä ennen kuin löysin sivuhuoneen (ja piikkikuopan). Lopulta kuitenkin löysin Boushin kirjoittamat muistiinpanot siitä, mikä johti niin sanottuun Violetin tasangon tapaukseen.

<br/><br/>En ole insinööri, mutta tietämykseni riitti saamaan selvää Boushin raapustuksista. Hänen projektinsa olivat paljon kehittyneempiä kuin kenenkään kernaan, jonka kanssa olen joutunut olemaan tekemisissä. Boush oli keksinyt, miten valoa voidaan hallita merkityksellisillä metalliputkilla ja pyöreillä kivillä.

<br/><br/>Lokikirjojen intoa pursuava teksti muuttui paniikinomaiseksi, kun Boush ei enää pystynyt ohjaamaan laitetta, josta oli tarkoitus tulla ulottuvuuksien välinen suojakilpi. Kanavoitu valo taittui itsensä sisään uudelleen ja uudelleen, kunnes se pamahti vapaaksi ja teki reiän meidän maailmamme ja toisen, synkemmän ulottuvuuden välille. 

<br/><br/>Siihen päättyi toiseksi viimeinen arkistosta löytämäni lokikirja. Avasin viimeisen kirjan, josta löytyi vain yksi merkintä: Ulottuvuuksien välinen suojakilpi – toinen yritys."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_34_Tinker_LocHeroName"		"Tinker"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_35_Sniper_LocFieldNotes"		"Kardel kieltäytyi haastattelusta, ellen pelaisi hänen kanssaan typerää ja mahdollisesti hengenvaarallista peliä. Kävelin sadan askeleen päässä hänestä ja pidin pääni päällä vihkon sivua, jossa oli luonnosteltu naama. Ennen kuin ehdin silmääni räpäyttää, luoti suhahti ylitseni ja porasi reiän maalitaulun keskelle.

<br/><br/>\"Siirry sata askelta loitommaksi\", hän huusi. Revin esiin uuden sivun ja kävelin kauemmas. Jälleen luoti läpäisi paperin.

<br/><br/>\"Vieläkin loitommalle.\" Tottelin käskyä. \"Ei, vielä pidemmälle.\" Pystyin hädin tuskin näkemään häntä enää, saati sitten kuulemaan. Luoti osui nappiin taas.

<br/><br/>Kun jutustelimme oluttuoppien äärellä, Kardel tunnusti kokevansa vaikeuksia kernaana, johon edes muut kernaat eivät luottaneet jonkin naurettavan ennustuksen vuoksi. Useimmiten hänelle puhuivat vain tyypit, jotka etsivät palkkasoturia tappamaan jonkun. Kuka olisi uskonut, että kaikista maailman olennoista juuri minä pystyisin lieventämään Kardelin yksinäisyyttä? "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_35_Sniper_LocHeroName"		"Sniper"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_36_Necrophos_LocFieldNotes"		"Saastainen ilma oli kääriytynyt Brylswoodin ympärille kuin ruumispeitto. Hengitin paksun liinan lävitse ja vaeltelin hiljaisia katuja pitkin. Koetin löytää jonkun, joka osaisi kertoa Rotund'jere-nimisestä korruptoituneesta munkista.

<br/><br/>Hän oli selvästi ollut kaupungissa viime aikoina. Se kävi ilmi kadulla makaavista paisuneista ruumiista. Vainajien lukuisat mustat märkärakkulat olivat enimmääkseen puhjenneet, ja niistä pursunnut neste kostutti maan eikä kuivunut millään.

<br/><br/>Jotkut uhreista olivat ilmeisesti yskineet verta. Toiset olivat onnekseen kuolleet ennen kuin tauti oli edennyt keuhkoihin.

<br/><br/>Toivoin, että Rotund'jere oli lähtenyt kaupungista tarpeeksi kauan aikaa sitten, jotta kulkutauti olisi lakannut leviämästä. En varmuuden vuoksi koskenut mihinkään ennen kuin olin kaupungin ulkopuolella.

<br/><br/>Käynnistäni oli kulunut 24 tuntia, ja jokainen pieni kutina kurkussani sai minut paniikin partaalle. Toivoin, että jos Necrophosin tauti tappaa minut, se tapahtuu ennen oireiden pahenemista."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_36_Necrophos_LocHeroName"		"Necrophos"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_37_Warlock_LocFieldNotes"		"\"Hänellä ei ole asiaa tänne\", murahti Ultimyr-akatemian dekaani, Umboldt Tarnath.

<br/><br/>Hän asteli edestakaisin ylevässä toimistossaan – joka oli myös näyttävä kirjasto ja laboratorio – ja ilmaisi tyytymättömyytensä Warlockiin nimeltä Demnok Lannik.

<br/><br/>Lannik oli niittänyt mainetta Ultimyrin pääkuraattorina ja hankintaosaston johtajana. Lannikin saama ylistys lisääntyi entisestään, kun hän osoitti ennennäkemätöntä lahjakkuutta taikuuden saralla. 

<br/><br/>Valitettavasti hänellä oli sairas pakkomielle mainetta ja salatieteellisiä voimia kohtaan. Pelkät tavalliset loitsut eivät riittäneet, vaan hän alkoi perehtyä vähemmän tunnettuihin ja vaarallisiin rituaaleihin. Maaninen tiedonjano johti hänet yhä synkemmille urille.

<br/><br/>\"Lopulta hän kaiversi kuolonpuusta itselleen sauvan ja kutsui luokseen demonin, mikä on <i>ehdottomasti</i> kiellettyä koulun seinien sisällä\", Tarnath sanoi.

<br/><br/>Nyt Lannik oli huhujen mukaan kirjoittamassa omaa mustan magian loitsukirjaansa, jonka Tarnath uskoi sisältävän kiellettyjä loitsuja ja vaarallisia manauksia.

<br/><br/>\"Hän on mennyt liian pitkälle\", dekaani karjahti. \"Eikä hän siksi ole enää tervetullut Ultimyr-akatemiaan. Ja jonain päivänä joku tarpeeksi rohkea henkilö voi kertoa sen hänelle.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_37_Warlock_LocHeroName"		"Warlock"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_38_Beastmaster_LocFieldNotes"		"Romahtamaisillaan olevassa Slomin kaupungissa asusteleva renki vannoo nähneensä, kuinka Karroch tainnutti villisian. Eikä siihen vaan vaadittu vasaraa vaan pelkkä ärähdys. 

<br/><br/>\"Se vingahti hänelle. Karroch murahti takaisin. Sika ei sen jälkeen inahtanutkaan.\"

<br/><br/>Karroch tunnetaan nykyään Beastmasterina, mutta se lempinimi saa hänet irvistämään inhosta. Kysyin, mikä nimi olisi enemmän hänen mieleensä. \"Beastfriend\", oli hänen vastauksensa.

<br/><br/>Karroch vietti lapsuutensa kuninkaallisen eläintarhan petojen kanssa: leijonien, apinoiden ja niitäkin eksoottisempien eläinten ympäröimänä. (\"Olin siellä ennen töissä lapioimassa eläinten jätöksiä\", renki kertoo kysymättä. \"Oletko koskaan nähnyt, miltä vaakalinnun sonta näyttää? Se tuli minulle yllätyksenä.\")

<br/><br/>Yksi eläintarhan eläimistä kommunikoi telepaattisesti haluavansa vapauteen. Kuningas nauroi ivallisesti ja antoi otukselle verisen selkäsaunan. Karroch yritti parhaansa mukaan hoivata haavoittunutta otusta takaisin kuntoon.

<br/><br/>Sinä yönä, kun eläin lopulta kuoli, se lauloi kuolinlaulua, jonka kaiku täytti koko eläintarhan. Sitten kuului vain, kuinka joku itki pienellä äänellä. Sen jälkeen oli hiljaista. Kunnes alkoi kuulua, miten sadat häkit avautuivat yksitellen.

<br/><br/>Kuninkaan ruumis löytyi seuraavana aamuna kavioiden potkimana ja nokkien, hampaiden ja kynsien repimänä. Kukaan ei tiedä, mitä hän kuuli ennen viimeisiä hetkiään. Mutta ilmeen perusteella hän ei pitänyt siitä. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_38_Beastmaster_LocHeroName"		"Beastmaster"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_39_QueenofPain_LocFieldNotes"		"Itseään muinaisen Elzen historioitsijaksi kuvaileva Uldamine on kirjoittanut harvinaisen suosittuja teoksia. Hän katsahti ylös kirjoituspöytänsä äärestä, jolla lojui sivuja hujan hajan, ja hymyili karismaattisesti.

<br/><br/>Sotkuinen kirjasto oli täynnä opuksia, joista useat olivat Uldaminen itsensä kirjoittamia. Joidenkin kirjojen kansikuvista päätellen kaikki niistä eivät olleet historiallisesti todenmukaisia.

<br/><br/>\"Haluat siis tietää Akashasta?\" hän tokaisi. \"Käy istumaan.\"

<br/><br/>Istuin alas, ja hän alkoi kertoa Akashasta, tuskan kuningattaresta. Elzen viimeinen kuningas oli käskenyt kutsumaan demonin, jonka ainoa tehtävä oli aiheuttaa kärsimystä.

<br/><br/>Elzen kansalaiset olivat hurskaita, joten ajatus vankeja kiduttavasta hirviöstä sai heidät pois tolaltaan. Mutta vielä suurempi järkytys oli kuulla, että demoni olikin kutsuttu kiduttamaan itse kuningasta hänen makuuhuoneessaan.

<br/><br/>\"Hänen huutonsa kuuluivat kautta koko kaupungin\", hän sanoi hieman punastuen. \"Kirjoitin siitä yksityiskohtaisesti eräässä kirjassani. Mihinkäs laitoinkaan sen?\"

<br/><br/>Kirjaa etsiessään Uldamine mainitsi, että kansa oli syössyt kuninkaan vallasta hänen... taipumustensa vuoksi. Silloin Akasha vapautui kahleistaan ja siirtyi aiheuttamaan tuskaa muualla.

<br/><br/>\"Se on keskeneräisen kirjani aiheena\", hän sanoi. \"Siitä tulee myyntihitti.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_39_QueenofPain_LocHeroName"		"Queen of Pain"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_3_Bane_LocFieldNotes"		"Vaikka muinainen Nyctashan katedraali, jonka näkyvyys oli peitetty uteliailta silmäpareilta salatieteellisillä loitsuilla, oli kaivettu syvälle Tärisevän saaren syvyyksiin, siellä oli huomattavan kirkasta.

<br/><br/>Lampetteihin sovitetut soihdut valaisivat käytäviä parin kyynärän välein, ja valkoisiksi maalatut seinät heijastivat niiden loimua.

<br/><br/>\"Seinät olivat ennen mustia ja verenpunaisia\", Nyctashan papitar kuiskasi. \"Niihin aikoihin uskoimme pelon olevan vain sisäinen tunne.\"

<br/><br/>Tuota en odottanut kuulevani pelon jumalattaren opetuslapsen suusta. Mutta vaikka Nyctasha aiheutti pelkoa, hän ei nauttinut sen lietsomisesta.

<br/><br/>\"Hän yksinkertaisesti säteili omaa pelkoaan kuolevaisten maailmaan\", papitar selitti vakavana. \"Mutta se oli hallittua. Sillä oli tarkoitus. Kyse ei ollut ilkeydestä.\"

<br/><br/>Ilkeys ei astunut kuvioihin ennen kuin jumalattaren omat painajaiset antoivat alun Banelle – niin kauhistuttavalle pelon ruumiillistumalle, että Nyctasha poisti sen väkisin tajunnastaan pelastaakseen mielenterveytensä. Siitä lähtien hän ei ole nukkunut ollenkaan.

<br/><br/>\"Silloin pelosta tuli jotain muuta kuin pelkkä tunne\", papitar sanoi väristen. \"Siitä tuli oma elementtinsä.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_3_Bane_LocHeroName"		"Bane"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_40_Venomancer_LocFieldNotes"		"Istuin jalat ristissä Jidi-saaren happoviidakon vihreän sumun ympäröimänä. Edessäni istui Yomoco-heimon päällikkö, Ocot. Sulkaviittaan pukeutunut nuori mies koetti parhaansa mukaan kääntää vanhan metsästäjän puheen kielelleni.

<br/><br/>\"Ennen\", nuorukainen sanoi, \"Aktokin joukot tulivat tänne ryöstöretkelle. Vei pojat ja tyttäret uhrattaviksi. Herättämään käärmejumalan.\"

<br/><br/>Päällikkö sylkäisi sammalikkoon. \"Paha jumala. Nielaisee maailman.\"

<br/><br/>Mutta nyt\", tulkki jatkoi käsimerkkien avustuksella, \"monta kuunnousua, ei yhtäkään ryöstöretkeä. Menimme ottamaan selvää. Katsomaan puista.\" Hän vilkaisi päällikköä, joka nyökkäsi. \"He olivat poissa. Koko kylä. Luita kaikkialla. Majat rikki.\"

<br/><br/>Kysyin, tuliko se helpotuksena. Nuorukainen käänsi kysymykseni päällikölle, joka naurahti ilottomasti.

<br/><br/>\"Sinä et ymmärrä\", tulkki käänsi hiljaisemmalla äänellä. \"He eivät epäonnistuneet. He herättivät Aktokin. Näimme hänet ryömimässä maassa. Vihreä iho. Kukkia selässä. Isot, terävät hampaat. Täynnä myrkkyä.\"

<br/><br/>Päällikkö kumartui lähemmäksi ja kähisi omalla kielellään hampaat mustina betelpähkinöiden pureskelusta. Nuorukainen nielaisi ennen kuin käänsi puheen minulle.

<br/><br/>\"Hän mateli pois. Toivomme, ettei hän palaa. Mutta nyt Aktok on elossa.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_40_Venomancer_LocHeroName"		"Venomancer"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_41_FacelessVoid_LocFieldNotes"		"Claszuremen kaukaisesta valtakunnasta on hyvin niukasti tietoa, joten päätin tutkia Faceless Voidia turvallisen etäisyyden päästä. Toisaalta, kun kyseessä oleva olento tunnetaan nimillä Faceless Void ja Darkterror, on vaikea tietää, kuinka kaukana on turvallinen etäisyys.

<br/><br/>Onneksi (tai valitettavasti), minulla ei ollut vaihtoehtoja asian suhteen. Seurasin häntä Kauhulaksin viidakossa kokonaisen päivän. Vai oliko se viisi päivää? En voi olla varma. Tiedän vain sen, että aina nähdessäni hänet, jalkani tuntuivat raskaammilta ja kävelin hitaammin. Mutta hän vain jatkoi liikkumista samaan tahtiin.

<br/><br/>Silloin tällöin pääsin lähelle häntä, mutta silloin hän aina katosi ja ilmestyi kaksi kertaa kauempana.

<br/><br/>Myöhemmin koko ruumiini halvaantui, jolloin hän saapui nuuhkimaan minua. Luojan kiitos, hän ei näyttänyt pitävän minua minkäänlaisena uhkana. Hän vain kallisti päätään ja katseli minua silmättömillä ja kasvottomilla kasvoillaan ennen kuin harppoi muualle. Nousin seisomaan ja katsoin hänen peräänsä äimistyneenä.

<br/><br/>Sen jälkeen päätin lopettaa hänen seuraamisensa. Darkterror on mysteeri, joka on paras jättää selvittämättömäksi."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_41_FacelessVoid_LocHeroName"		"Faceless Void"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_42_WraithKing_LocFieldNotes"		"Qaldinin kirjastossa tiiliskiven paksuista opusta selaava Aldric Bramblethorn löysi vihdoin etsimänsä sivun.

<br/><br/>\"Tuossa se on\", hän naurahti ja osoitti kuvaa. \"Eikö olekin karmea?\"

<br/><br/>Prentiss, legendaariseen kuningas Ostarioniin perehtynyt historioitsija, oli löytänyt sivun, jolle oli piirretty luista rakennettu linna. Sääriluista koostuvien pylväiden päällä oli pääkalloista muodostettuja kehiä. Linnan koosta päätellen kymmenet tuhannet olivat auttaneet sen rakennustarpeiden kokoamisessa. He tuskin tekivät lahjoituksen omasta tahdostaan.

<br/><br/>\"Ostarion halusi hallita kaikkea taivaan alla. Ja hän halusi valtakautensa jatkuvan ikuisesti\", Bramblethorn sanoo. Kunnianhimoinen kaveri. \"Hänen linnansa ei ollut pelkkä tukikohta, vaan myös varoitus.\"

<br/><br/>Tavoitteen saavuttaakseen kuningas suoritti kielletyn rituaalin. Vihollistensa ja alamaistensa sielujen avulla hän sitoi itsensä tähän maailmaan ikuisesti. Ei miehenä, vaan henkenä.

<br/><br/>\"Hän ei teknisesti ottaen ole elävien eikä kuolleiden kirjoissa. Ja se riittää hänelle\", Bramblethorn sanoi. \"Hänen valtakuntansa on luhistunut, mutta hän on yhä keskuudessamme ja vaatii, että liitymme hänen joukkoihinsa tai kuolemme. Usein kyseessä on sama asia.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_42_WraithKing_LocHeroName"		"Wraith King"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_43_DeathProphet_LocFieldNotes"		"\"Isä oli viimeisten joukossa, joiden tulevaisuuden Krobelus ennusti\", vanha herttuatar kähisi koristeellisella lasitetulla kuistillaan. Nuori palvelija kaatoi lysyssä istuneelle herttuattarelle teetä. 

<br/><br/>Krobelus oli ennustaja erittäin varakkaille asiakkaille. Hänellä oli synnynnäinen kyky nähdä elämän ja kuoleman välisen hunnun lävitse ja luoda katsauksia tulevaisuuteen. 

<br/><br/>\"Hän kertoi isälleni pimeydestä, joka tulisi laskeutumaan hänen ylleen kahden vuoden kuluttua\", herttuatar sanoi. \"Mutta isä oli hyvissä voimissa. Ja koppava.\" Hän kysyi ennustajalta, että jos hän kerran oli niin taitava, miksei hän katsonut omaan tulevaisuuteensa.

<br/><br/>Tähän kohtalokkaaseen kysymykseen Krobelus ei voinut vastata. Vuosien ajan hän oli pilkannut kuolemaa myymällä hunnun toiselta puolelta löytyviä salaisuuksia parhaiten maksaneille asiakkaille. Mutta kuolema pilkkasi häntä pitämällä hänen oman kohtalonsa salassa.

<br/><br/>Krobelus päätti uhrata itsensä matkustamalla hunnun toiselle puolelle paljastaakseen sen salaisuudet. Kuolema potkaisi hänet ulos. Krobelus yritti uudelleen ja uudelleen. Hän heikentyi ja muuttui jokaisen uudelleensyntymisen yhteydessä, mutta ei päässyt viimeiseen lepopaikkaansa. Eikä koskaan löytänyt vastausta.

<br/><br/>\"Isän ennustus kävi toteen\", herttuatar sanoi heikosti. \"Koska Krobelus ei enää kerro ennustuksia kuolemasta... hän tuo kuoleman mukanaan.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_43_DeathProphet_LocHeroName"		"Death Prophet"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_44_PhantomAssassin_LocFieldNotes"		"Tunnustelin kädelläni kappelin kivistä ulkoseinää. Ei yhtään rakoa. Mielenkiintoista. Oppaanani toiminut raskaaseen sotapukuun pukeutunut nunna sanoi, että puhuminen Mortedille – tai kenellekään huntusisarelle – oli kielletty. Hän vihjasi, että oli armon ele lähettää minut tieheni. Hän ei tiennyt, mitä Mortred olisi muuten tehnyt minulle.

<br/><br/>Loistavaa. Olin tuhlannut kaksi kuukautta johtolankoja etsiessäni, huhuja kuunnellessani ja koettaessani saada tietoja salamurhaajakiltojen johtajilta (he eivät ole puheliasta sakkia), mutta nyt ainoina vaihtoehtoinani oli joko luovuttaa tai päästä hengestäni. Kerroin nunnalle, että olin valmis ottamaan riskin.

<br/><br/>Yhtäkkiä sotapukuinen nunna sumeni näkökentässäni. Värisevästä siluetista astui esiin huntusisar, jota juuri etsinkin. 

<br/><br/>Säikähdin siitä huolimatta.

<br/><br/>\"Kuoleman merkki ei ole kohdallasi\", hän rauhoitteli. 

<br/><br/>\"Se on mukava tietää\", koetin hymyillä väkisin. 

<br/><br/>\"Nyt voit esittää yhden kysymyksen.\"

<br/><br/>Päätin kysyä hänen varhaisesta menneisyydestään. 

<br/><br/>Nunnakunta otti hänet hoiviinsa Taresissa asuneen kauppiaan kodista, josta hän muisti hyvin vähän. Hänen lapsuutensa koostui loputtomasta aseiden takomisesta, meditoinnista ja haavojen parantamisesta. Hän ei puhunut vihkimisrituaaleista, mutta myönsi hieman hymyillen olleensa 12-vuotiaana huntusisarten nuorin jäsen milloinkaan. 

<br/><br/>Kuka oli hänen ensimmäinen uhrinsa? Sitä ei tiedä kukaan muu kuin uhri itse. Hänen toinen uhrinsa oli Vaahtopään nousukaskuningas. Eikö nimi ole tuttu? Eipä tietenkään. 

<br/><br/>Ennen kuin ehdin esittää lisäkysymyksiä, sotapukuun pukeutunut nunna oli jo palannut. Voi rähmä.

<br/><br/>Olisihan tämä pitänyt arvata. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_44_PhantomAssassin_LocHeroName"		"Phantom Assassin"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_44_PhantomAssassin_LocPersonaFieldNotes"		"Kuja haisi palaneelta lamppuöljyltä ja sahramilta. Veriroiskeet näkyivät yhä katukivillä, mutta Revtelin vartijat olivat vieneet pois kauppiaan ruumiin. Homma oli hoidettu samalla järjestelmällisyydellä kuin tilikirjan pitäminen.

<br/><br/>Kylmä veitsenterä painautui kaulaani vasten. \"Kuka tämän teki?\" ääni kysyi. Matalasta ja kärsimättömästä äänensävystä päätellen hänellä ei ollut aikaa jorista.

<br/><br/>Räpäytin silmiäni. \"Voin... voin kertoa vain, mitä olen itse saanut selville.\" Osoitin kaaren muotoisia veriroiskeita ja niiden välillä olevaa tilaa. \"Kaksiteräinen ase. Silminnäkijä huomasi huntupäisen tyypin. Se tapahtui tunnin sisään.\"

<br/><br/>Terä poistettiin kaulaltani. Ohut hahmo astui esiin varjoista. Hänen silmänsä tutkivat pikaisesti kasvojani, ja hän nyökkäsi miltei huomaamattomasti. \"Hänen on siis oltava lähellä.\"

<br/><br/>Ennen kuin olin ehtinyt edes huokaista helpotuksesta, hän oli jo häipynyt. Ei kävelyn ääniä tai vaatteiden suhinaa. Jäljellä oli vain hänen poissaolonsa jättämä paino ja tunne, että mikä lie toi hänet rikospaikalle vei häntä eteenpäin – ja veri tulisi lentämään jälleen. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_45_Pugna_LocFieldNotes"		"Raunioituneen luostarin mustuneet tukipilarit kurkottelivat taivasta kohden. Kävelin tuhkaista maata pitkin ja tein muistiinpanoja vihkooni.

<br/><br/>Kynäni pysähtyi kesken lauseen, kun kuulin ivallista naurua. Nostin katseeni ja näin vähäisiin kuninkaallisiin vetimiin pukeutuneen luurankomaisen hengen, jonka sisällä paloi vihreä liekki. Sen hohtavat silmät olivat täynnä vahingoniloista julmuutta.

<br/><br/>Paniikki alkoi ottaa vallan. \"Minä – sinähän olet...\"

<br/><br/>Henki nappasi vihkon kädestäni ja tutki sen sivuille raapustamiani hahmotelmia ja muistiinpanoja. Hän oli yhtä pauloissaan kuin lapsi, joka repii kärpäseltä siipiä. Sivujen kahina lakkasi, kun hän löysin kohdan, jossa puhuttiin lähialueiden kylistä ja paikallisista taruista, jotka olivat johtaneet minut luostarin raunioille etsimään Pugnaa. Nyt kun hän oli edessäni, kaduin koko matkaa.

<br/><br/>Pugnan virne näytti kasvavan leveämmäksi. Hän teki äkillisen käsiliikkeen, joka sytytti hänen sijainnistaan kertovat vihkon sivut palamaan vihreissä liekeissä. Hän heitti vihkon pois välinpitämättömästi ja repäisi sulkakynän hyppysistäni. \"Minun!\" hän nauroi. Sitten hän katosi.

<br/><br/>Poimin sen, mitä vihkostani oli jäljellä, ja lyyhistyin nojaamaan nokista seinää vasten. Löysin hiilenlohkareen ja otin sen uudeksi kirjoitusvälineekseni. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_45_Pugna_LocHeroName"		"Pugna"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_46_TemplarAssassin_LocFieldNotes"		"Hermostunut parantaja viittoi minua kiireellisesti koreaan hoitohuoneeseen. 

<br/><br/>\"Hänen tilansa heikkenee,\" hän henkäisi. \"Vitkuttelulle ei ole aikaa.\"

<br/><br/>Vitkuttelijan maineeni vaikutti kiirineen tännekin.

<br/><br/>Pylvässängyssä takiaisenlehtityynyillä makasi Uhatun entinen herttua, jonka silmissä paloi halu kertoa minulle tarinansa. 

<br/><br/>Salatieteiden valtava tiedonjano oli johtanut hänet käsikirjoituksen pariin, joka tarujen mukaan avaisi kaiken tiedon salaoven. Valitettavasti hänen etsintänsä herätti vääränlaista huomiota. Kesken universumin salat avaavan loitsun Lanaya iski häntä miekalla päähän. Lanayan mestarit olivat määränneet herttuan murhattavaksi, mutta Lanaya tarjosi kompromissia tietoja vastaan. 

<br/><br/>Herttuan mielestä pyyhkäistäisiin tarpeeksi iso osa, jotta hänet katsottaisiin kuolleeksi, mutta kerran päivässä hän heräisi kertomaan tarinansa esimerkkinä muille tiedonjanoisille. Lanaya upotti miekkansa herttuan mielen syvyyksin. Kaikki tämän muistot traagista tarinaa lukuun ottamatta siirtyivät Lanayalle.

<br/><br/>Herttuan silmät sumenivat ja hän lysähti sänkyyn. Hän hengitti mutta oli muuten ihan hiljaa.

<br/><br/>Ainakin sängyssä oli mukava makoilla. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_46_TemplarAssassin_LocHeroName"		"Templar Assassin"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_47_Viper_LocFieldNotes"		"Heikko tihkusade yritti kaikin keinoin auttaa metsänreunan savuavia haavoja. Jokainen vesipisara poksahteli ja sihisi, kun se osui tuhatvuotisten jalavien vihreänä hohtaviin kantoihin. 

<br/><br/>Oppaani Arrol otti esiin kuparikolikon ja heitti sen lammikkoon. Kolikko katosi heti jättäen vain pienen kaasupilven jälkeensä.

<br/><br/>\"Sanoinhan aineen olevan vaarallista\", hän naurahti. Vislasin vaikuttuneena, vaikka tunsin samalla myös kauhistusta. Edessäni oleva happoklöntti oli Viper-nimisen alakäärmeen tekosia. 

<br/><br/>Metsän asukkaat puurajasta synkkiin syrjäseutuihin olivat yhteistuumin palkanneet samoojia tappamaan alakäärmeen. Viper oli väkivallalla uhaten vaatinut, että metsän asukkaat palvoisivat sitä. Samoojat eivät olleet vielä saaneet sitä aisoihin. Heidän miekoistaan ja jousistaan ei ollut hyötyä, kun vastassa oleva peto pystyi sulattamaan ne syljellään. 

<br/><br/>Kysyin, ovatko he kokeilleet palvoa petoa. Arrol katsoi minua aivan kuin ei olisi kuullut mitä sanoin, joten toistin kysymykseni. Hänen ilmeensä kertoi, että hän oli kuullut kysymykseni jo ensimmäisellä kerralla. Onneksi tihkusade muuttui varsinaiseksi sateeksi, ja juoksimme etsimään parempaa suojaa savuavassa metsässä. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_47_Viper_LocHeroName"		"Viper"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_48_Luna_LocFieldNotes"		"\"Olet siis jo tavannut Novan\", Yöhopean metsästä ilmestynyt kypäräpäinen naispuolinen soturi sanoi. Hänen sapelinsa välkehtivät punertavassa kuunvalossa.

<br/><br/>Hän oli oikeassa. Jättimäinen kissa oli painanut minut puuta vasten. Voisin lyödä vetoa, että parilla puraisulla se olisi pystynyt hotkimaan minut kokonaan. Kolmella, jos se halusi nauttia mausta.

<br/><br/>\"Kerro, millä asialla olet. Äläkä valehtele\", Luna varoitti. \"Jumalatar kertoo meille, puhutko totta.\"

<br/><br/>Koetin vetää henkeä alasimen kokoinen kissantassu rintani päällä. Sanoin henkeä haukkoen, että tehtäväni oli kuulla Lunan tarina. Kuun kajo vaihtui punaisesta hopeiseksi. Onnekseni kissa vapautti minut ja talsi pois. Se jäi kuitenkin tarpeeksi lähelle keskustelua seuratakseen.

<br/><br/>Luna sanoi olleensa kerran mahtava soturi, jonka armeija tuhottiin. Hän vaelteli henkihieverissä vailla päämäärää ja niin nälkäisenä, että hän oli menettänyt järkensä. Silloin kuun jumalatar Selemene lähetti Novan testaamaan häntä. Luna tietenkin läpäisi testin.

<br/><br/>\"Nyt, kun käyn sotaan, teen sen palvellakseni jumalatarta\", hän sanoi kunnioittavasti. \"Kun vuodatan vihollisteni verta, teen sen hänen vuokseen.\"

<br/><br/>Sanottuaan sen hän hyppäsi Novan selkään ja kaksikko häipyi paikalta. Selemene oli pelastanut Lunan nääntymiseltä, mutta hänen mielenterveydestään en ollut yhtä varma."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_48_Luna_LocHeroName"		"Luna"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_49_DragonKnight_LocFieldNotes"		"Urhea sir Davion. Viisas sir Davion. Jalo sir Davion. Ei voi olla helppoa olla kaikkien rakastama ritari. Davion ei koskaan nauttinut huomiosta, mutta huomasin hänen suupieliensä kääntyvän hymyyn, kun paikalliset neitokaiset tuuppivat toisiaan päästäkseen katsomaan ohi kulkevaa sankariaan lähietäisyydeltä.

<br/><br/>Oli kuitenkin yksi kutsumanimi, josta hän ei pitänyt: lohikäärmeenkaataja sir Davion. Se tuli minulle huvittavana yllätyksenä. Hänethän nimenomaan tunnetiin sankarina, joka päihitti pahamaineisen Slyrak-lohikäärmeen. Lisäksi Davion kuulemma koristeli haarniskansa vihollistensa suomuilla.

<br/><br/>Arvelin hänen vain esittävän vaatimatonta, joten kysyin asiasta, kun hänen seurueensa matkasi Hauptstadtiin. Silloin näin ensimmäistä kertaa erilaisen katseen hänen silmissään. Tappaessaan Slyrakin hän sai lohikäärmeen voimat, mutta samalla myös kyvyn tuntea <i>myötätuntoa</i> suurinta vihollistansa kohtaan (mikä ei ole hyvä asia, jos sattuu olemaan kuuluisa lohikäärmeen surmaaja).

<br/><br/>Tarkoittaako se siis sitä, ettei sir Davion enää tapa lohikäärmeitä? Ei välttämättä. Slyrak ei ollut hyvää pataa <i>kaikkien</i> lajitovereidensa kanssa. Monet kävivät hänen hermoilleen, ja hän kantoi kaunaa lukemattomille muille. Davion ei ole välttämättä muuttunut pasifistiksi, vaan on pikemminkin päässyt yhteisymmärrykseen vanhan arkkivihollisensa kanssa. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_49_DragonKnight_LocHeroName"		"Dragon Knight"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_4_Bloodseeker_LocFieldNotes"		"Sanonnan mukaan minne Iczoxtotec lentää, siellä Strygwyr on aiheuttamassa verilöylyä. 

<br/><br/>Tosin ainoastaan muut luunmetsästäjät kutsuvat häntä Strygwyriksi. Hänen vihollisensa tuntevat hänet nimellä Bloodseeker. Entä ystävät? Niitä hänellä ei ollut kovin montaa.

<br/><br/>Olin seuraamassa Iczoxtotec-nimistä jättilintua. Se lensi kohti palkkasoturioglodeja, joita Bloodseeker oli paraikaa teurastamassa. Se oli ainoa tilaisuuteni tavata hänet kasvotusten. Mitä nyt maski peitti puolet hänen kasvoistaan.

<br/><br/>Saavuin paikalle juuri, kun hän oli paloittelemassa oglodia kahteen hämmästyttävän samankokoiseen pinoon. Hänen mystinen haarniskansa torjui jokaisen sitä koskettavan veripisaran. Nielaisin ja kysyin: \"Olitko aina, öh, tuollainen?\"

<br/><br/>Vihdoin hän huomasi minut ja yllätyksekseni vastasi kysymykseeni.

<br/><br/>\"Nyljetyt vaativat veriuhria\", hän huohotti. \"Jos en tarjoa sitä, veri kerätään omalta kansaltani.\"

<br/><br/>Menin loitommalle. Vaikka en itse janonnutkaan verta, tiesin kyllä, kun joku muu teki niin. Onnekseni hän huomasi juuri silloin joukon leiripaikalleen palaavia palkkasotureita. Minua ehkä lykästi, mutta heille kävi huonosti.

<br/><br/>Juoksin pakoon, kun hän alkoi silpoa oglodeja. En luultavasti olisi selvinnyt, jos olisin jäänyt paikalle yhtään pidemmäksi aikaa. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_4_Bloodseeker_LocHeroName"		"Bloodseeker"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_50_Dazzle_LocFieldNotes"		"\"En ole mikään hirviö\", Dazzle vakuutteli minulle.

<br/><br/>Löysin hänet kyyryasennosta reilun puolentoista kilometrin päästä Usvametsän vuoriston varjoisesta metsästä kuolevan uroshirven viereltä.

<br/><br/>\"Jotkut sanovat, että Nothlin maailma turmeli minut. Mutta se vain paljasti minulle todellisen olemukseni\", hän puuskutti uhmakkaana.

<br/><br/>Dazzle oli nuori poika, kun hän oli suorittanut vaarallisen rituaalin, joka mahdollisti matkustamisen Nothlin maailmaan. Rituaalia valvova Dezunin lahkon neuvosto oli koettanut estää häntä lähtemästä matkaan. Hän oli liian nuori ja kokematon. Dazzle väitti kuitenkin olevansa valmis, joten neuvosto myönsi hänelle luvan. Myöhemmin he olivat antamassa suru-uutisia pojan kuolemasta hänen äidilleen, kun Dazzle yllättäen palasikin elossa.

<br/><br/>\"Sitä paitsi, jos olisin hirviö, tekisinkö muka näin?\"

<br/><br/>Silloin lohenpunainen salama lensi hänen kädestään ja osui hirveen. Eläin nousi jaloilleen ja ravisteli päätään aivan kuin se olisi juuri herännyt painajaisesta.

<br/><br/>Ajattelin siinä vaiheessa, etteivät tarinat olleetkaan totta. Mutta sitten Dazzle nauroi ja lähetti kädestään valkoisen salaman, joka iski hirven kuoliaaksi. Huhut taisivat sittenkin pitää paikkansa."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_50_Dazzle_LocHeroName"		"Dazzle"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_51_Clockwerk_LocFieldNotes"		"\"Älä koske siihen\", Kellopeli sanoi jokaisen selkäpiitä karmivan pajansa mekaanisen painajaisen kohdalla, jota tutkin tarkemmin. Vakuutin, ettei minulla ollut mitään aikomusta näprätä yhtäkään kapinetta. En ollut mikään hölmö. Ymmärsin samalla, että hänen varoituksissaan oli enemmän kyse leveilystä kuin huolesta.

<br/><br/>Pakko myöntää, että hänellä oli aihetta ylpeyteen. Kellopelin neuvoja kannatti kuunnella, kun ottaa huomioon sen, kuinka moni oli päässyt hengestään hänen rakentamiensa vempaimien runtelemana. Kun kysyin, olivatko keksinnöissä näkyvät täplät verta vai ruostetta, hän vain nyökkäsi hymyillen, aivan kuin se olisi ollut vanha vitsi kaverien kesken. Minulle tuli selväksi, etteivät muut laitteiden testaajat olleet saaneet samaa varoitusta kuin minä.

<br/><br/>Kellopeliä ei liikuttanut ollenkaan, että moni viaton ihminen oli muussattu kappaleiksi hänen pajassaan, mutta hän tiesi sen olevan haitallista kernaiden jo valmiiksi huonolle maineelle.

<br/><br/>\"En kaipaa vihaisia kyläläisiä heilumaan tänne soihtujen ja heinähankojen kanssa\", hän murisi. \"Kaiken tavaran siirtäminen olisi todellinen päänsärky.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_51_Clockwerk_LocHeroName"		"Clockwerk"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_52_Leshrac_LocFieldNotes"		"Sanotaan, että todellista viisautta on tietää se, ettei tiedä mitään. Mitä sitten on se, että tietää liikaa?

<br/><br/>Legendan mukaan entinen filosofi nimeltä Leshrac kärsi liiallisen tiedon kirouksesta. Hänen aikeenaan oli tutkia luonnon mysteerejä, kun hän sai haltuunsa kronoptiset kristallit – henkien riivaamat kivet, joiden uskottiin antavan tietoa kaiken luomakunnan alkuperästä.

<br/><br/>Kristallien paljastama totuus oli niin järkyttävän synkkä, että hänen mielensä jakautui kahtia. Nyt hänen tietoisuutensa vaeltelee molemmissa maailmoissa. Kummatkin ovat yhtä pahoja ja armottomia.

<br/><br/>Nykyään jotkut kutsuvat häntä kidutetuksi sieluksi. Se kuulostaa ehkä dramaattiselta, mutta Leshracin kohdanneet henkilöt, jotka ovat jääneet henkiin, sanovat nimen olevan varsin sopiva. Sitä voitaisiin jopa sanoa psykologiseksi diagnoosiksi.

<br/><br/>Tarinan mukaan kristallien antama tieto ei tehnyt häntä hulluksi, vaan pikemminkin julmaksi. Hänen oikeutuksensa oli, että jos hän joutuu kärsimään karvaista ja mielelle myrkyllisistä totuuksista lopun elämäänsä, muidenkin on jaettava hänen tuskansa. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_52_Leshrac_LocHeroName"		"Leshrac"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_53_NaturesProphet_LocFieldNotes"		"Oli mahdotonta olla huomaamatta Raatelupuumetsän ulkopuolella olevia lukuisia kylttejä.

<br/><br/>\"Hän kieltää jättämästä mitään jälkeesi\", yhdessä luki. \"Hän kieltää kaatamasta ainuttakaan puuta\", luki toisessa. Kolmas sanoi: \"Hän kieltää syömästä mitään luonnossa kasvavaa.\"

<br/><br/>Kylttien tarkoituksena ei ollut pitää ihmisiä poissa, vaan kertoa heille, kuinka metsässä tulee käyttäytyä välttääkseen vahingoittamasta sitä. Missä tahansa muualla voisi luulla, että kyltit oli laittanut paikoilleen reviiriään varjeleva kylän päällikkö. Mutta Raatelupuumetsä oli kaukana yhdestäkään vähääkään isommasta kylästä ja täynnä hankalakulkuista lehvistöä. Vain typerys jättäisi kylttien varoitukset huomiotta, ja minä en ole mikään typerys.

<br/><br/>Kävelin metsään varovaisin askelin ja löysin yllätyksekseni kokonaisen joukon typeryksiä. Jalkaani paksummat köynnökset olivat kietoutuneet ruumiiden ympärille. Sormien kaltaiset oksat olivat tarrautuneet matkailijoiden kirveisiin ja upottaneet ne heidän kauloihinsa, joista kasvoi nyt sammalta. Vainajien avoimista suista kasvoi sieniä.

<br/><br/>Sain käsiini laudanpalasen ja kirjoitin siihen varoituksen, jonka jätin paikan lähelle: \"Seuraa kylttien ohjeistusta.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_53_NaturesProphet_LocHeroName"		"Nature's Prophet"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_54_Lifestealer_LocFieldNotes"		"Drom, Barrowhavenin teurastaja, oli varsinainen köriläs, jonka nenä oli litteä monien käsirysyjen tuloksena. Koostaan huolimatta hän tärisi ja katseli ympärilleen pelokkaasti likaisessa sellissään. 

<br/><br/>\"Devarquen tyrmä on viimeinen päätepysäkki minun kaltaisilleni tyypeille, jotka passitetaan tänne\", hän sanoi. \"Olin sellissäni, kun kuulin mölyä. Kurkistin ulos ja näin vartijat tappamassa toisiaan. Me vangit aloimme hurrata. Se oli heille oikein. Mutta sitten tuli todella hiljaista. Ja huomasin sen.\"

<br/><br/>Jonkinlaisen transsin alaisena eräs vartija oli avannut otuksen sellin. Ja se repi hänet heti kappaleiksi.

<br/><br/>\"Se oli todella pitkä. Järjettömästi hampaita. Luuta kohdissa, joissa olisi pitänyt olla ihoa. Pahantahtoinen katse\", Drom nielaisi.

<br/><br/>Seuraavana päivänä aamusaarnaa varten vankilaan saapunut pastori oksensi nähdessään ruumiit. Rauhoituttuaan hän ilmoitti kyseessä olevan jumalten rangaistus.

<br/><br/>\"Mikä tahansa jumala, joka sallii sen otuksen olemassaolon, ei ansaitse rukouksia\", Drom sanoi vavisten.

<br/><br/>Pastorin mielestä verilöyly oli merkki siitä, että vangit piti päästää vapaaksi. Ainoastaan Drom jäi selliinsä.

<br/><br/>\"Niin kauan kun se otus on vapaana\", hän sanoi, \"minun on turvallisempaa pysyä täällä.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_54_Lifestealer_LocHeroName"		"Lifestealer"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_55_DarkSeer_LocFieldNotes"		"\"Vielä yksi peli\", Ish'Kafel vaati.

<br/><br/>Hän haastoi minut juuri pelaamaan neljättä kierrosta strategiapeliä, jossa johdetaan armeijoita taistelukentällä. Hävisin ensimmäiset kolme kierrosta niin helposti, että ihmettelin miten hän suurena sotastrategina pystyi nauttimaan siitä.

<br/><br/>\"Sodassa ei ole kyse ilosta\", hän nuhteli minua. \"Terävä mieli voi keksiä uusia strategioita, vaikka vastassa olisi älyllisesti rajoittunut vihollinen.\"

<br/><br/>No, vaikka se ei tuottaisikaan iloa, peli näytti rauhoittavan häntä. Rökittäessään minua pelissä hän alkoi kertoa menneisyydestään.

<br/><br/>Hän muisteli, kuinka kotikonnuilla lasten piti taitaa kehonhallinta ennen kuin he oppivat kanavoimaan energiaa. Ish'Kafel harrasti useita taistelulajeja ja voitti maailmanlaajuisen Lekel D'vit -taisteluturnauksen (nimi tarkoittaa avointa nujakkaa). Tästä johtuen hän harvoin iski vihollisia fyysisesti. \"Se ei olisi reilua\", hän virnisti.

<br/><br/>Sitä paitsi vihollisen päihittäminen älyllisesti oli hänestä palkitsevampaa kuin heidän moukaroimisensa. 

<br/><br/>\"Huomaatkos, että vasen puolesi on altis sivuhyökkäykselle\", hän sanoi siirtäessään eteläisen ratsuväkensä, jonka olin kokonaan unohtanut, pihtiliikkeellä viistosti kenraalini kimppuun. 

<br/><br/>\"Otetaan vielä yksi peli.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_55_DarkSeer_LocHeroName"		"Dark Seer"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_56_Clinkz_LocFieldNotes"		"Vain tervan täyttämä Hoven voisi olla Clinkzin kaltaisen otuksen syntymäpaikka. Ja vain Hovenin asukkaat voisivat rakastaa häntä. Rehevä metsä mustine lätäkköineen toi mieleen uinuvan jumalan, joka on jumittunut jonkin sortin varhaiseen kosmiseen kehitysvaiheeseen – alati muuttuva, mutta pysyy samana.

<br/><br/>Paikasta voisi luulla, että se soti itseään vastaan, mutta siitä huolimatta, että siellä käyskentely sai kenen tahansa saappaat likaiseksi, Hovenin ekosysteemi oli saavuttanut merkillisen tasapainon.

<br/><br/>Oli ironista, että kyseistä tasapainoa suojeleva Clinkz seisoi nyt jatkuvasti elämän ja kuoleman rajalla. Metsän ulkopuolella kulkevissa huhuissa puhuttiin tulisesta demonista, joka lävistää huvikseen viattomia matkustajia ampumillaan jousilla.

<br/><br/>Odotukseni olivat sen mukaisia, mutta olin kerrankin väärässä. Clinkz ei ollut demoni. Hän oli tappanut sellaisen ja palanut kuoliaaksi samalla. Hänet palkittiin voitostaan ikuisella elämällä – mikä on sekä siunaus että kirous, kun ottaa huomioon hänen palavan olomuotonsa. Hän oli uneton suojelija, jonka päätä ympäröivät liekit olivat varoituksia Hovenin vihollisille ja antoivat toivoa sen asukkaille. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_56_Clinkz_LocHeroName"		"Clinkz"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_57_Omniknight_LocFieldNotes"		"Jouduin keskelle rähjäistä pyhiinvaeltajien joukkoa, joka vaelsi kohti Emauracusin korkeita kallioita, Kaikkitietävyyden pappien asuinpaikkaa. Vaellus kesti viikkoja, kulutti hyvät sandaalit ja puolet kärsivällisyydestäni, mutta olisi jokaisen hiertymän arvoista saada tiedonhippuja Omniritari Purist Ukkosraivosta eli Omniknightista.

<br/><br/>Vihdoin kalliot häämöttivät: pelkkää rosoista kiveä, täynnä luolia kuin syväkatseiset, tarkkaavaiset silmät. Pappissuojelijat toivottivat rukoilijat tervetulleiksi luoliin, joissa rukoilijat toivoivat näkevänsä näkyjä. Menin nuoremman papin luo ja kysyin Omniknightista.

<br/><br/>\"Omniknight tuli tänne kuulustelutarkoituksessa\", hän sanoi. \"Valmistauduimme jo heittämään hänet uhrikuoppaan.\"

<br/><br/>Hän havaitsi katseeni ja lisäsi: \"Kuten epäilijöille on sopivaa. Mutta sitten hän hehkui Kaikkitietävyyden suosiota, ja tiesimme, että hänet oli valittu kohtaamaan Kaikkinäkevä. Hän katsoi minua kulmiaan rypistellen. \"Jos sinulla on lisää kysymyksiä, voin esitellä uhrikuoppaa lähemmin.\"

<br/><br/>Tajusin yhtäkkiä, että minulla oli kaikki tarvitsemani tieto Omniknightista. Hymyilin ja kiitin pappia avusta. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_57_Omniknight_LocHeroName"		"Omniknight"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_58_Enchantress_LocFieldNotes"		"Tapasin Aiushthan vehreällä aukealla Yöhopean metsäin syvyyksissä. En olisi ikinä päätynyt sille kanervikkoiselle nummelle, jollei kumma kokoelma metsänolentoja olisi johdattanut minua sinne.

<br/><br/>\"Kuulin, että etsit minua\", hän sanoi. Hänellä oli miellyttävä ääni, joka sai minut heti tuntemaan oloni mukavaksi. \"Lähetin ystäväni hakemaan sinua. Millä asialla olet?\"

<br/><br/>Hänen ystävänsä sirkuttivat, visersivät ja kujersivat kunnioituksesta. Olin kuullut, että Enchantress pystyi hallitsemaan heikkoluonteisia olentoja. Oli hämmästyttävää nähdä paikan päällä, miten täydellisesti hän sai pikkuolennot lumoihinsa.

<br/><br/>\"Haluan kirjoittaa uroteoistasi\", sanoin kumarrellen. \"Jälkipolvien tähden.\"

<br/><br/>Hän hymyili sydämellisesti ja jatkoi laulavalla äänellään.

<br/><br/>\"Minun tarinani on pitkä ja merkityksetön\", hän sirkutti. \"Mutta olennoilla ympärillämme on kuulemisen arvoisia tarinoita kerrottavanaan.\"

<br/><br/>Hän oli tietenkin oikeassa. Oli selvää, että hän tiesi paremmin kuin tämä nöyrä kirjuri. Valtiatar tietää aina."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_58_Enchantress_LocHeroName"		"Enchantress"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_59_Huskar_LocFieldNotes"		"Minua oli varoitettu Ulvovan korven vaaroista – örkeistä, hirviösusista ja hiisikarhuista – joten minulla ei ollut mitään halua etsiä Huskaria sieltä. Valitettavasti hän sattui olemaan juuri siellä.

<br/><br/>Onneksi itse Huskar oli odotettua ystävällisempi. Nuotion ääressä istuessaan hän vaikutti olevan suorastaan innostunut tilaisuudesta syödä kanssani ja jakaa tarinansa. Mutta kun hän alkoi kertoa matkoistaan, lauma nälkäisiä susia saartoi meidät.

<br/><br/>Petojen lähestyessä uskoin kaiken olevan hukassa. Vaikka vierelläni olikin mahtava taistelija, en uskonut hänen yksin pärjäävän tusinalle jättimäisiä susia. Yksi niistä loikkasi hänen kimppuunsa ja kaatoi hänet maahan. Seuraavaksi olisi varmasti minun vuoroni.

<br/><br/>Mutta kun lauman johtaja purri Huskarin lihaksikkaaseen olkapäähään, tämän lihakset aaltoilivat ja venyivät. Silmänräpäyksessä susi lensi potkaistuna aukion toiselle puolelle. Toinen peto hyökkäsi minua kohti, mutta se saikin yllättäen Huskarin mustan tikarin kurkkuunsa. 

<br/><br/>Mitä useampi susi hyökkäsi, sitä useampi sai surmansa. Jokainen puraisu ja raapaisu vain nostatti Huskarin raivoa.

<br/><br/>Kun viimeinen jäljellä oleva susi luikki tiehensä, Huskar seisoi verisenä, mutta vaikutti olevan entistä vahvemmassa kunnossa. Hänen silmissään näkyi semmoinen raivo, että päätin itsekin häipyä paikalta."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_59_Huskar_LocHeroName"		"Huskar"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_5_CrystalMaiden_LocFieldNotes"		"Sinisydämen jäätikkö on jäätävän kylmä parhainakin päivinä, mutta Rylain läsnäolo sai sen tuulenpieksemän harjanteen tuntumaan entistä kylmemmältä.

<br/><br/>\"Lähettikö siskoni sinut?\" hän kysyi tuike silmissään, mutta varsin aggressiivisella äänensävyllä. Oli vaikea tulkita, pitikö hän minusta vai halusiko hän murhata minut. Kenties kumpikin kelpaisi.

<br/><br/>\"Eipä tietenkään\", hän vastasi omaan kysymykseensä naurahtaen. \"Jos siskoni olisi lähettänyt sinut, olisit jo yrittänyt tappaa minut.\"

<br/><br/>\"Ja silloin minä olisin joutunut tappamaan sinut.\"

<br/><br/>Hänen äänensä muuttui ystävälliseksi, mutta hänen kirkkaan sinisistä silmistään paljastui jotain muutakin. En ollut varma mitä, mutta tuntemani kylmät väreet eivät johtuneet arktisesta ilmastosta.

<br/><br/>Outo tunne katosi aivan kuin ylleni langetettu loitsu olisi rauennut. \"Joka tapauksessa, olen tämän paikan vartija, joten kerro millä asialla olet\", hän sanoi jälleen hyväntuulisena.

<br/><br/>Aloin kertoa tehtävästäni kirjoittaa maailman mahtavimmista sankareista, mutta Rylai tylsistyi ennen kuin sain lausettani loppuun.

<br/><br/>\"Onnea matkaan. Osaat kai itse ulos täältä\", hän vilkutti tajuamatta – tai kenties huomaamatta – että olimme jo valmiiksi ulkona. \"Jos tapaat siskoni, pyydä häntä joskus poikkeamaan luonani!\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_5_CrystalMaiden_LocHeroName"		"Crystal Maiden"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_5_CrystalMaiden_LocPersonaFieldNotes"		"Olin tullut puhumaan Sinisydämen jäätikölle jäävelhon kanssa siinä toivossa, että hänen huhutussa tuhatvuotisessa horroksessaan olisi myös <i>joskus</i> hetkiä, jolloin hän olisi hereillä. Jos ei, pitäisi tyytyä vain katselemaan häntä.

<br/><br/>Sen sijaan törmäsinkin Jääraunioiden suteen, jonka turkki oli kuunvalossa hohtavan kuuran värinen ja katse pistävä kuin jäätä poraava kaira. 

<br/><br/>\"Valtaako sinä täältä etsit?\" se kysyi. Melkein tupsahdin selälleni lumeen.

<br/><br/>\"Tavallaan\", sanoin ja yritin pysyä tyynenä. \"Jos tieto lasketaan vallaksi.\"

<br/><br/>Susi siristi silmiään ja tuijotti jäätikköä. \"Tieto on kristallinkirkasta mutta myös murskaavaa painoa. Se suojelee... ja vangitsee.\"

<br/><br/>Susi ravisteli kuuran turkistaan ja tallusti tiehensä. Hytisin. En kylmästä, vaan siksi, että tajusin etsineeni ehkä kaiken aikaa väärää jäävelhoa. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_60_NightStalker_LocFieldNotes"		"Muutamasta tusinasta jäsenestä koostuva Balanarin veljeskunta matkusti aina sinne, missä päivä oli lyhin. Saavutin heidät pimeän tultua pystyttämässä leiriä Jäävaivan tasangon hyisellä pohjoispuolella.

<br/><br/>Kylmän takia nuotio olisi paikallaan. Mutta yövaanijan kultissa kaikki valonlähteet oli kielletty.

<br/><br/>Menin ryhmän päällikön, Pazin, puheille. Hän oli todistanut omistautuneisuutensa pimeydelle kaivamalla omat silmänsä päästään.

<br/><br/>\"Oletko syleillyt yötä?\" hän kysyi iloisena. Valehtelin ja sanoin tehneeni niin.

<br/><br/>\"Hyvä\", hän hymyili ohuilla huulillaan. \"Kun Hän saapuu, sinut palkitaan.\"

<br/><br/>Mainittu palkkio oli kuulemma hurmiollinen kuolema ja ikuinen paikka Balanarin vierellä. Mutta legendan mukaan hän metsästää yksin. En siksi kultin ulkopuolisena ymmärtänyt, miksi he voivat olla varmoja siitä, että hän kaipasi seuraa.

<br/><br/>Kun auringon viimeiset säteet katosivat kalliojyrkänteen taa, kylmyys laskeututui ja pimeys tiheni entisestään. Pazin karmiva hymy ja silmättömät kasvot saivat minut vapisemaan enemmän kuin alhainen lämpötila.

<br/><br/>\"Hän saapuu\", Paz kuiskasi toiveikkaana."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_60_NightStalker_LocHeroName"		"Night Stalker"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_61_Broodmother_LocFieldNotes"		"Tuulenpuuskan heiluttamassa kuluneessa kyltissä luki Kuz Borstin kummallisuuksien matkustava sirkus. \"Mitä haluat tietää mustista hämähäkeistä?\" Kuz kysyi ja vilkuili hermostuneesti ympärilleen. 

<br/><br/>Hän oli ainoa seikkailija, joka oli koskaan selvinnyt hengissä Ptholopthalesin magneettisten aarteiden ryöstöretkeltä. Hän muunsi saaliin hienoimmaksi harvinaisuuksien kokoelmaksi Jääraunioiden tällä puolen. Kaupustelija kokeili vielä onneaan palaamalla Pyrotheokseen, jossa hän pyrki saamaan emolukin lapset osaksi esitystään. Siitä lähtien hän oli ollut karkuteillä. 

<br/><br/>\"Montako hämähäkin poikasta veit mukanasi?\" 

<br/><br/>\"En lähes yhtään. Hädin tuksin kaksisataa.\"

<br/><br/>Hän oli hiipinyt laavatunneliin emolukin leikkiessä ruoallaan (joka sattui olemaan kovaonninen hevoskotka). \"Se etsii aina seuraavaa ateriaansa. Mutta kun uhri on kääritty verkkoon, se ei lopeta sen syömistä ennen kuin mitään ei ole jäljellä.\" Hän käytti tilaisuuden hyväkseen ja nappasi poikaset. 

<br/><br/>Kuz huitaisi valjailla hevosensa liikkeelle. Toivotin hänelle hyvää matkaa. 

<br/><br/>Kuulin, kuinka suuret kipittävät jalat polkivat maata kaukana. Sen jälkeen kuului raivoisa karjaisu. 

<br/><br/>Olisi pitänyt toivottaa <i>turvallista</i> matkaa. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_61_Broodmother_LocHeroName"		"Broodmother"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_62_BountyHunter_LocFieldNotes"		"Goodkindin kiinnostuksesta ja anelusta huolimatta en suostunut tekemään enempää tutkimustyötä palkkionmetsästäjästä nimeltä Gondar. Olin moneen kertaan sanonut hänen olevan pelkkää tarua. Minähän sen tiesin parhaiten kulutettuani niin paljon aikaa ja energiaa hänen löytämiseensä. 

<br/><br/>Kysyin Gondarista kymmeniltä maantierosvoilta, joista jokainen antoi erilaisen kuvauksen hänestä: pitkä, lyhyt, laiha, tukeva, vihreä, punainen... Kukin tyyppi väitti henkilökohtaisesti nähneensä Gondarin. Yksi varas vannoi kummisetänsä haudan nimeen, että Gondar oli elävä varjo. Olen tavannut elävän varjon, ja niiden olemassaolosta on helpompi löytää todisteita kuin tästä niin kutsutusta palkkionmetsästäjästä.

<br/><br/>Jopa Gondarin moraaliset periaatteet riippuivat tarinan kertojasta. Joskus hän tappoi vain pahimpia rikollisia, joskus kilteimpiä kuriireja ja joskus jopa kilteimpiä rikollisia. Tarinoissa ei ollut päätä eikä häntää. Tässä vaiheessa panen koko maineeni pantiksi siitä, että Gondar oli vain levottomien lainsuojattomien keksimä tarina, jolla he pelottelivat lapsensa noudattamaan sääntöjä. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_62_BountyHunter_LocHeroName"		"Bounty Hunter"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_63_Weaver_LocFieldNotes"		"Thaddeus Greymantle oli ontologian dekaani Ultimyrin akatemiassa. 42 vuoden aikana kuulemma vain viisi oppilasta oli läpäissyt hänen kehittyneen taikuuspohjaisen kosmologiakurssinsa. Se ei johtunut siitä, että hän olisi ankara opettaja. Syynä oli se, ettei Ultimyrin henkilökunta suostunut paljastamaan todellisuuden kutomisen taitoa oppilaille, jotka eivät ole todistaneet olevansa ensiluokkaisia loitsujen langettajia.

<br/><br/>Kävi ilmi, että Thaddeus otti väitöskirjansa aiheeksi Kutojat, ja hänen silmänsä tuikkivat innosta, kun kysyin aiheesta. Hän kertoi Kutojien olevan vastuussa koko kaikkeuden ylläpidosta. He eivät ole arkkitehtejä tai jumalia – Kutojille koko universumi on yksi iso kangas. He korjaavat repeämiä, joissa aika on vähissä, kiristävät löysiä silmukoita ja vahvistavat haalenneita alueita ennen kuin jokin synkkä ulkopuolinen voima pääsee niiden lävitse maailmaamme.

<br/><br/>Kuulosti siltä, että kyseessä oli yksitoikkoinen pesti, josta ei heru kiitoksia. Thaddeus ei epäröi leimata Skitskurria pahuuden perikuvaksi, mutta on vaikea kieltää, etteikö samanlainen kiusaus olisi kalvanut muita hänen asemassaan. Skitskurr oli parhaiden Kutojien joukossa, mutta hän kyllästyi samojen paikkojen korjaamiseen vuodesta toiseen. Todellisuuden kasassa pitäminen ei enää kiinnostanut häntä. Hän halusi luoda oman todellisuutensa.

<br/><br/>Hän aloitti pienistä kokeiluista, mutta pian muut suojelijat huomasivat, mitä oli tekeillä. Universumin rakenne oli kudottu uuteen uskoon, ja langanpätkät johtivat hänen luokseen. Suojelijat leikkasivat hänen vääristyneen tekeleensä irti kankaasta ja karkottivat hänet elämään maailmassamme. 

<br/><br/>Thaddeuksen oppitunneilla ei käsitellä Skitskurria. Mitä harvempi tietää hänen tarinansa, sitä turvallisempana kaikkeuden kudos pysyy. \"Todellisuutemme ei ehkä ole täydellinen\", hän sanoi, \"mutta haluan sen pysyvän ennallaan.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_63_Weaver_LocHeroName"		"Weaver"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_64_Jakiro_LocFieldNotes"		"Kolmenkymmenen kulman takaa Revtelin kuuluisasta kauppiaiden sokkelosta löytyi kolhiintunut kyltti Brambletine ja pojat. Tosin Brambletine-sana oli vedetty yli, ja monikko pojat oli korvattu pojalla.

<br/><br/>Kyltti roikkui pienessä, likaisenruskeassa mökkipahasessa. Kun bisnes perustuu lohikäärmeenlihaan, kannattaa pitää matalaa profiilia ilman ylimääräisiä (lohikäärmeen tai muidenkaan) silmiä. 

<br/><br/>\"Ai se kirjoittaja?\" mies kysyi samalla, kun hän yritti yksin leikata pientä suomuista reittä. Oletan, että kyseessä oli pojista ainoa elossa oleva.

<br/><br/>\"Tulilohikäärmeen liha on hyvää ja voimakkaasti maustettua\", hän kehuskeli ja jatkoi, \"Jäälohikäärmeet ne vasta ovat tujua kamaa. Jäätä sekä tulta? Siinä ovat isot rahat kyseessä!\"

<br/><br/>Tämän vuoksi Brambletinen perhe lähti etsimään Jakiroa ja löysikin hänet hoipertelemasta matkan päästä henkihieverissä. He saivat Jakiron kiinni vuorensolassa, mutta saivat pian tuta, kuinka heitä oli huijattu. Jakiro oli vain teeskennellyt olevansa haavoittunut. Yksi pää liekitti isä-Brambletinen ja puolet veljistä, ja toinen jäädytti loput veljeksistä paikoilleen kuin fossiilinäytteet konsanaan. 

<br/><br/>\"Perheyrityksen pyörittäminen ei hoidu kuin ennen\", Brambletinen pojista viimeinen huokaisi. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_64_Jakiro_LocHeroName"		"Jakiro"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_65_Batrider_LocFieldNotes"		"Olin saanut luotettavasta lähteestä vihiä, kuinka Batrider oli \"tollo\" ja \"pelkuri\". Mutta ainakin hän oli viekas, koska häntä tuntui olevan mahdotonta löytää. 

<br/><br/>Olin kyyristyneenä köynnösten peittämän kiven takana lähellä Yama Raskavin ulkoreunaa. \"Tää on paree paikka Batriderin seuraamiseen\", oppaanani toimiva intoileva suo-ohraviljelijä väitti kivenlohkareen yli tiirustaessaan. 

<br/><br/>Nuoruudessaan Batrider kulutti aikaansa polttamalla pallopuumetsiköitä ja sai siten tehtyä tilaa perheensä sapeliruokopelloille. Hänen isänsä, yleisen tiedon mukaan kävelevä kyläjuoppo, oli vaativa ja ankara lapselleen, jota hän kutsui pelkästään pojuksi.

<br/><br/>Eräänä päivänä Batriderin innolla sytyttämät roihut suututtivat pesällisen morde-lepakoita. Yksi niistä tarttui häneen ja lensi kohti taivasta aikoen tiputtaa Batriderin kallioille vauvanruokamurskaksi. 

<br/><br/>\"Suurin osa väestä joutuu valtavan paniikin valtaan, kun morde-lepakot kaappaavat heidät kyytiinsä\", oppaani kuiskasi ja loi samalla silmäyksen horisonttiin. \"Mutta ei Batrider.\"

<br/><br/>Sen sijaan juniori onnistui rimpuilemaan itsensä vapaaksi lepakon otteesta ja kapuamaan sen selkään. Lepakon korvia apuna käyttäen hän \"ohjasi\" sen kohti isänsä mökkiä ja sytytti kotitalonsa tuleen yläilmoista käsin. Niin morde-lepakko sai syödäkseen ensimmäisen ja ainoan lämpimän ateriansa ennen kuin Batrider hakkasi siltä pään poikki.

<br/><br/>\"Sen jälkeen Batrider palasi takaisin ja...\"

<br/><br/>Jättimäisten siipien havina ja hullunmoinen käkätys kaukaa ylhäältä hiljensivät oppaani.

<br/><br/>\"Luulen, että hän palaa takaisin vain varmistaakseen, että isänsä on kuollut\", oppaani kuiskasi pelonsekaista kunnioitusta äänessään, kun seurasimme uljasta lentoa taivaan halki.

<br/><br/>Jälkihuomautus: Sain luotettavasta lähteestä, aina yhtä luotettavalta tiedonantajaltani muistutuksen, ettei Batrider ole pelkästään tollo ja pelkuri, vaan lisäksi hän pelkää Axea. Osana luotettavaa tiedonantoa minua kehotettiin kirjoittamaan tämä huomautus tiedonantajani seuratessa sitä sivusta. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_65_Batrider_LocHeroName"		"Batrider"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_66_Chen_LocFieldNotes"		"Olin epäilevällä mielellä kuullessani ensimmäiset huhut Chenistä, entisestä lainsuojattomasta, joka oli kääntynyt pyhän oikeuden puolelle. Opin jo aikoja sitten, että upouusissa panssareissa ratsastavilla rohkeilla ritareilla on omat synkät salaisuutensa.

<br/><br/>Kukaan kyläläisistä, jolle lanttini kelpasivat, ei ollut itse tavannut Cheniä, mutta suurimmalla osalla oli ystävä tai sukulainen, joka oli lähtenyt etsimään Cheniä käännyttääkseen hänet vanhurskaiden leiriin. Odotetusti kukaan heistä ei ollut palannut. Niinpä minäkin lähdin etsintäretkelle.

<br/><br/>Tiesin olevani oikeilla jäljillä, kun löysin veriset jäljet paikasta, jossa muutaman toiveikkaan apupapin ristiretki oli saanut väkivaltaisen päätöksen. Chenin haastatteleminen alkoi tuntua... epäviisaalta. Niinpä kiipesin lähimmän puun oksalle.

<br/><br/>Tähystyspaikastani näin itkevän miehen anelemassa armoa. En koskaan saanut tietää, pyysikö mies sääliä vai synninpäästöä.

<br/><br/>Yhdellä leimahduksella Chen käännytti tämän miehen muiden tapaan, ja Cheniä seuraavat uskolliset eläimet saivat höyryävästä ruumiista juhla-aterian. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_66_Chen_LocHeroName"		"Chen"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_67_Spectre_LocFieldNotes"		"Azmeddirin ja Muddaralin heimot olivat sotineet vuosien ajan. Taisteluita käytiin kautta koko Kateuden maiden kovettuneiden hiekkojen. Aselepo vaikutti pitkään täydeltä mahdottomuudelta, kunnes sellainen yllättäen solmittiin.

<br/><br/>Heimopäälliköt tapasivat minut suuressa teltassa, joka ajoi kaupungintalon virkaa siirtokunnassa, jota molemmat heimot joutuivat pakkosovun edessä asuttamaan.

<br/><br/>\"Taistelu ei ole ohi,\" Azmeddir-päällikkö sanoi. \"Taistelu ei ikinä loppu ennen kuin toinen poistuu.\" Hänen kasvonsa synkistyivät. \"Ei ennen.\"

<br/><br/>Sen perusteella, mitä sain selville, kummitus nimeltä Mercurial oli osallisena tässä loputtomalta vaikuttavassa konfliktissa. Tämä varjojen mailla viihtyvä olento oli eräänä päivänä yhtäkkiä ilmestynyt tavallistakin verisemmän taistelun keskelle. 

<br/><br/>\"Sitten paljon miehiä kuolee\", Muddaral-päällikkö kertoi hämmästyneenä. \"Ei teriä, ei nuolia, vain kuolema. Kummitus tappaa.\"

<br/><br/>Varjot ottivat sotilaista vallan, ja heidän teränsä kääntyivät heitä itseään vastaan. Monilta lähti järki. Avuttomina heimot sopivat pikaisesti aselevosta.

<br/><br/>\"Ainoa tosi jumala Rah'kazal lähetti kummituksen. Sanoi, älä tappele\", Azmeddir-päällikkö sanoi.

<br/><br/>\"Ei!\" Muddaral-päällikkö huusi vihaisesti. \"Ainoa tosi jumala Ek'tobar!\"

<br/><br/>Päälliköiden äänenvoimakkuus kasvoi kasvamistaan, joten poistuin paikalta ja jätin heidät selvittämään viimeisintä eripuraansa."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_67_Spectre_LocHeroName"		"Spectre"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_68_AncientApparition_LocFieldNotes"		"Historioitsijoiden mukaan Kaldr kehittyi kylmästä tyhjyydestä ja syntyi sanansaattajaksi ja varoitukseksi. Tietäjät kuuluvat sanoneen, että hän oli kylmyyden kylmin jalostuma, valmiina jäädyttämään koko maailman.

<br/><br/>Syrjäseutujen kylmillä aroilla sijaitsevan pienen Trellin kylän asukkaille hän aiheutti kuolemaa.

<br/><br/>Kuulin hänen saapuneen Trelliin kaksi päivää aikaisemmin. Kun pääsin itse paikalle tänä aamuna, kylä ei ollut vielä täysin sulanut. Jokunen pakoa yrittänyt kyläläinen ja osa karjasta seisoi patsaan tavoin kylmetettyinä. Toiset olivat kaatuneet maahan, rikkoutuen jäisiksi palasiksi. Tahmea maanpinta johtui kuolleiden verestä, joka oli alkanut sulaa ikijäästä nesteeksi.

<br/><br/>Kaldr on arvaamaton kylväessään läpikotaista tuhoa. Harva selviytyi hänen käsistään. Mutta toisaalta, kukaan ei tiedä, miksi tämä kyläpahanen valikoitui hänen kohteekseen. Kyläläiset vaikuttivat eläneen rauhassa kaikkien kanssa. Ehkä Kaldr vain tuhosi kaiken tieltään, minne ikinä hän osuikaan.

<br/><br/>Jos näin on, Kaldr ei tappanut umpimähkään, vaan tuhosi kaiken tieltään, ja hänen motiivinsa jäivät hämärän peittoon."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_68_AncientApparition_LocHeroName"		"Ancient Apparition"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_69_Doom_LocFieldNotes"		"Doomin sanottiin olevan ainoa elollinen, joka liikkuu vapaasti seitsemän helvetin välillä. Niinpä sain heittää kaiken toivon yrittää saada hänet kiinni. Aloitin etsinnän kraatterista – paikasta, josta kaikki alkoi.

<br/><br/>Kraatteri ei ole väärä ilmaisu, mutta se ei kerro koko totuutta. Avoimen haavan kaltainen paikka kitumailla, jonne Doom syöstiin taivaasta on paljas ja väritön. Lasinsiruja muistuttavat hiekanjyvät olivat niin teräviä, että ne viilsivät sormen auki ja jättivät kuumaan ilmaan palaneen löyhkän. Kuoppa oli edelleen kuin päivänä, jolloin Doom päätyi sinne ensimmäistä kertaa. Suurin osa paikallisväestöstä karttoi koko paikkaa.

<br/><br/>Siis suurin osa, mutteivät suinkaan kaikki. Vanha paimen väitti nähneensä omin silmin, kun Doom mätkähti kuopan perukoille. Minulle hän kertoi, että Doom \"nousi vahingoittumattomana tulesta. Hänen siipensä olivat palaneet karrelle. Noh, nyt kun ajatellen, niin ehkäpä vahinkoa oli aiheutunut jonnin verran. Niin, ja hänen silmistään kuulsi viha.\" Pienen hetken tuumattuaan paimen lisäsi: \"Viha, valtava määrä vihaa.\"

<br/><br/>Jos tarina oli tosi, Doom ei noussut tulen keskeltä, vaan hän itse oli tuli, jonka leiskuvat liekit polttivat armotta kaiken tieltään. Doom ei vain vaeltanut helvetistä toiseen: hän toi helvetin mukanaan kaikkialle. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_69_Doom_LocHeroName"		"Doom"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_6_DrowRanger_LocFieldNotes"		"Tapasin Traxexin perheen sammalkattoisessa tuvassa mäntymetsän keskellä. Sen ilma oli niin paksuna maan kosteudesta, että sitä olisi voinut leikata veitsellä. Traxexit olivat varsin vieraanvaraisia isäntiä, joskin hieman rosoisia luonteeltaan.

<br/><br/>\"Hän oli alusta alkaen selvästi yksi meistä\", ottoäitinsä kertoi minulle ojentaessaan kupillisen kuumaa sieniteetä. \"Äänetön kuin varjo, nopsakka kuin ajatus. Luulimme hänen olevan meille palautettu vaihdokas.\"

<br/><br/>Traxexin setä nyökkäsi ja sanoi: \"Traxex oli luonnonlahjakkuus. Kuuden vuoden ikään mennessä hän pystyi väijymään kuivien lehtien päällä piipertävää hiirtä.\" Sen jälkeen setä otti siemauksen juotavaa ja totesi: \"Harmi vain sen naaman kanssa.\"

<br/><br/>Traxexin täti huokasi. \"Symmetrinen, sileä naama, ei syylän syylää eikä viiksiä. Niin tavanomainen. Ei ihme, että hän halusi kadota.\"

<br/><br/>Perhe kertoi, kuinka vuosien karttuessa Traxex kasvoi paljon sukulaisiaan pidemmäksi, kunnes hänen päänsä osui kattoparruihin. Sitten eräänä päivänä Traxex lähti, eikä enää palannut takaisin. \"Eipä häntä siitä voi syyllistää. Pää otti aina osumaa\", setä sanoi. \"Hujoppiraukka.\"

<br/><br/>\"Hän on silti sama Traxex\", äitinsä lisäsi päättäväisesti. \"Kaipaamme häntä.\" Hetken tuumattuaan äiti jatkoi, \"Rikkoutuneiden kattopalkkien vaihtamisessa uusiin oli kylläkin melkoinen urakka.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_6_DrowRanger_LocHeroName"		"Drow Ranger"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_70_Ursa_LocFieldNotes"		"Tapasin hyökkäyksestä selviytyneen savusta sakeassa tavernassa hieman puurajasta pohjoiseen. Paidan toinen hiha oli kääritty ylös, ja toinen käsi piti tukevaa otetta kolpakosta. Hän lupasi kertoa tapahtuneesta, jos kirjaisin kertomuksen sana sanalta.

<br/><br/>\"Löysimme jälkiä kaikkialta. Leveitä, suuria jälkiä. Kaverini nauroivat, kuinka helppoa kiinnisaaminen olisi. Olihan se.\"

<br/><br/>\"Hahmo ilmestyi pimeydestä kuin täysin tyhjästä. Halkaisi Björnin keskeltä kahtia. Sisälmykset tulivat pihalle kuin teurastajan toimesta. Sitten se puraisi Torstenilta pään poikki. Se kuulosti samalta kuin kypsän melonin iskeytyminen mukulakiveykselle. Jannik juoksi pakoon. Jalat pääsivät kymmenen askeleen päähän, mutta loppukroppa vain viiden.\"

<br/><br/>\"Minulta se vei toisen käsivarren. Napsautti nätisti poikki olkapäästä. Kiljuin, mutta turhaan. Hahmo tuli aivan likelle, päästi kuuman henkäyksen ja sanoi 'Mene. Kerro muille. Tänne on turha tulla metsästämään.'\"

<br/><br/>Mies tarttui kolpakkoonsa ja sanoi lähestulkoon hilpeästi: \"Tässä minä olen. Kertomassa muille.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_70_Ursa_LocHeroName"		"Ursa"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_71_SpiritBreaker_LocFieldNotes"		"Kuljin tuhotun kauppiaan karavaanin ohitse hiukan Kalaborin keitaasta itään. Seurasin syviä kaviouria ja toivoin vain puolittain, että ne veisivät Barathrum Sisunmurtajan luo. Eri suuntiin johtavia ihmisten jalanjälkiä näkyi ympäriinsä.

<br/><br/>Karavaanin kyydissä oli kalliita aarteita – jalokiviä, koruja, arvomattoja – mutta nyt ne lojuivat hujan hajan rojun keskellä. Kauppiaat olivat hylänneet ne pitäen henkikultiaan kalleuksia suuremmassa arvossa.
 
<br/><br/>Barathrum kaapi likaa kavioistaan, kun lähestyin häntä niin varovaisesti kuin pystyin.

<br/><br/>\"Isäntäni käskystä\", hän vastasi kysymykseeni siitä, miksi hän oli tuhonnut karavaanin. \"Teen kaiken, mitä isäntä käskee.\"

<br/><br/>Hän loi katseen taivaita kohti, kun kysyin hänen isäntänsä identiteetistä. Pitkästä hiljaisuudesta ei selvinnyt, tiesikö hän itsekään vastausta. Jos tiesi, hän ei missään nimessä aikonut kertoa sitä minulle.

<br/><br/>\"Olen pelkkä lähettiläs\", hän sanoi vihdoin ylpeyttä äänessään. \"En saa iloa tuhoamisesta, ellei se tapahdu isäntäni palveluksessa.\"

<br/><br/>Sitten hänen katseena synkkeni. \"Isäntä sanoo, että saat elää.\"

<br/><br/>Hymyilin, koska se oli hyvä uutinen.

<br/><br/>\"Saat elää, jos lähdet heti matkaan.\"

<br/><br/>En aikonut jättää pitkiä hyvästejä, joten pistin yhä nopeammin jalkaa toisen eteen. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia, jos hän päättäisi lähteä takaa-ajoon. Niinpä päätin kunnioituksenosoituksena häntä kohtaan osoittaa, ettei perääni lähtemiseen olisi tarvetta."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_71_SpiritBreaker_LocHeroName"		"Spirit Breaker"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_72_Gyrocopter_LocFieldNotes"		"Kernasväen suurinta hupia oli räjäytellä esineitä tuusan nuuskaksi. Kyseessä oli suvussa kulkeva perinne – kuin sukupolvelta toiselle hellästi heitetty kranaatti. Kernaiden keskuudessa uudenlaisen räjäytyskeinon keksiminen oli suuren ylpeyden aihe.

<br/><br/>Syystä tai toisesta Aurel oli asettanut itselleen vielä korkeammalle yltävän tavoitteen: hän halusi oppia lentämään. Hän halusi tuntea tuulenvireen tuiverruksen, kuulla propellien pauhun ja kokea, miltä tuntuu pudottaa pommi pahaa aavistamattomien uhrien niskaan.

<br/><br/>\"Kaikki yrittivät toppuutella häntä\", Dervil Swiftcrack kertoi. \"On hyvä muistaa, että kernaskansa on melko hyväuskoista ja ajattelee aina, että kaikki on mahdollista. Siihen nähden Aurelin haave kuulosti siis todella toivottamalta.\" 

<br/><br/>Eräänä päivänä Aurel oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Hänen työpajastaan ei kantautunut ääntä, muutama propellin lapa nojasi seinää vasten räjähtämättömien pommien vieressä. Niinpä kapakan takkatulen ääreltä kantautui ilkeää kuiskuttelua: \"Typerys lähti varmaan pakoon häntä koipien välissä.\" 

<br/><br/>Seuraavana aamuna aukion ylle nousi ensimmäistä kertaa synkkä varjo, eikä kukaan tajunnut hajaantua. Sitten taivaalta alkoi tippua tavaraa. Enemmän tavaraa. Aina vain enemmän."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_72_Gyrocopter_LocHeroName"		"Gyrocopter"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_73_Alchemist_LocFieldNotes"		"Razzil Mustanhautojan laboratorio muistutti lähinnä työpajaa, joka oli kyhätty kesken maanjäristyksen romuliikkeen pihalle. Mineraalilaatikot keikkuivat kuparisten, sihisevien tislauslaitteiden vieressä. Erivärisiä puteleita kiilteli sen sataa sorttia, osa värisi hiljaa. Ilma oli sakeana palaneen fenkolin, poltetun liskon ja huonojen ideoiden kärystä.

<br/><br/>Razzilin örkkikumppani, joka oli puoliksi apulainen ja puoliksi työjuhta, seisoi pieni tahrainen essu päällään. Hänen ilmeensä oli jossain uteliaisuuden ja kurnivan nälän välimaastossa. Avustaja loikki paikalle poreileva sininen pullo käsissään. \"Loistava ajoitus! Kokeilemme juuri jotakin.\"

<br/><br/>Ennen kuin pystyin kieltäytymään, nostelimme jo maljoja. Keitos maistui pistävän metalliselta, aivan kuin appelsiinimehuun olisi lisätty sähköiskun jysäys.

<br/><br/>Ääneni muuttui heti kimeäksi hiiren vikinäksi. Örkin ääni kohosi naurettavasti falsettiin. Razzil tapaili kovasti innostuneena sanoja äänettömästi, kun lähellä ollut koira alkoi ulvoa. Tuijotimme toisiamme ja aloimme nauramaan holtittomasti.

<br/><br/>\"Tämän\", Razzil pihisi, \"oli tarkoitus saada meidät lentämään.\"

<br/><br/>Nauraessani muiden mukana huomasin sattumalta yhden Razzilin eliksiirejä pursuavista hyllyistä: jotkin niistä olivat sateenkaarenvärisiä yhden hehkuessa kiinnostavasti. Näiden pullojen takana lähestulkoon näkymättömissä... oli muunlaisia pulloja. Pulloja, joiden etiketeissä oli luurangonmuotoisia kuvioita. Pulloja, jotka kuplivat hiljakseen. Yksi niistä näytti pitävän sisällään musteista tyhjyyttä yhdellä yksinäisellä haalealla tähdellä varustettuna. Tähti vaikutti tuijottavan takaisin minua kohti.  

<br/><br/>Sisuskaluni kääntyivät ympäri. Päällisin puolin Razzilin kokeet vaikuttivat harmittomilta, jopa hauskoilta. Samalla pohdin kuitenkin mielessäni, mitä mahtaisin löytää hyllyiltä huoneessa, jonka oveen oli raapustettu \"PÄÄSY KIELLETTY\". "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_73_Alchemist_LocHeroName"		"Alchemist"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_74_Invoker_LocFieldNotes"		"Invokerin puhuessa häntä ympäröivät taikapallot valaistuivat, himmenivät ja vaihtoivat väriä aivan kuin hänen tarinoidensa herättämiin tunteisiin mukautuen. Kun haastattelua oli kestänyt kymmenen tuntia, minulle alkoi kauhunsekaisin tuntein valjeta, että Invokerin puheen pulputus ei välttämättä loppuisi koskaan.

<br/><br/>Invoker oli selvästi ylpeä uroteoistaan, ja mikäs siinä, ei niiden mahtavuutta käynyt kieltäminen. Kuten sain itse kokea, lähes kuolemattoman maagin elämänvaiheiden läpikäyminen kestää kotvasen. Invokerin muisti on vertaansa vailla, joten hän muistaa lähestulkoon kaikki yksityiskohdat jokaisen seikkailunsa jokaisesta hetkestä. Ja elettyä elämää hänellä kieltämättä onkin takana. Pitkä – hyvin pitkä – ja rikas elämä.

<br/><br/>Hän itse kuvailisi elämäänsä mielenkiintoiseksi ja seikkailujen täyteiseksi. Kuunneltuani hänen tarinoitaan tauotta päätyisin ennemmin käyttämään sanaa uuvuttava. Kun Invoker huomasi, että kättäni alkoi särkeä, hän kysyi, haluaisinko hänen loihtivan loitsun, jonka ansiosta sulkakynäni voisi hoitaa kirjoittamisen puolestani.

<br/><br/>Ammattiylpeyteni vuoksi kieltäydyin tarjouksesta. Auringon noustessa toisen haastattelupäivän merkiksi kaduin syvään päätöstäni. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_74_Invoker_LocHeroName"		"Invoker"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_74_Invoker_LocPersonaFieldNotes"		"\"Ei siinä noin pitänyt käydä\", Carl parahti kuolleen maantierosvon kytevän ruumiin luona. Oli selvää, että kaikista kehuskeluistaan huolimatta hän ei ollut tätä ennen tappanut ketään. Kyyneliä poskiltaan pyyhkien hän sanoi, ettei ollut reilua hypätä kimppuumme sillä tavoin.

<br/><br/>Sen jälkeen, kun Carl \"saapui\" aikakauteemme muutama viikko sitten, Ultimyrin akatemia oli pitänyt hänet kiireisenä. Carl sai itse opiskella mystiikkaa, kun muut velhot samaan aikaan tutkivat häntä, yliluonnollisen lahjakasta nuorta velhoa.

<br/><br/>Taianomainen siirtyminen kaukaisiin maihin on vaikeaa mahtavimmallekin velholle – tulevaisuuteen matkaamisesta puhumattakaan. Mutta niin vain tämä äänekäs ja hävytön pojankloppi oli onnistunut siinä omin nokkineen.

<br/><br/>Akatemian vanhimmat eivät onnistuneet toistamaan Carlin loitsua, ja oman aikakautemme Invoker kieltäytyi uskomasta, että tämä nuori velho olisi muuta kuin kumma huijari. Turhautuneena Carl vaati loitsun suorittamista ulkona ja sanoi tällä kertaa näyttävänsä närhen munat.

<br/><br/>Carl kieltäytyi kertomasta, mitä aikaisemmilla kerroilla oli tapahtunut. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_75_Silencer_LocFieldNotes"		"Jos asuu Hazhadalin telttakaupungissa, joutuu taistelemaan aina ja ikuisesti hiekkaa vastaan. Yritin harjata hiekkaa istuintyynyltä, mutta sitten annoin periksi.

<br/><br/>Isäntänäni toimi Abagard, aikoinaan kuuluisan sotavelhojen koulun, Aeol Driasin veljeskunnan, viimeinen elossa oleva opettaja. Olin ajatellut kysyä häneltä Nortromista, Aeol Driasin parhaasta sotavelhosta kautta aikojen. 

<br/><br/>\"Se on totta, että kaikkien aikojen sotavelho oli peräisin Aeol Driasista\", Abagard sanoi hymynkare huulillaan. \"Mutta ei opinahjon opetusten ansiosta\", hän lisäsi häivähdyksen vaivaantuneena ja yskäisi. \"Me... jalostimme hänestä mestarivelhon. Kahdensadan vuoden ajan, sukupolvi sukupolvelta, vanhempi vanhemmalta. Hän ei syntynyt. Me loimme hänet.\"

<br/><br/>Nortrom osoittautui kuuliaiseksi oppilaaksi. Mutta todellisuus oli toisenlainen. Seitsemänteen Aeol Drias -lukuvuoteensa mennessä Nortrom reputti jopa kaikista alkeellisimman taikakokeensa. Vuosisatojen työn takana ollut opiskelija, jonka oli tarkoitus olla veljeskunnan kasvatuksen huipentuma, ei pystynyt loitsimaan edes kaikista yksinkertaisimpia loitsuja. 

<br/><br/>\"Olin <i>täysin varma</i>, että sukujuuret olivat menneet oikean kaavan mukaan. Mutta asia oli päivänselvä. Olimme epäonnistuneet\", Abagard huokasi, \"tai ainakin niin luulimme, kunnes koitti tulikokeen aika.\" 

<br/><br/>Selvisi, että Nortromista vain kehkeytyi velho muita myöhemmin. Oppilaat valmistautuivat näyttämään taitonsa, eivätkä odotukset Nortromin suhteen olleet korkealla. Mutta kun velhokokelaat aloittivat loitsujaan, Nortrom keskittyi. Yhtäkkiä hän ei ollut kokeen paras velho. Hän oli ainoa. Kenenkään muun loitsut eivät onnistuneet. Eivät edes helpoimmat.

<br/><br/>\"Loppujen lopuksi\", Abagard huokasi, \"Nortrom valmistui.\"

<br/><br/>Nyökkäsin ja otin kulauksen maitoa. Siinä oli hiekkaa. Paljon hiekkaa. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_75_Silencer_LocHeroName"		"Silencer"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_76_OutworldDestroyer_LocFieldNotes"		"Viikkokausia olin toivonut löytäväni jonkun, joka oli selvinnyt kohtaamisesta Outworld Destroyerin kanssa. Lopulta eräs kulkukauppias kertoi veljestään, joka oli selviytynyt elossa kuin ihmeen kaupalla.

<br/><br/>\"Veljeni Traymont oli tiedonjanoinen mies\", kauppias kertoi. \"Aina uudet seikkailut mielessä. Kerran matkoillaan hän eksyi sattumalta kaupunkiin, jota Destroyer oli parhaillaan tuhoamassa.\"

<br/><br/>Kauppias kertoi, mistä veli löytyisi, jos haluaisin haastatella tätä.

<br/><br/>\"Lykkyä pyttyyn\", kauppias lisäsi surullisesti ennen kuin jatkoi matkaansa.

<br/><br/>Tapasin Traymontin ankeassa ja kliinisessä laitoksessa, jossa hän asui. Kun tervehdin Traymontia, hän käänsi kaljuksi ajetun päänsä katsoakseen minua kohti. Tai ohitseni.

<br/><br/>\"Se nappaa sinut\", Traymont sanoi äänellä hiljaa kuiskaten. \"Nappaa meidät kaikki.\"

<br/><br/>Joidenkin akateemikkojen teoria on, että Outworld Destroyer saapui auringon takaa, aina kuilun reunalta saakka. He sanovat, että hän vahti tuota kaukaista aluetta ja odotti. Mutta mitä? Jotkut uskovat, että Destroyer on läpikotaisin niin paha, että se johtaa aikanaan koko maailman tuhoon. Toiset taas kieltäytyvät pohtimasta mahdollisia skenaarioita sen syvällisemmin tai laisinkaan. Edessäni istuvalla luisevalla miehellä, jonka silmät olivat selällään, oli kuitenkin oma teoriansa.

<br/><br/>\"Pakoon ei pääse\", hän kähisi. \"Myöhäistä. Se tulee jo.\"

<br/><br/>Tajusin, etten tulisi täällä hullua hurskaammaksi. Lähtöä tehdessäni Traymont alkoi hekottaa. Hänen naurunsa yltyi maaniseksi käkätykseksi. \"Se tulee jo!\" hän ulvoi naurukohtausten välissä yhä uudestaan ja uudestaan."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_76_OutworldDestroyer_LocHeroName"		"Outworld Destroyer"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_77_Lycan_LocFieldNotes"		"Istuin hiipuvan nuotion äärellä Läntisen metsän aukealla ja huomasin metsänreunassa hehkuvan silmäparin. Sitten ensimmäisen rinnalle ilmestyi toinen ja toisen rinnalle kolmas, kunnes ne yhdessä muodostivat tähtikuvion.

<br/><br/>Käteni tarttui lyhytkärkiseen veitseen, jota kannoin mukanani. Veitsi putosi kädestäni, kun ensimmäinen jättiläismäinen susi astui aukealle metsän varjoista. Se tallusti luokseni päättäväisin askelin, muttei murissut tai ollut uhkaava. Se vaikutti melkein uteliaalta. Inahdin ja käänsin pääni, kun susi tuli lähelle nuuhkimaan. Kun avasin silmäni ikuisuudelta tuntuneen tovin kuluttua, näin torahampaisen miehen. Muut sudet hajaantuivat.

<br/><br/>\"Metsä on sinun kaltaisillesi vaarallinen paikka\", hän murahti.

<br/><br/>Mies esitteli itsensä Valankiroksi Ambryn klaanista. Olin kuullut, kuinka hänen perheensä oli noussut vastarintaan hullua kuningasta vastaan. Vain hän jäi henkiin, ja kuninkaan velhojen langettama kirous sai hänet muuttumaan sudeksi. Olin kuullut tarinan aiemminkin, mutta yksi kysymys kaiversi mieltäni.

<br/><br/>\"Kun muutut...\" tapailin sanojani, \"...eikö se tee kipeää?\"

<br/><br/>\"Se sattuu enemmän kuin voisit kuvitella\", hän vastasi murheellisesti. \"Joka ikinen kerta.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_77_Lycan_LocHeroName"		"Lycan"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_78_Brewmaster_LocFieldNotes"		"Löysin panimomestari Mangixin rauniokaupungin murattien valloittamien kaariholvien keskeltä. Hän suostui haastateltavaksi sillä ehdolla, että kumoaisimme kolpakolliset yhdessä.

<br/><br/>\"Oyon veljeskunta\", hän aloitti ja laittoi kolpakot tiskille, \"juo puhuakseen henkien kanssa\". Vaalea olueni muistutti häntä. Kullanruskea väri, omalaatuinen maku ja itse olut yllättävän tujua tavaraa. \"Kuulun puoliksi taivaallisten joukkoon, joten näen tuonpuoleiseen maailmaan. Siitä on apua.\"

<br/><br/>Muutaman kulauksen jälkeen minäkin aloin nähdä muihin maailmoihin. Se ei ollut hyväksi.

<br/><br/>Toiseen juomakierrokseen mennessä Mangix – joita vaikutti yhtäkkiä olevan kaksin kappalein – selitti, kuinka hän oli päihittänyt vanhan mestarin nyrkkitappelussa (tai mahdollisesti pöydän alle juomisessa). \"Se ei ollut helppoa\", näkemäni Mangixit (mangixiset, mangixilaiset?) sanoivat. \"Paljon kaatuilua.\" Nyökkäsin, ehkä liiankin antaumuksellisesti.

<br/><br/>Jossakin neljän juoman kohdalla Mangix kertoi etsivänsä yhtä täydellistä ajatusta fyysisen ja hengellisen ulottuvuuden yhdistämiseksi. Ehkä sss-se löytyis pöy-dän al-ta.

<br/><br/>Sit kun me veettiin viiettä juo-maa, mngksi tputti mua olkhaphäälle. Se shano, kuin hvyin mä pärjäsin, sit se pöytä alko hoooippumaaan ja pyyyyörimään silmis et hyvääyöt"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_78_Brewmaster_LocHeroName"		"Brewmaster"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_79_ShadowDemon_LocFieldNotes"		"En ollut aikeissa urkkia tietoja Shadow Demonia palvovan kultin jäseniltä, mutta olin kuullut yhdestä karkurista. Olin etsinyt häntä jo monta viikkoa.

<br/><br/>Kukaan ei ollut koskaan jättänyt Varjosumun veljeskuntaa, joten olin skeptinen huhujen suhteen. Entinen kultin jäsen puolestaan suhtautui skeptisesti minuun, yrityksiini löytää hänet ja matkani tarkoitukseen. Hän oli ollut kultista lähdettyään karkuteillä. Viikkokausia jouduin kommunikoimaan koodikielellä kirjoitettujen viestien ja sovittuihin sijainteihin jätettyjen pakettien välityksellä ennen kuin hän suostui tapaamaan syrjäisessä hökkelissä, jonka olinpaikan lupasin pitää salaisuutena.

<br/><br/>Saavuttuani paikalle huomasin heti valossa välkehtelevän tikarin hänen kädessään. Hän tuijotti kuin villi ja pelokas saaliseläin.

<br/><br/>\"Karkasin, kun vanhempani tarjosivat minut uhrattavaksi\", hän sanoi vaisusti ja säpsähti jokaista ääntä. \"Olin nähnyt, kuinka uhreille annettava myrkky turmeli, aiheutti tuskaa ja <i>tappoi</i> heidät.\"

<br/><br/>Hän sanoi, että kultti uhrasi ihmisiä maailmanlopun nimissä. Ei ainoastaan tämän maailman, vaan kaikkien maailmojen. Se oli heidän jumalansa suurin tahto.

<br/><br/>Ulkoa kuuluva rapina sai naisen ponnahtamaan jaloilleen ja viemään tikarin kaulalleen. Veri virtasi vuolaana olkapäille ennen kuin ehdin pysäyttämään hänet."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_79_ShadowDemon_LocHeroName"		"Shadow Demon"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_7_Earthshaker_LocFieldNotes"		"Löysin hänet maanjäristysten muovaamasta laaksosta, jossa leijaili murskatun kivien ja myllerretyn maan tuoksu. Nishain vuorenhuipuilta vyöryi yhä alas lunta. Hän kutsui itseään Raigor Stonehoofiksi, mutta muut tunsivat hänet nimellä Earthshaker.

<br/><br/>Häneltä on vaikea saada vastauksia. Se ei ole yllätys, sillä hän kiveä. Siispä jututin hänen kavereitaan.

<br/><br/>\"Me noudatamme määräyksiä\", sanoi yksi golem. \"Hän loi itse itsensä eikä ole kaltaisemme.\"

<br/><br/>Gargoili nyökkäsi. \"Pysymme täällä vartioimassa paikkaa, Raigor menee ja tulee vapaasti.\"

<br/><br/>Yhtenä vuonna vuorilla alkoi tapahtumaan kummia. Lumivyöryt raivosivat ja maa halkesi. Paikka meni niin sekaisin, ettei vanhoista kartoista ollut enää mitään hyötyä. Savun laskeuduttua Earthshaker ilmestyi ravistellen murikoita olkapäiltään. Tarinan mukaan hän oli tehnyt pesän peruskallioon.

<br/><br/>Geologisen hiljaisuuden jälkeen hän päätti, että olin juttukaverin arvoinen tyyppi. \"Olen sekä kiveä että luuta\", hän sanoi. \"Hengitän, vuodan verta ja joku päivä kuolen. Kun muutun tuhkaksi, palaan kotiini.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_7_Earthshaker_LocHeroName"		"Earthshaker"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_80_LoneDruid_LocFieldNotes"		"Raapustelin kaikessa rauhassa muistiinpanoja sammaleisella harjanteella, kun yhtäkkiä löysinkin itseni nojaamasta käppyrämäntyyn sydän pampattaen. Sanotaan, että jos kohtaa ruskean karhun, pitää leikkiä kuollutta; jos karhu on musta, pitää taistella vastaan. Mutta entä, jos kyseessä on henkikarhu? Siitä ei ole mitään sanontaa, mutta tässä tulee omani: pelkää sitä.

<br/><br/>Vanha mies Sylla mies saapui ilman sen kummempaa kiirettä. Hän ei ilmeisesti ollut tottunut juttelemaan muille kuin karhuille, mutta iloitsi silti näkemisestäni. Syllan mesikämmen tallusteli lähellä olevalle virralle ja palasi sieltä nappaamansa kalan kanssa. Sylla söi vonkaleen raakana ja alkoi kertoa. Tein muistiinpanoja samalla, kun koetin välttää katsekontaktia uteliaan karhun kanssa.

<br/><br/>Vanhus kertoi kauan sitten kadonneesta karhuklaanista ja omasta tehtävästään suojella pyhää siementä. Se oli tarkoitus kylvää vasta sitten, kun maa olisi autio. Pienen suostuttelun jälkeen hän suostui näyttämään minulle pyhän siemenen. Se ei näyttänyt mitenkään erikoiselta.

<br/><br/>Sylla oli odottanut kauan. Toivottavati hän joutuisi odottamaan vielä vuosituhansia. Kun hän oli syönyt, sanoimme hyvästit ja hän katosi puiden sekaan. Mietin, mitä muuta hän oikein teki metsässä. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_80_LoneDruid_LocHeroName"		"Lone Druid"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_81_ChaosKnight_LocFieldNotes"		"Juoksin henkeni edestä.

<br/><br/>Joukko jättimäisten hevosten selässä olevia ratsumiehiä oli kintereilläni Verilöylyn taistelukentillä. Tiesin, etten millään pääse karkuun, mutta vaikka olisinkin pystynyt siihen, sillä ei loppujen lopuksi olisi ollut merkitystä. Ratsumiehet katosivat ja ilmestyivät uudelleen. Lähin hevonen haihtui, kun liu'uin sen lävitse ja törmäsin sen takana seisoneeseen ratsuun.

<br/><br/>Jalkani vapisivat, kun nousin ylös väsyneenä ja hiukan äimistyneenä. Olin pudottanut soihdun juostessani, mutta hevosmiehen ja ratsun palavat silmät toivat tarpeeksi valoa, jotta pystyin näkemään.

<br/><br/>\"Sinä et ole valon lähettiläs\", ratsumies murisi. En tiennyt, oliko tämän tarkoitus loukata, mutten aikonut näyttää tuntemuksiani.

<br/><br/>\"Kaltaisesi kuolevaiset ovat alapuolellani. Olet arvoton.\"

<br/><br/>Okei, tuo kirpaisi hiukan.

<br/><br/>\"Miekkani tuhoaa valon lähettiläät. Heistä jää jäljelle vain tuhkaa.\"

<br/><br/>Sen sanottuaan ratsumiehet katosivat. Chaos Knightin hevonen kääntyi ympäri, laukkasi pois ja jätti minut yksin pimeyteen. Jos se tarkoitti sitä, ettei hän enää palaisi, pimeys kelpasi varsin hyvin. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_81_ChaosKnight_LocHeroName"		"Chaos Knight"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_82_Meepo_LocFieldNotes"		"Meepo kikatti, kun astuimme hänen sieltä täältä löydetyistä materiaaleista kyhättyyn hökkeliinsä. \"Tervetuloa! Käy istumaan\", hän sanoi viittilöiden jonkin kauan sitten kuopatun kulttuurin lahoavaan valtaistuimeen.

<br/><br/>\"Ei, kiitos. Mieluummin seison.\" Meepo selvästi nautti kieltäytymisestäni. 

<br/><br/>Hän katsoi olkani yli. Käännyin katsomaan ja näin toisen Meepon hymyilevän rikkinäisellä rahilla.

<br/><br/>\"Ihan miten haluat\", he sanoivat. Rahilla istuva Meepo venytteli, haukotteli kovaäänisesti ja nosti kätensä pään taakse. Se oli oiva tilaisuus katsella ympärilleni, jolloin huomasin kolmannen Meepon, joka penkoi laukkuani ja etsi jotain varastettavaa. Kun yritin napata hänet, kuului poksahdus ja hän katosi. Samassa menivät lehteen käärityt eväät, jotka olin säästänyt kotimatkalle. 

<br/><br/>Kun käännyin ympäri, Meepoja oli kaksi lisää. Kaikki viisi tuijottivat minua eri suunnista ja kysyivät: \"Ei kai haittaa, jos lainaan tätä?\"

<br/><br/>Sanoin, ettei haittaa. Siinä kohtaa se oli nopein tapa varmistaa, että Meepo lakkaisi tekemästä itsestään lisää kopioita. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_82_Meepo_LocHeroName"		"Meepo"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_83_Treant_LocFieldNotes"		"Vaellettuani viikon vuorilla Auguryn laakson takana, olin luopunut toivosta, että löytäisin ketään, joka osaisi kertoa Treant Protectorista. Tai että ylipäätään löytäisin ketään. Näin kaikkialla pelkkiä puita. Enemmän puita kuin vuorilla uskoisi edes olevan. Kuulin vain lehtien havinaa.

<br/><br/>Olin juuri istahtanut puun juurelle, kun yläpuolellani jyrähti. 

<br/><br/>\"Istut jalkani päällä.\"

<br/><br/>Pomppasin ylös. Hermostuneen anteeksipyynnön jälkeen esittelin itseni ja mainitsin Protectorin.

<br/><br/>\"Kutsumme häntä Rooftrelleniksi\", treantti sanoi. \"Hän on matkoilla. Hän on tutustumassa sinun maailmaasi, ihmislapsi. Kuten sinä olet täällä tutustumassa meidän maailmaamme, mutta sinun ei kuulu tietää meidän salaisuuksiamme.\"

<br/><br/>Hän näytti oikeasti rentoutuvan (jos puun voi ylipäätään kuvitella rentoutuvan), kun sanoin olevani kiinnostunut vain Rooftrellenistä.

<br/><br/>\"Hän oli nopein ja seikkailunhaluisin\", hän murahti. \"Hän varmistaa, ettei mikään ikinä uhkaa puiden valtakuntaa\".

<br/><br/>\"Ehkä hän palaa joku päivä tai sitten ei. Mutta sinä...\"

<br/><br/>Kumarruin lähemmäs, sulkakynä valmiina.

<br/><br/>\"Sinun täytyy lähteä, etkä saa koskaan palata.\"

<br/><br/>Yöt olivat kylmiä, kun taitoin matkaa kotia kohti, mutten tohtinut tehdä nuotiota."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_83_Treant_LocHeroName"		"Treant Protector"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_84_OgreMagi_LocFieldNotes"		"Candonessiläisen pelisalin väki hiljeni jännityksestä, kun Aggron Kivimurska heitti noppiaan. \"Viisi vitosta. <i>Jälleen</i>, juro tuomari kuulutti katsojien mylvinnän yli. 

<br/><br/>Sanotaan, että itse Onnetar on siunannut jätit, sillä muuten heidän lajinsa olisi jo kuollut sukupuuttoon. Tämä pelihalli on tunnettu onnenpeleistään, joista on onni kaukana. Pomo uskoi, että jos noppia peukaloisi tarpeeksi, jättien tunnetulla onnella ei olisi vaikutusta lopputulokseen. Kymmenestä heitosta jokainen johti samaan tulokseen: viiteen vitoseen.

<br/><br/>Koska Aggronilla oli kaksi päätä yhden sijaan, hänellä oli myös tuplasti enemmän onnea tavalliseen jättiin verrattuna. Kaksi päätä tarkoitti myös kaksia aivoja. Hän oli lajinsa älykkäin, mikä ihmistasolla vastaa suhteellisen vähäistä älykkyyttä.

<br/><br/>Päätin seurata Aggronia ulos, missä hän piti huolta ratsustaan, Flockheartista.

<br/><br/>Yksi Aggronin pää sanoi, että hänen äitinsä oli jätti nimeltään Jätti. Toinen pää sanoi, että hänen isänsä oli jätti nimeltään jätti Jätti. He olivat nälkää näkeviä haaskanviljelijöitä, kunnes Aggronin syntymä käänsi elämän suunnan.

<br/><br/>Nyt Aggron vaeltaa ympäri maailmaa ja jakaa onneaan kaikille, joita hän kutsuu ystäviksi. Entä ne, joita hän ei pidä ystävinään?

<br/><br/>\"Ne, jotka eivät saa hyvää onnea...\" sanoi yksi pää, ennen kuin toinen yritti päättää lauseen jättimäisellä viisaudella. \"Ne saavat ei-hyvää onnea.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_84_OgreMagi_LocHeroName"		"Ogre Magi"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_85_Undying_LocFieldNotes"		"Paksu musta savu johdatti minut Vuotavien vaarojen karulle niitylle. Nukkavieru nuorukainen nakkasi puoliksisyödyn ruumiin roihuavaan rovioon muiden ruumiiden jatkoksi. Näky ei ollut mitään hajuun verrattuna.

<br/><br/>Hän katsoi minua epäluuloisena, mikä on varsin ymmärrettävää siinä tilanteessa. Hänen koko paimentolaisheimonsa oli juuri listitty ilman varoitusta. Lopulta hän lähestyi minua ehkä siksi, että tarvitsi tauon ruumiiden polttourakasta.

<br/><br/>\"Se ilmestyi täysin varoituksetta keskellä yötä\", hän sanoi hädin tuskin kuiskaten. \"Kuulimme matalaa, kammottavaa hyminää. Minä pinkaisin pakoon.\"

<br/><br/>Roviossa oli kuulemma niiden ruumiit, jotka olivat jääneet taistelemaan.

<br/><br/>\"Hän nosti kätensä hitaasti ilmaan ja maasta ilmestyi kivi ja sen mukana joukko käveleviä kuolleita. Niillä oli <i>nälkä</i>. Me olimme kuin valmiiksi vadilla.\"

<br/><br/>Olin kuullut huhuja siitä, miten Undying tuhosi kyliä ja leirejä. En vain ollut ennen löytänyt ketään, joka olisi jäänyt henkiin kertomaan kauhuista.

<br/><br/>\"On pakko polttaa koko perhe\", hän sanoi nyyhkyttäen. \"En halua kenenkään kävelevän kuolleena.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_85_Undying_LocHeroName"		"Undying"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_86_Rubick_LocFieldNotes"		"\"Kaupungin mestarimaagi on maagille yksi kaikkein arvostetuimmista asemista\", kehui Ilwyn Caladrian osoittaen valtavaan kammioon, joka pursusi nahkakantisia opuksia, kullattuja palloja, kristallisia dekanttereita ja koristeellisia eliksiirejä.

<br/><br/>Caladrian oli kaikesta päätellen ansainnut roolinsa Kalliolinnan vakimaagina opiskeltuaan ja harjoitettuaan ammattia vuosikymmeniä. Mutta ennen kaikkea hän oli selvinnyt siitä, mihin maagipiireissä viitataan mullistuksena. Kukaan ei ollut koskaan ennen haastanut maagien kiltaa. Kukaan ei ollut ollut niin typerä. Mutta sitten Rubick teki juuri sen ja teki melkein lopun taikuudesta.

<br/><br/>\"Rubick heitti meille haasteen\", sanoi Ilwyn päätään pudistellen. \"Hän haastoi meidät kaikki, eikä mikään voita sitä voimaa, joka syntyy yhteen hiileen puhaltavasta maagijoukosta.\"

<br/><br/>Siis teoriassa. Maagit janosivat verta, mutta päätyivät vuodattamaan omaansa. Rubickilla oli vastaus jokaiseen loitsuun. Usein se oli toisen maagin jo käyttämä loitsu.

<br/><br/>\"Hän heitteli tuosta vain loitsuja, joiden oppiminen vie vuosia. Se oli hänelle kuin lastenleikkiä\", Caladrian jyrähti. \"Osa pääsi pakoon, mutta vain siksi, että Rubick kyllästyi tappamaan meitä.\"

<br/><br/>”Toivottavasti kyllästyminen jatkuu.”"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_86_Rubick_LocHeroName"		"Rubick"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_87_Disruptor_LocFieldNotes"		"Jalkojeni alla rahisevan punaisen hiekan ääni sointui hyvin Druudin autioiden tasankojen myrskyisen taivaan räiskyntään.

<br/><br/>Vieressäni marssi kookas lisko, jonka selässä Disruptor istui. Hän oli oglodiksi pienikokoinen, mutta hänellä oli pitkä keppi. Tai pikemminkin kipinöivä sauva, jota Disruptor käytti sähkön kanavointiin. Hän partioi aluetta, ja minä yritin pysyä kintereillä.

<br/><br/>\"Kansani on opiskellut myrskyn voimia sukupolvien ajan\", hän sanoi viitaten oglodien paimentolaisiin. Heidät häädettiin kotikonnuiltaan, minkä jälkeen he olivat vaeltaneet pitkin aavikoita. Sää kiinnostaa selvästi enemmän, kun asuu sen armoilla.

<br/><br/>\"Tunnemme sään vaarat. Kohtelemme sitä kunnioituksella, jonka se ansaitsee. Vastineeksi saamme hyödyntää sitä omiin tarkoituksiimme.\"

<br/><br/>Tuulenpuuska heitti valtavan määrän hiekkaa silmilleni, vaikka se näytti kiertävän Disruptorin.

<br/><br/>\"Minä en tehnyt tuota\", hän sanoi nauraen. \"Sää voi olla leikkisä, mutta älä huoli. Tietäisit kyllä tarkkaan, jos se olisi vihainen sinulle.\"

<br/><br/>Toinen puuska nosti ilmoille laukussani olleita sivuja. Yritin kasata ne. Disruptor ei malttanut odottaa vaan tarjosi neuvoja: \"Kannattaa etsiä suojaa. Myrsky on tuloillaan.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_87_Disruptor_LocHeroName"		"Disruptor"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_88_NyxAssassin_LocFieldNotes"		"Kuriiri oli varoittanut minua: \"Ei pidä jäädä tunneleihin vitkuttelemaan.\" Tietenkin tein juuri niin. Huomasin lampun valossa kvartsijuonteita, kosteaa kalliota ja hartsimaista eritettä. Aloin hengittää kovaäänisesti. 

<br/><br/>Ensin tuli kitiinikuoren raapiva ääni, sitten ajatus, joka ei ollut minun: pysähdy! Se iski tajuntaani niin selkeänä, että pudotin muistikirjani.

<br/><br/>Hän ilmestyi pimeydestä. Kahdeksan raajaa, joista ensimmäiset kuin tikarit. Leuat liikkuivat kuin minua maistellen. Virtaviivainen panssari oli kuin suunniteltu vain yhtä tarkoitusta varten: hiivi lähelle, iske nopeasti, luikahda pois.

<br/><br/>Palava silmäpari tuijotti intensiivisesti, kuin veitsi kylkiluiden välissä. Ihan kuin se olis mittaillut, olisiko minusta pehmeäksi, vaaleanpunaiseksi välipalaksi. Ajatus painoi mieltä: \"Muista tarinani, kirjuri. Kuningatarjumala valitsi tämän yksilön. Vain tämä yksilö selvisi rituaalista. Hänet luotiin uudelleen kuningatarjumalattaren terävimmäksi aseeksi. Hänen tahtonsa edustajaksi. Hänen nimensä on Nyx.\"

<br/><br/>En uskaltanut edes räpäyttää silmiäni ennen kuin otus oli häipynyt. Se jätti taakseen vain kitkerän hajun ja kaikuvan halun. Kirjoitan tämän ylös nopeasti, sillä en voi olla varma siitä, ovatko sanat omiani, Nyxin vai... kuningattaren.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_88_NyxAssassin_LocHeroName"		"Nyx Assassin"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_89_NagaSiren_LocFieldNotes"		"Kuiva Usva-aavikko oli merkillinen paikka kohdata merirosvo, mutta saamani vinkin mukaan juuri sieltä löytäisin vanhan merikarhun nimeltä Grymstock. Tavoitin hänet Qaldinin rajamailla olevasta epäilyttävästä Kamelin pää -nimisestä kapakasta, jossa hän nauroi sydämensä kyllyydestä tyhjien kaljatuoppien täyttämän pöydän äärellä. Mutta kun sanoin, ketä asiani koskee, hänen päänsä näytti selviävän välittömästi.

<br/><br/>\"Olin vartioimassa Punainen hukari -nimisen laivan ruumaa, kun kuulin sen korvia vihlovan äänen\", hän kertoi. \"Lamaannuin heti. Olin peloissani, mutta kyse oli jostain muustakin. Ja silloin hän ilmestyi.\"

<br/><br/>\"Hän mateli ohitseni ja mulkaisi minua vihaisemmin kuin mikään koskaan näkemäni olento. Sitten hän alkoi kopeloida saalistamme ja tarkastella jokaista kippoa, maljaa ja pikaria.\"

<br/><br/>\"Hän ei tainnut löytää sitä, mitä oli etsimässä. Hän vain mateli takaisin mereen sanomatta mitään\", mies sanoi vavisten.

<br/><br/>Laivan muu miehistö oli myös lamaantunut samalla hetkellä. Hän ei tiennyt, miten heille oli käynyt sen jälkeen.

<br/><br/>\"Tiedän vain sen, etten enää koskaan mene lähellekään merta.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_89_NagaSiren_LocHeroName"		"Naga Siren"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_8_Juggernaut_LocFieldNotes"		"Kantusan aluskukkulalla oleva taistelutanner oli täynnä ruumiita ja irtopäitä. Yhden ruumiskasan päällä seisoi Yurnero.

<br/><br/>Hän loikkasi ja seivästi seuraavan uhrinsa pitkällä miekallaan. Hänen jalkansa liikkuivat laskelmoidusti sekä käsiliikkeiden mukaan että niiden vastaisesti samalla, kun hän silpoi vihollisiaan kappaleiksi. Hänen liikkeensä olivat sujuvia ja virtaviivaisia kuin joki. Joki, joka pystyy halkaisemaan ihmisen kahtia.

<br/><br/>Pian viimeinenkin vihollinen oli kaadettu (muutama juoksi karkuun, mikä ei ollut Juggernautin mieleen). Naamion alla hänen silmänsä hohtivat, kun hän katseli aiheuttamaansa verilöylyä.

<br/><br/>\"Tänään oli hyvä päivä\", hän tuumi ääneen. \"Hyvä päivä minulle, mutta vielä parempi heille, jotka kuolivat kunniakkaasti tällä taistelutantereella.\"

<br/><br/>Kysyin, painaako hänen mieltään karkoitetuksi tuleminen Naamioiden saarelta tai saaren myöhempi tuho, jonka seurauksena hän oli kansansa viimeinen eloonjäänyt. Toivoin, ettei hän loukkaantuisi kysymyksestäni. Onneksi niin ei käynyt.

<br/><br/>\"Menneitä on turha muistella\", hän neuvoi. \"Edessä on vielä monta taistelua voitettavaksi.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_8_Juggernaut_LocHeroName"		"Juggernaut"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_90_KeeperoftheLight_LocFieldNotes"		"Löysin hänet aamun sarastaessa kyyristyneenä ritisevän nuotion äärelle. Hän oli keittämässä vettä ja vaikutti tyypilliseltä vanhalta kulkurilta – heiveröinen, pukeutunut kylmän varalle ja puhui mutisten. Hänen hevosensa hirnahti hermostuneesti.

<br/><br/>\"Älä anna Ezalorin ulkonäön pettää\", eräs metsästäjä oli varoittanut. \"Hän ei ole mikään vanha höperö. Olin eksyksissä tähdettömänä yönä, kun tapasin hänet. Ja silloin Pohjantähti alkoi loistaa kuin lyhty.\"

<br/><br/>Vanhus vaikutti tosiaankin harmittomalta. Hänen heikosti hohtava sauvansa, joka nojasi kiveä vasten, hohti eri tavalla kuin muut näkemäni sauvat. Hän mutisi jotain ensimmäisestä valosta ja siitä, kuinka auringonnousun ensisäteet kulkivat ennen nopeammin. Sitten hän naurahti aivan kuin kyseessä olisi ollut hänen ja universumin välillä oleva salainen vitsi.

<br/><br/>\"Hei vaan\", hän sanoi, kun saavuin hänen luokseen. Hän osoitti nousevaa aurinkoa. \"Eikö olekin kaunis? Aika näyttävä, vaikka itse sanonkin.\" Hevonen korskahti.

<br/><br/>Vesipannu alkoi viheltää. Ezalor kaatoi teetä vapisevalla kädellä. Tuli näytti palavan kiivaammin. Hörppäsin kupista ja vakuuttelin itselleni, että kyseessä oli vain aamuaurinko. Mutta minulla oli sellainen tunne, ettei vieressäni oleva henkilö ollut vanha mies, vaan jokin olento, joka muisti ajan, jolloin koko aamun käsite oli uusi asia. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_90_KeeperoftheLight_LocHeroName"		"Keeper of the Light"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_91_Io_LocFieldNotes"		"Edessäni aukeavassa näkymässä häikäisevän vaaleat tasangot jatkuivat silmänkantamattomiin. Sähköinen ilma pisteli ihoa kuin suola. Io on kuulemma kaikkialla, mutta huhun mukaan se löytyisi juuri täältä. Pehmeä ja tasainen värähtely sykki ympärilläni kuin sydän. Silloin virvatuli lipui paikalle.

<br/><br/>Mikä otus Io lieneekin, se on ollut olemassa ennen ajanlaskua tai kieltä. Sen tavanneet tyypit sanovat sen kommunikoivat vain yhteistyön ja sointuvien äänten välityksellä. \"Joskus se laulaa\", sanoi eräs paimentolainen. \"Duuriasteikko tarkoittaa, että se pitää sinusta. Riitasointujen tapauksessa kannattaa juosta karkuun.\"

<br/><br/>Hieman hölmön oloisena kysyin siltä, mistä se oli peräisin. Kimmeltävä duuriskaalan kolmas nuotti aaltoili kaikkiin ilmansuuntiin. Tulkitsin eleen tarkoittavan, että se on kaikkialla. Kysyin, miksi se avautui joillekin henkilöille muttei toisille. Molliskaalan seitsemäs nuotti lipui värehtelevän epävarmasti luokseni kuin olankohautus.

<br/><br/>Lopulta Io kieppui yläilmoihin jättäen jälkeensä valon hiukkasia. Katsoin muistiinpanovihkoni tyhjää sivua epävarmana siitä, olinko tullut yhteisymmärrykseen kosmisen voiman kanssa, vai olinko vain puhunut itsekseni. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_91_Io_LocHeroName"		"Io"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_92_Visage_LocFieldNotes"		"Tapasin Hauptstadtin hoivakodissa konnan nimeltä Raff, joka näytti siltä, kuin hän olisi juuri palannut helvetistä maan pinnalle. Kävi ilmi, että juuri niin olikin käynyt – ja vielä seitsemän kertaa.

<br/><br/>Raff oli oikeastaan kuollut vain kerran. Tämä tapahtui, kun hän putosi puoliksi juopuneena housut kintuissa bordellin parvekkeelta ja löysi itsensä Kapeasta labyrintistä, jossa sielut lajitellaan oikeaan päätepisteeseen. 

<br/><br/>\"Mutta minä löysin ulos sieltä\", hän kuiskasi suuntaani nojaten. \"En kuitenkaan aio paljastaa uloskäynnin sijaintia. Muuten se tukittaisiin.\" 

<br/><br/>Aina, kun joku pakenee Kapeasta labyrintistä, sieluja metsästävä gargoili nimeltä Visage lähetetään ottamaan karkuri kiinni. 

<br/><br/>\"Lepattavat kivisiivet. Taltan kokoiset kynnet\", Raff sanoi vakavana. Hän oli selvästi joutunut kasvotusten gargoilin kanssa ja kokeillut kaikkia mahdollisia piilopaikkoja: valtameriä (kivet uppoavat), viidakkoja (siivet osuvat puihin) ja jopa kirkkoja (gargoilienhan on tarkoitus istua kiltisti katolla, eikö?). Hän ei kuitenkaan ollut missään turvassa. 

<br/><br/>\"Nyt olen täällä\", Raff sanoi viittoen ympärillämme olevia heikkoja, kuolemaa tekeviä ja hiljattain kuolleita potilaita päin. \"Ajattelin, ettei hän huomaisi minua muiden puolikuolleiden joukosta.\"

<br/><br/>Kysyin, mitä järkeä pakomatkan jatkamisessa oli. Raff kohautti olkapäitään. \"Jos olisit nähnyt, mitä tuonpuoleisessa odottaa, sinäkin pakenisit. Et välittäisi siitä, kuinka monta kertaa kivihirviö raahaisi sinut takaisin.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_92_Visage_LocHeroName"		"Visage"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_93_Slark_LocFieldNotes"		"\"Harva tietää, millaisia rikoksia Slark on tehnyt\", sanoi Kärmesvartija, joka oli suostunut puhumaan vain sillä ehdolla, että saisi pysyä nimettömänä. \"Tietäjien mielestä rikokset ovat niin karmivia, ettei niistä voi puhua.\" 

<br/><br/>Istuimme Varjorannan raunioissa vanhan majatalon paikalla. Vaikka Kärmesvartijat ovat tunnetusti pelottavia ja rohkeita, puhekumppanini säpsähti jokaista rasahdusta.

<br/><br/>\"Slark on erilainen\", hän sanoi vapisevalla äänellä. \"Olemme kovia, mutta hän on julma ja kavala.\"

<br/><br/>Slarkin julmuutta oli vuosikausia hillinnyt se, että hän oli vankina Pimeällä riutalla. Se on kaukana meren syvyyksissä sijaitseva vankila, josta on toivo kaukana ja pakomahdollisuudet olemattomia. Tai eivät olleet, kunnes Slark onnistui pakenemaan. Hän yritti paeta jo kerran aiemmin ja melkein onnistui siinä. Toinen tilaisuus tuli vasta vuosikausien sellissä virumisen jälkeen. Silloin hän pakeni yhdessä tusinan muun kanssa.

<br/><br/>\"Hän tuskin liittyi joukon jatkoksi siksi, että pakosuunnitelma olisi ollut hyvä\", vartija sanoi. \"Hän seurasi omaa suunnitelmaansa, ja käytti joukkopakoa vain hyväkseen. Hän oli varma, että toisten suunnitelma menisi mönkään. Hän saattoi jopa olla syypää siihen\", vartija tuumi.

<br/><br/>\"En tiedä, mistä hyvästä niljakas kelmi oli vangittu\", hän sanoi. ”Mutta jos olisin ikinä vankilassa, jossa suunniteltaisiin pakoa, lähtisin ehdottomasti Slarkin kelkkaan.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_93_Slark_LocHeroName"		"Slark"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_94_Medusa_LocFieldNotes"		"Sholcasten patsasaukio voisi olla kunnianosoitus kaupungin loisteliaalle menneisyydelle. Mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, etteivät patsaat juhlista historian merkittäviä hahmoja. Ne kertovat paniikista.

<br/><br/>Kaupunkiin oli saapunut kiertelevä teatteriryhmä, joka esitti myyttisistä Gorgoneista kertovaa pantomiimia. Kuten pantomiimeilla on tapana, sekin oli täynnä hassuttelua ja ivailua. Medusa ei kuitenkaan ole ivailun ystävä.

<br/><br/>\"Esitystä piti näyttää viikon ajan, ja sitten ryhmän oli tarkoitus jatkaa matkaa\", sanoi kaupungin uusi pormestari Luther Garrick. \"Mutta sana levisi. Näytelmä oli hauska ja aika hurja. Ihmiset eivät olleet tottuneet naureskelemaan Gorgoneille julkisesti. Siitä tuli iso hitti.\"

<br/><br/>\"Sitten Medusa ilmestyi paikalle kolmantena päivänä.\"

<br/><br/>Aikoja sitten Medusan siskot oli siepattu, koska he olivat kauniita ja kuolemattomia. Medusa itse oli uhrannut upean ulkonäkönsä ja keskittynyt suunnittelemaan kostoa. Hän luikerteli Sholcasteen ja loi kivettävän katseen näyttelijöihin. Sitten hän katsoi esitykselle nauranutta väkeä.

<br/><br/>Patsaat koristavat edelleen kaupungin aukiota, sillä ne ovat liian raskaita siirrettäviksi. Ne toimivat varoituksen sanana näyttelijöille. Gorgoneita ei kannata pilkata, jos ei kestä arvosteluja."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_94_Medusa_LocHeroName"		"Medusa"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_95_TrollWarlord_LocFieldNotes"		"Peikot olivat hyvin vastentahtoisia puhumaan sotapäällikkö Jah'rakalista. Kun saavuin heidän kurjaan leiriinsä, olin muutaman tunnin peloissani, että pääsisin todennäköisemmin hengestäni kuin saisin heidät puhumaan. Lopulta he alkoivat kuitenkin lämmetä, nipin napin. 

<br/><br/>\"Emme voi sietää sitä tyyppiä, vaikka peikkoina siedämme kyllä kaikenlaista\", yksi murahti ja nyökkäsi kohti leirin kokkia, joka syljeskeli suoraan padassa porisevaan leiriläisten härskiintyneeseen ruokaan.

<br/><br/>Ryhmä lateli voimasanoja vuorotellen ja kuvaili Jah'rakalia, ennen kuin päästiin asian ytimeen.

<br/><br/>\"Hän varasti serkkuni osuuden yhteisestä saaliista. Hän ei edes auttanut tappelussa\", roteva peikko sihahti. \"Hän sai lähtöpassit leiristä.\"

<br/><br/>Karkotus ei ollut Jah'rakalin mieleen, joten hän palasi seuraavana päivänä kirveitään heilutellen.

<br/><br/>\"Lurjus tappoi serkkuni\", peikko sanoi. \"Ja 20 muuta. Hän kävi vain raa'asti kimppuun.\"

<br/><br/>\"Jos hän ilmestyy tänne, tartumme aseisiin ja halkaisemme hänet kahtia\", päällikkö lisäsi ennen kuin alensi ääntään.

<br/><br/>\"Jos näet hänet, älä kerro, mitä sanoin.\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_95_TrollWarlord_LocHeroName"		"Troll Warlord"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_96_Centaur_LocFieldNotes"		"Tavernat ovat aina tupaten täynnä, kun Omexen areenalla käydään mestaruusottelu, kuten tänään. Kaikki puhuvat ottelusta. Eivät tosin tämäniltaisesta, vaan vuodentakaisesta. Se on edelleen kaikkien mielissä ykkösenä.

<br/><br/>Päivä, jolloin Warrunner palasi Omexeen ja nappasi mestaruuden.

<br/><br/>Mutta kehässä menneellä maineella ei ole mitään merkitystä. Nuoret ja voitonnälkäiset tulokkaat suorastaan janoavat päästä päihittämään vallitsevan mestarin.

<br/><br/>Vedonvälittäjät olivat hehkuttaneet jo kuukausikaupalla nuorta nousukasta nimeltä Thalanax. Hän oli vedonlyönnin ehdoton suosikki, joka oli siihen asti pitänyt paikkansa ykkösenä. Kun Warrunner korskui ja tömisti kavioitaan Thalanaxille, tämä ei ottanut sitä vakavissaan, sillä hänellä oli enemmän lihasta kuin älliä.

<br/><br/>Thalanaxin hautajaisissa oli vain vähän väkeä. Moni oli laskenut hänen varaansa ja hävinnyt ottelussa sievoisen summan.

<br/><br/>Warrunner sanoi palaavansa mielellään Omexeen tekemään selvää kenestä tahansa, joka tohti yrittää viedä häneltä mestarivyön. \"Teen sen hitaasti\", hän lisäsi, \"jotta matka olisi vaivan väärti.\" Tähän mennessä haastajia ei ole näkynyt. "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_96_Centaur_LocHeroName"		"Centaur Warrunner"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_97_Magnus_LocFieldNotes"		"Vaer Umbercloth, metsästäjien ja salametsästäjien suvun viimeinen vesa, irrotti jäniksen ansasta. Kipusimme Joerlak-vuorta ylös alas tarkastamassa ansoja.

<br/><br/>\"Jänikset ja muut sellaiset ovat ihan hyvä saalis\", hän sanoi sanoja venyttäen. \"Mutta magnoceros olisi kaikkien saaliiden äiti.\"

<br/><br/>Vaerin isä, Kaelor Umbercloth, oli ollut niin arvostettu kuin salametsästäjä nyt yleensä voi olla – hänet tunnettiin siis vain salametsästyspiireissä. Kaelor oli päättänyt napata jättiläispedon, kun Vaer oli vasta 12-vuotias. Pelkästä pedon magneettisarvesta olisi saanut niin sievoisen summan rahaa, että sillä olisi elättänyt perheen vuosikausia.

<br/><br/>Mutta sitten Joerlak-vuori purkautui ja syöksi nestemäistä tulta ja tuhkaa kilometrien säteelle. Magnocerokset, joita vuorenpurkaus ei onnistunut tappamaan, pakenivat pohjoiseen. Jäljelle jäi vain yksi, Magnus. Kaelor ei ehtinyt valmistautua ja napata keihästään, kun jokin näkymätön voima veti hänet pedon luo. Vaer katseli metsästyskopista, kun Magnuksen sarvi lävisti isän.

<br/><br/>\"Kaikkien saaliiden äiti...\" Vaer mumisi irrottaessaan kettua ruosteisesta ansasta, \"muttei vaivan arvoinen.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_97_Magnus_LocHeroName"		"Magnus"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_98_Timbersaw_LocFieldNotes"		"Kuljin tuhottujen puiden jäljissä halki läntisten metsien. Kun puita pilkotaan, ne viedään yleensä mukana. Täällä tukkeja lojui maassa kuin ruumiita taistelukentällä. Se kertoi kahdesta asiasta: olin Rizzrackin jäljillä, ja hulluushuhut näyttivät olevan totta. 

<br/><br/>Mitä lähemmäksi menin, sitä kovempana kuulin täysillä jyrisevän moottorisahan. Metsän raikkaan ilman korvasi öljynhaju. Aukean keskellä käkätti kovaan ääneen Rizzrack mekaanisessa asussaan. 

<br/><br/>Hän näytti mielipuolelta ja uhkui sekä vihaa että hulluutta. Hän ei kaatanut puita vaan hakkasi ne hengiltä pukunsa moottorisahalla. Kun oksat katkesivat, Rizzrack lateli hävyttömyyksiä ja haukkui puun sukujuuret.

<br/><br/>Kun litania loppui, rykäisin, ja hän kääntyi minua kohti. Rizzrack tuijotti hetken kiero hymy huulillaan ja kysyi sitten kuiskaten: \"Oletko puu?\" "
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_98_Timbersaw_LocHeroName"		"Timbersaw"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_999_CodexIntro_LocFieldNotes"		"Johdanto"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_999_CodexIntro_LocNonHeroName"		"Sankarieepos"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_99_Bristleback_LocFieldNotes"		"\"Joka iikan pitää tietää, ettei taistelu ole todellakaan millään tapaa reilu\", Rigwarl ärisi äänellä, joka kertoi, että oli ihan turha yrittää sanoa vastaan. \"Se lurjus iski minua yllättäen nyrkillä. Niin siinä kävi.\"

<br/><br/>Istuimme Njordin tulisijan pubissa, joka oli jopa niihin olosuhteisiin nähden hävyttömän likainen. Se oli lähellä paikkaa, jossa riitapukari Rigwarl alias Bristleback, vanha juoppo, alati riitaa haastava renttu oli kohdannut voittajansa. Tappelusta puhuminen sai baarimikon mulkaisemaan hermostuneesti. Kuuloetäisyydellä olleet hämäräheikit vetivät takit niskaansa ja häipyivät paikalta.

<br/><br/>\"On epäreilua täräyttää toista yllättäen nyrkillä\", Rigwarl murahti ja kääntyi räkäisemään lattialle vihreän limakokkareen, joka oli ällöttävääkin ällöttävämpi. Kuppilaa ei ollut selvästi siivottu kuukausiin, ja räkäklimppi vain pahensi tilannetta.

<br/><br/>Baarimikko tiesi, ettei Bristlebackia kannattanut yrittää ajaa ulos, kun hän kävi kierroksilla. Tökeröt rappaukset yrittivät peittää seinissä reikiä, jotka olivat todiste siitä, miten käy, kun Rigwarlin yrittää heittää pihalle. Onneksi riitapukari päätti tällä kertaa itse lähteä. Hän kulautti ties monennenko tuopin tyhjäksi ja nousi seisomaan. 

<br/><br/>\"Etsin sen lurjuksen käsiini ja näytän sille taivaanmerkit\", hän vannoi, saapasteli ovelle, nosti sen pois saranoilta ja katosi illan kalseuteen. 

<br/><br/>Minä menin perässä. Luvassa oli helvetillinen tappelu."
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_99_Bristleback_LocHeroName"		"Bristleback"
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_9_Mirana_LocFieldNotes"		"Yöhopean metsäin syvyyksissä, tyynen lammen pinnalla kelluvat lootuksenkukat hehkuivat hopeisina kahden matalalla näkyvän, osittaisen sirppikuun valossa.

<br/><br/>\"Eikö olekin kaunis?\" Kysymys herätti minut kesken haaveilun.

<br/><br/>Hämmästyneenä käänsin katseeni ja näin edessäni Kuun prinsessan, Miranan. Hänen kuninkaallinen olemuksensa ei riittänyt poistamaan outoa levottomuutta, jota hänen takanaan puissa lymyilevä iso kissa minussa herätti.

<br/><br/>\"Kukat kuuluvat jumalattarelleni Selemenelle. Niitä saa katsoa muttei koskea\", varoitti prinsessa. Tarina oli minulle jo tuttu, mutten tohtinut keskeyttää.

<br/><br/>\"Ei siis kannata yrittää poimia niitä...\" hän sanoi vaimealla äänellä.

<br/><br/>Yhtäkkiä vasemmalla olevasta vesakosta ilmestyi pieni, nuori nainen, joka päästi ilmoille pahaenteisen vihellyksen.

<br/><br/>\"Minä tulin vain juttelemaan\", sanoin ja kumarsin syvään.

<br/><br/>Hän selvästi paheksui elettäni.

<br/><br/>\"Tuollainen on varattu Selemenelle\", Mirana kuiskutti ääni täynnä kunnioitusta. \"Metsät kuuluvat hänelle. Minä olen vain niiden vartija.\"

<br/><br/>Kysyin, miksi hän luopui asemastaan aurinkovaltaistuimen perijänä palvellakseen Selemeneä. Hän näytti pitävän kysymystä typeränä.

<br/><br/>\"Linnat ja kruunut ovat vain helyjä\", hän sanoi ja viittasi kissaan ja puolisoonsa. \"Meillä on korkeampi kutsumus.\""
	"DOTA_VData_monster_hunter_world_CodexEntriesLocalized_9_Mirana_LocHeroName"		"Mirana"
}